Maalla piti tehdä heinätöitä ja viedä lehmiä laitumelle. Yleensä ottaen oppi raatamaan, mutta oli hauskaakin, kun sai vähän vapaahetkeä. Naapurin mukuloiden kanssa kerättiin mansikoita ja mentiin uimaan 10 kertaa päivässä.
Millasta sulla oli?
Millasta sulla oli?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Maalla joutui tekeen heinätöitä. Mutt parasta oli, kun oli kiva kavaljeeri ja sai mennä tanssimaan humppaa. Jos sais vielä ees yhden päivän takaisin! Oli jotenkin romanttisempi aika. Sitten löytyi SE OIKEA ja lapsia tuli monta monta.
Aika kiva elämä, vaikka itse kehunkin!
Totta on että monella nuoruus oli työntäyteistä aikaa, mutta ei siitä osannut millään tavalla kärsiä saati että olisi valitellut. Oppi vastaamaan omasta elämästään, oppi tekemään kaikkia töitä katsomatta siihen onko se naisten vai miesten.
Jo aika varhaisesta lapsuudesta minäkin hoidin kotihommia siinä kuin aikuisetkin, kesällä paljon marjastusta, vihannesviljelyn hommia, naapurien lapsenlikkana jne. jne.
Sitten alle rippikouluikäisenä hankin tarvittavat rahani kävynkeruulla, propsien kuorinnalla - vaikka olinkin tyttö. Siitä pidin oikein´paljon, en olisi millään malttanut lopettaa vaikka väsynyt olin kovasti päivän päätyttyä.
Jo 16 vuotiaasta vastasin täysin omasta elämästäni, tein jopa kahta työtä ja opiskelin, työllä maksoin opintoni itse - eipähän tarvinnut lainaa ottaa eikä kotoa tarvinnut pyydellä. Minkä vapaa-aikaa taikka omaa aikaa jäi, käytin lukemiseen, vaikka vanhempani eivät sitä hyväksyneet, se oli heidän mielestään hukkaan heitettyä aikaa. No, aina keinot löytyi lukuharrasstuksen toteuttamiseen.
Monia hyviä muistoja on nuoruuden ajalta, vaikka se ei helppoa ollutkaan. Mutta siitä olen kiitollinen, että opin itsenäisyyttä ja vastaamaan omasta elämästäni itse.
Ihailtava saavutus.
Tuon tarinan saisivat lukea mahdollisimman monet nykyiset alle kaksikymppiset.
Jatkosta et kertonut, mutta suunta oli varmaan koko ylös ja pääsit tarmokkaana ihmisenä elämässä pitkälle.
Nuoruus ja viisaus - silloin tuntui, että oli paljon viisaampi kuin aikuiset, tuon ajan jälkeen sitten onkin vuosivuodelta tullut vain tyhmemmäksi - tai sitten oppii tietämään miten paljon on asioita, joista tuntee vain pienen osan.
Mutta touhua riitti, kun oli sisaruksia useita ja kesät meni uiden ja urheillen. Metsäansikat maistuivat makealta ja vastaongittuja ahvenia paitettiin nuotiolla. Vieläkin tuntee ne tuoksut ja makuelämykset.
Mikä vielä muistuu mieleen niin ne sadepäivät ja -illat, kun täytyi lukea kirjoja salaa peitonalla. Salaa siksi, että olisi pitänyt nukkua aikaisin eikä "pilata" silmiä hämärässä lukien.
Vielä ne nuoruuden ensimmäiset ihastumiset - huh, taidan lähteä tästä ulos lenkille.
Olisit vain jatkanut ihastuksillasi. Se olisi herättänyt muissakin kauniita ajatuksia. Aihe olisi keskustelun arvoinen.
... ihastumiset, sanot, sinulla oli siis useampia, onneksi?
Entä jos oli vain yksi?
Julmalta tuntui joskus nuoruus.
Ikä 6-12 vuotiaaksi meni Tex Willeriä, Villi länsi ja Viidakkolehtiä lukiessa. Veljeni oli ostanut ne lehdet ja hän oli maksanut niistä 25 penniä kappaleelta. Niillä rahoilla olisi saanut olisi saanut viisi tikkaria, tai viisi lakritsapötköä.
Jouduin maksamaan veljelleni lehtien lukemisesta viisi penniä kappaleelta.
Karjalaisessa oli Fantom, joka rakasti kaunista ja hoikkaa Dianaa ja Dianan kilpailijana oli lihava Wanda, josta Fanton ei välittänyt.
Karjalaisen sain lukea ilmaiseksi sillä se oli isäni tilaama lehti.
Oli tietysti pakko käydä heinätöissä ja piti viedä Mielikki, Lemmikki ja Kirjo laitumelle, piti pestä astioita ja lakaista lattioita.
Mökki metsässä, monta lasta, sekatyömies, äidin varhainen poismeno, kesäiset uintimatkat, koulun kirjasto torstaina, aamulla varhain herääminen, pitkät päivittäiset junamatkat oppikouluun, valkolakki noissa oloissa, ei rahaa kotoa.
Kultaista nuoruutta se oli yhdessä mielessä: saattoi olettaa, että suunta sieltä saattoi olla vain ylöspäin.
Tämä osoittautuikin todeksi seuraavien vuosikymmenten aikana, mutta helppoa se nousu ei kerrosten läpi ollut.
Positiivinen suhtautumisesi on ajatellessasi nuoruutesi vaiheita huolimatta raskaistakin päivistä. Onnellista on ollut se, että olet osannut suunnata elämässäsi oikeaan suuntaan, ylöspäin, etkä lähtenyt alapäin. Silloin elämäsi kuviot olisivat varmasti toisenlaiset.
Miten elämäsi tämän päivän koet, päästyäsi niiden kerrosten ylitse ? Mistä sait voimavaroja lähteä rakentamaan elämääsi, suuntana eteenpäin meno, etkä jäänyt katkeroitumaan ja jämähtänyt surkuttelemaan kovaa nuoruutta ?
Mukavaa lukea kokemuksistasi..
mutta en jaksa kirjoittaa siitä aiheesta enempää.
Meistä ilmeisesti useimmat kokevat eläneensä parhaan mahdollisen elämän. Niin minäkin, ainakin suurin piirtein. En olisi unelmoinut enkä edes tiennyt unelmoida siitä, mihin kohtalo myöhemmin johti.
Sen kuitenkin voin sanoa, että nykyisin yhteiskunnallisten raja-aitojen ylittäminen tai alittaminen on yksinkertaisempaa.
Useimmiten ne olivat subjektiivisia, oman itsen kokemia ja usein ne tuntuivat vasta ylityksen tai alituksen jälkeen, joskus vasta paljon myöhemmin.