Afrikkalisten luontainen dopingi on vesimeloni

Vesimeloni (Citrullus lanatus, joskus myös C. vulgaris) on Citrullus-sukuun kuuluva viljelyskasvi ja sen marja. Alun perin vesimeloni on kotoisin eteläisestä Afrikasta. Vesimelonilla on paksu vihreä kuori ja mehukas, makea, yleensä punainen sisus. Suurin osa (jopa 93–95 %) hedelmästä on vettä.

Vesimelonia kutsutaan joskus myös venäjästä lainatulla nimellä arbuusi.

Historia
Tutkimusmatkailija David Livingstone kertoi vesimeloneja esiintyneen runsaasti Kalaharin autiomaassa, josta hedelmän uskotaan olevan peräisin. Siellä kasvi kasvaa villinä ja on tärkeä paikallisten asukkaiden veden lähde. Villistä muodosta käytetään nimityksiä sitruunameloni ja tsamma. Sen arvellaan olevan viljellyn muodon alkuperäinen muoto. Sen maku on kitkerä, ja hedelmäliha on kiinteä. Pektiinipitoisena se on käyttökelpoinen säilöntään. Siitä käytetään samaa tieteellistä nimeä kuin vesimelonista. Kasvin siemeniä on kuitenkin löytynyt myös Lounais-Libyan Uan Muhuggiagista arkeologiselta alueelta, minkä vuoksi sen muinainen levinneisyys on saattanut olla aiempia tietoja laajempi.

Vesimelonia viljeltiin tiettävästi ensimmäisen kerran Egyptissä noin 5 000 vuotta sitten. Hedelmä on kuvattu hieroglyfeissä, ja meloneja pantiin usein faaraoiden hautoihin. Egyptiläisen mytologian mukaan vesimeloni sai alkunsa aavikon jumala Sethin siemennesteestä.

900-luvulle mennessä vesimelonia viljeltiin jo Kiinassa, joka on nykyään suurin vesimelonin tuottaja. Eurooppaan hedelmä tuli viimeistään 1200-luvulla. Espanjalaisten mukana vesimeloni levisi Pohjois-Amerikan intiaaneille 1500-luvulla.


Pohjois-Amerikassa vesimeloni on muodostunut rasistiseksi stereotypiaksi. Yhdysvalloissa tummaihoisten kuvattiin usein 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun karikatyyreissä olleen ylettömän ihastuneita vesimeloniin.

Vesimeloni tuo afrikkalaisten muinainen viagra ei ole kovin kompaktissa koossa kun se pitää kokonaisena tunkea suuhun. Se on menoks, sano Annie Lennox.