Mä oon tosi tyhjä. Musta tuntuu tyhjältä. Voimattomalta. Mä tahtoisin vaan maata lattialla ja tuijottaa kattoon. Kaikki tuntuu tosi haastavalta ja vaikelta saada tehdyksi. Mä oon koko ajan tosi surullinen ja mulla on haikea olo. En tiedä miksi.
Mut mä en halua kertoa kellekään. Mä en halua satuttaa ketään. Musta tuntuu ettei kukaan oo huomannut, etten oo missään ikinä ihan kunnolla läsnä tai että oon tosi surullinen. Se on toisaalta tosi hyvä. Mä en tahdo, että kukaan murehtii mua tai tulee surulliseksi mun vuoksi.
Sen takia mä hymyilen kaikille, joka päivä. Sen takia mä yritän olla aktiivinen koulussa. Sen takia mä kehun muita ja haluan saada muut hymyilemään. Siksi mä teen kotitöitä tosi paljon. Siksi mä en kerro miltä musta tuntuu.
Mun on hirveen paha olla. Mutta mä en kerro siitä. Se pelottaa mua myös. Mua pelottaa, että mua tuomittaisiin. Mua pelottaa, että mut jätettäisiin yksin. Mua pelottaa, että jos mä näyttäisin miltä musta tuntuu, muihinkin sattuisi. Mua pelottaa se ihan hirveästi.
Mua pelottaa, että mun unelmat ei toteutu. Mua pelottaa, ettei mun unelma opiskelusta ja matkustamisesta ja asioiden kokemisesta toteudu. Mua pelottaa, että tää mun tyhjä olo on pysyvää. Ettei se katoa mihinkään. Mua pelottaa, etten mä jaksa enää jossain kohtaa. Mua pelottaa se, koska mulla ei ole ketään, joka olis mun kanssa, jos mä en enää jaksakaan. Mut mä en toisaalta halua ketään, jottei muita satu.
Mua vaan pelottaa ja ahdistaa ihan helvetisti.
Oonko mä ainoa tällästen asioiden kanssa?
Mut mä en halua kertoa kellekään. Mä en halua satuttaa ketään. Musta tuntuu ettei kukaan oo huomannut, etten oo missään ikinä ihan kunnolla läsnä tai että oon tosi surullinen. Se on toisaalta tosi hyvä. Mä en tahdo, että kukaan murehtii mua tai tulee surulliseksi mun vuoksi.
Sen takia mä hymyilen kaikille, joka päivä. Sen takia mä yritän olla aktiivinen koulussa. Sen takia mä kehun muita ja haluan saada muut hymyilemään. Siksi mä teen kotitöitä tosi paljon. Siksi mä en kerro miltä musta tuntuu.
Mun on hirveen paha olla. Mutta mä en kerro siitä. Se pelottaa mua myös. Mua pelottaa, että mua tuomittaisiin. Mua pelottaa, että mut jätettäisiin yksin. Mua pelottaa, että jos mä näyttäisin miltä musta tuntuu, muihinkin sattuisi. Mua pelottaa se ihan hirveästi.
Mua pelottaa, että mun unelmat ei toteutu. Mua pelottaa, ettei mun unelma opiskelusta ja matkustamisesta ja asioiden kokemisesta toteudu. Mua pelottaa, että tää mun tyhjä olo on pysyvää. Ettei se katoa mihinkään. Mua pelottaa, etten mä jaksa enää jossain kohtaa. Mua pelottaa se, koska mulla ei ole ketään, joka olis mun kanssa, jos mä en enää jaksakaan. Mut mä en toisaalta halua ketään, jottei muita satu.
Mua vaan pelottaa ja ahdistaa ihan helvetisti.
Oonko mä ainoa tällästen asioiden kanssa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et oo ainoa, mul on ollu samallaine olo jo pari vuotta enkä mä vaan pääse tästä eroon :/
et ole
Munki olo on aina tyhjä paskantamisen jälkeen :/ Voimii sulle
RAAHHAHHAAHHGRAAHAHGNRAAHGRNAAHHEKOTIHEH!!!!!!!!!!!!!!!!! XXXXXDDDDDD OOTPA SIE HAUSKA!!!
Kuulostat aivan mun kaverilta.
Tieks mulla on ollu ihan samanlainen tunne. Mut pääsin eroon siitä, semmosella tavalla mitä en ikinä olis voinu kuvitella. Aloin uskoo Jumalaan, ja sain lohtua&voimaa&elämänhalua siitä. Entiiä mikä siinä oli, mut oon nyt tosi onnellinen. En oo mikään uskoivainen suorastaan, mut välillä vaan rukoilen ja kiitän ja se auttaa. Jumala&Jeesus täytti sen tyhjän olon mussa. Älä tuomitse jooko, haluun vaan auttaa ku olin itekki sellanen ressukka ennen. Voimia!❤
Tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu, oon ite kans ollu samas tilas ja osittain edelleen.
Mun on tosi vaikeeta neuvoa sua ja nekin neuvot mitä annan on varmaan liian suuria ja vaikeita sulle, mul ei oo aikaa puhuu ku kello on nii paljo mut et oo yksin. Sua vois auttaa men juttelemaa koulukuraattoril/psykologil sillä se autto ainaki osittain mua. Sun on pakko tehä tolle jotakin, sillä se vaa syö sua sisältäpäin pikkuhiljaa kunnes saattaa olla liian myöhästä ja oot luonu ittelles oman pikku masentavan maailman jossa oot vaa sä yksin. Toi sun tuntees vahingoittaa muita ihmisiä ainoastaan siten et ne ois sairaita huolesta, mut se tarkottaa vaan sitä et ne välittää susta ja haluaa sulle vaan hyvää. Tällänen tekstinpätkä ei varmaa paljoa auta, olis kiva puhuu naamatusten mutku se ei onnistu ni koita saa täst apuu. Mut puhu tosta jollekki, ei oo väliä kelle, sillä se auttaa hirveesti.
Ja sit vie et et oo yksin, sama synkkä pilvi vaivaa myös muita, minä lukaanmukien.
Koita jaksaa ja voimia sulle, älä heitä toivoa pois sillä sitä sulla on vielä vaikket sitä tajuiskaan.
Kaikki järjestyy kyllä :)