Voisin tappaa itseni pelkän ulkonäköni takia

Oman ulkonäön ja kehon inhoaminen noin korkealla tasolla voi kertoa tietynlaisista laajemmista henkisistä ongelmista kuten esimerkiksi epävakaa persoonallisuus. En tietenkään ole mikään lääkäri mutta tuo kuulostaa vähän siihen suuntaan viittaavalta vaikken tunnekaan sinua. Oletko ajatellut puhua ongelmistasi terapiassa? Minusta sinun olisi hyvä saada puhua jollekin ammattilaiselle ulkonäköön liittyvistä ahdistuksistasi ym. Älä mene leikkaukseen, katuisit vain myöhemmin. Sairastan itse epävakaata persoonallisuutta ja en ole koskaan pitänyt pahemmin ulkonäöstäni. Oikein paljon voimia ja jaksamista sinulle.

Hei !

Minusta tuntui surulliselta lukea viestiäsi, jossa näet itsesi yksipuolisen vääristyneellä tavalla.
Mietin, miten tarinasi on alkanut? Vastasyntynyt vauva on vanhempiensa silmissä maailman kaunein jalokivi. Mitä sen kohdan ja tämän päivän välillä on tapahtunut, joka on tämän jalokiven hohteen omasta mielestäsi sammuttanut? Kuten aikaisempi vastaajakin sanoi, minäkin uskoisin, että tarvitsisit elämääsi ammattimaista terapia-apua oman minäkuvasi muokkaamiseen.

Ensinnäkään ulkonäkö ei koskaan, missään olosuhteissa ole elintärkeä asia. Se ei koskaan saisi muodostua niin merkittäväksi, että kokee elämän olevan toissijainen sen rinnalla. Toisekseen itsensä hyväksyminen sisältää myös sen, että sietää omaa vaillinaisuuttaan, epätäydellisyyttään ja virheitään ja suhtautuu niihin armollisesti.

Oletko keskustellut lääkärin kanssa tästä vihamielisestä suhteestasi itseesi? Suosittelen lämpimästi. Jos jonain päivän'ä päädyt leikkaukseen, sitä ennen sinun pitää oppia rakastamaan itseäsi, myös sitä vaikeaa kohtaa. Leikkaus ei tuo sinulle rakkautta, armoa ja hyväksyntää. Toisen ihmisen hyväksyvä katse ja parantava kohtaaminen tuo. Sen voi saada terapiassa.

Terveisin Merja, diakoni

Sinun tapauksessasi olen kirurgin veitsen kannalla. Myös minulle on tehty muutama hillitty operaatio, viimeksi hiussiirto (olen nainen, ja miestyypin kaljuuden takia olin kalju puoleen päälakeen). Kyllä se itsetuntoa ja elämänlaatua nostaa, sanokoot nuo puhdasotsaiset mitä hyvänsä.
Rahasta puheenollen, olen työtön, ja nettotuloni vajaa 1400 e. Olen hantteerannut itselleni huokean elämän, ja saan kuukaudessa noin 700 e säästöön. Kolmen kuukauden säästöillä jo saa toimenpiteitä vaikka Latviassa tai Eestissä, joissa on korkeatasoista kauneuskirurgiaa. Muutama kuukausi lisää säästämistä, ja voi teettää kotimaassa. Ei se rahasta ole kiinni, teet vain järjestelyjä. Tartu kiinni elämään rohkeasti.

Sinun pitää jossain vaiheessa joka tapauksessa oppia arvostamaan itseäsi enemmän ihmisenä kuin esineenä. Ulkonäköpaineita on kaikilla ja populaarikulttuuri tulee jatkossa yhä kiristämään ihmisten paineita. Niillä helpottaa, jotka osaavat ymmärtää tuon kehän kulun. Jos arvioit oman ja toisten ihmisarvon ulkonäön perusteella, kertoo se mielestäni siitä, että pop-kulttuuri on tehnyt sisimmästäsi, sielustasi pahaa jälkeä.

Kuvauksesi perusteella sinulla on vain jokin yksittäinen kohta joka kaipaa kirurgista toimenpidettä eli sulla on oikeastaan aika pieni ongelma. Mulla kun on koko pää ja koko vartalo TÄYSIN pielessä ja johoin ei oikein auta enää edes kirurgin veitsi koska aivan liikaa niitä pahoja virheitä, Mulla on KAIKKI mittasuhteet ihan päin persettä sekä iho roikkuu oli sitten hoikka tai lihava niin mulla on puuttunut teiniäiästä asti normaali ihon kollageeni ja sidekudos eli mulla on roikkunu iho ja kaikki jo 12 vuotiaasta asti. Ja olen elänyt terveesti eli ei voi syyttää siitäkään vaan mun paskat geenit joille ei voi edes elintavoilla mitään. Olen ollut syntymästäni asti sairaaloisen maskuliininen tytöksi eikä yksikään lääkäri ole koskaan puuttunut ongelmaani.

