Työtön kaveri veti hupputakin päälleen ja lähti ruokajonoon.
Aikansa jonoteltuaan huppu päässä hän sai tosi tarpeellisen ruokakassin ja lähti kotiin huppu tiukasti päässä ja mahdollisimman tuntemattomana.
Kotona hän tarkasti lompakkonsa, muutama kymppi oli jäljellä.
Hän veti takin uudelleen päälle revittyään ensin takin hupun irti.
Sitten hän lähti kaupungille ja meni Stockmannin ruokaosastolle.
Siellä hän kierteli näyttävästi hyllyjen välissä ja kun tuttuja tuli vastaan, tervehti iloisesti.
Lopuksi hän nosti kärryyn HK:n sinisen ja maitopurkin meni kassalle ja laittoi hihnalle tavaroiden lisäksi Stockmannin valkoisen muovikassinkassin ja maksoi ostokset.
Kotimatkan hän kulki hyväntuulisen näköisenä valkoista kauppakassia heilutellen ja tuttujaan iloisesti tervehtien.
Ehkä hän kuitenkin petti vain itseään.
Aikansa jonoteltuaan huppu päässä hän sai tosi tarpeellisen ruokakassin ja lähti kotiin huppu tiukasti päässä ja mahdollisimman tuntemattomana.
Kotona hän tarkasti lompakkonsa, muutama kymppi oli jäljellä.
Hän veti takin uudelleen päälle revittyään ensin takin hupun irti.
Sitten hän lähti kaupungille ja meni Stockmannin ruokaosastolle.
Siellä hän kierteli näyttävästi hyllyjen välissä ja kun tuttuja tuli vastaan, tervehti iloisesti.
Lopuksi hän nosti kärryyn HK:n sinisen ja maitopurkin meni kassalle ja laittoi hihnalle tavaroiden lisäksi Stockmannin valkoisen muovikassinkassin ja maksoi ostokset.
Kotimatkan hän kulki hyväntuulisen näköisenä valkoista kauppakassia heilutellen ja tuttujaan iloisesti tervehtien.
Ehkä hän kuitenkin petti vain itseään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
makkara on yhtä vaarallista kuin tupakka.
Stockalta olisi saanut jotain terveellisempääkin sen ruokajonon epäterveellisen ruokakassin vastapainoksi.
Tärkeintä taisi olla kävely ja näyttäytyminen.
Silti aloittajan tarkoitus jää vaillinaiseksi. Miksi jonkun pitää vaivautua jonkun toisen näyttäytymisen takia? Mielestäni oma ongelma on silloin isompi kuin sen toisen.
Noo, Jopel on tunnetusti hieman sarkastinen ikää myöten, miten sitten tuleekaan tulkinneeksi noin? Liekö naisväki lähipiirissään ollut osasyynä moiseen!
Minä en kehtaisi naamaani näyttää, jos kuittaisin aterian lenkkimakkaralla.
Luulen ymmärtäväni Jopelin kirjoituksen "sanoman." Hyvä kertomus!
On ihmisiä, jotka ovat herkkiä sille, että menee huonosti. Sitä he eivät haluaisi näyttää, vaikka eivät olisikaan huonoon tilanteeseensa syyllisiä. Se on heistä hävettävää. He haluavat antaa toisen kuvan itsestään.
Tunnen tapauksia että kun on jäänyt työttömäksi ja uutta työpaikkaa ei vain ole löytynyt, tämä henkilö on hävennyt työttömyyttään. Niinpä hän on edelleen lähtenyt joka päivä "töihin", hakenut työtä tuloksetta ja vetkuillut jossakin kunnes on työpäivän aika täysi. Perhekin on luullut että kaikki on hyvin. Usein se lopulta paljastuu rahojen puuttumiseen, ellei satu satu tärppiä että pääseekin hommiin.
Kiitos kun ymmärsit ajatukseni. Olin jo huolestunut ilmaisukyvystäni.
Käsittääkseni köyhyysloukkuun pudonneita on paljon. Monet ilman omaa syytään.
Tai melkein.
Monet elävät työssä ollessaankin lähes yli varojensa ja ottavat surutta velkaa varautumatta taloudellisiin takaiskuihin.
Äkillinen tulojen väheneminen on silloin katastrofi.
Silloin varmaan tulee mieleen, miten hyvä olisi muutaman kuukauden palkkaa vastaava vararahasto.
Monet korjaa onnetonta tilannetta pikavipeillä ja yrittää kenties rahapelejä, jotka ovat kuin housuun tekeminen pakkasella.
Henkisesti se on varmaan raskasta ja kuinka kauan ihminen jaksaa pitää mieltään koholla, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle, eikä valoa näy missään?
Kaikki ei jaksakaan.
Hui, miten orjalliselta olemiselta kuullostaa, ettei vaan poikkeasi massasta :-(