En tietenkään ole voinut mennä tämännäköisenä koskaan edes kouluun paitsi se pakollinen peruskoulu joka oli yhtä HELVETTIÄ johtuen tietenkin mun poikkeavsta ulkonäöstäni enkä siten voinut kouluttautuakaan enkä koskaan ole ollut töissä ymmärrettävistä syistä paitsi muutamassa velvoitetyössä ja harjoittelussa ja nekin olivat yhtä helvettiä.

Vaikka kävin muita perusteellisemmin pesulla ja pidin puhtaita vaatteita niin mua haukuttiin aina likaisuudesta ja pesemättmyydestä johtuen siitä, että haisin voimakkaammin kuin muut tytöt johtuen korkeista testosteronitasoista joka aiheuttaa voimakkaampaa rasvan ja hien hajun eritystä, finnejä, epäpuhdasta ihoa ja tukan rasvoittumista jne. eli aktiivinen peseytyminenkään ei auttanut. Vaatteetkin oli jotain vanhoja miesten vaatteita tai äidin tekemiä koska olen ruumiin rakenteeltani niin leveä ja raskasrakenteinen, että mulle ei löytynyt normaalin nuoren vaatteita joten jouduin pukeutumaan vanhoihin ja isoihin aikuisten vaatteisiin.

Yritin usein lähestyä ihmisiä juttelemalla tai tekemällä normaalisti tuttavuutta, mutta kaikkihan lähtee karkuun jos lähestynkin eikä puhettakaan, että kukaan edes olisi yrittänyt mua lehestyä millään lailla päinvastoin kaikki vaan pysyi niin kaukana musta kuin mahdollista. Ei ihme, että jossain vaiheessa sulkeuduin enkä enää edes viitsinyt lähestyä ketään saati alkaa edes juttelemaan vaan sulkeuduin ja sitten alettiin haukkumaan, että en puhu mitään kun ensin oltiin tehty selväksi, että mun lähelläkään ei haluta olla niin sitten aletaan haukkumaan hiljaisuudesta. Eli ihan sama puhunko vai en niin aina löytyi haukkumista ja täysin mun ulkonäöstä johtuen.

Tää ei edes ole mulla mitään kuvittelua tai heikkoa itsetuntoa vaan karmeaa todellisuutta jonka kanssa on pakko ollut elää . . ainakin tähän päivään asti.

Rahaa ei ole yhteenkään kirurgiseen operaatioon, mutta onneksi voi aina tehdä itsarin, siihen ei tarvita rahaa.

Tuohon mitättömään listaan lisäät joulun ilman lahjoja lapsille ja jääkaapin jossa ei edes jouluksi ole syötävää, alat päästä lähemmäksi sitä kuvottavaa tilaa jossa olen itse.

Kyseessä oleva ongelma ei ole ulkonäössä, vaan muussa persoonallisuudessa. Tunnen ihmisiä, jotka oikeasti erottuvat ulkoisen olemuksena puolesta, ja he ovat positiivisia silti. Koko kirjoituksesi sävy kuvastaa katkeruutta ja sitä, miten projisoit kaiken pahan ulkonäköösi. On äärimmäisen epätodennäköistä, että olisit rumin maailmassa tai edes Suomessa, tai edes asuinkunnallasi. Katsot tällä hetkellä maailmaa vääristyneiden silmälasien läpi.

Itselläni on persoonallisuushäiriö, olen ollut itsetuhoinen ja ajoittain hyvin masentunut. Kokemukseni ulkonäöstäni on suhteessa siihen, mikä on sisäinen tilani. Voin tuntea itseni lihavaksi, rumaksi, vanhaksi, vaikken kovin paljoa ole niistä mitään.

Ympäristösi näkee enemmän sen, miten suhtaudut asioihin, kuin sen, mitä itse koet ulkoisesti olevasi. Hymy kaunistaa jokaista. Jos olet ynseä, sisäänpäin vetäytynyt ja keskittynyt vain omaan kurjuuteesi, et ole mitenkään haluttua valuuttaa työmarkkinoilla. Kyse on sinun asenteesta. Onko mielestäsi esim. Timo Soini kaunis/komea? Mielestäni ei. Ihan hyvillä palkoilla on silti.

Mitäpä jos tutkituttaisit ja hoidattaisit yläpääsi ennen kirurgin veitseen turvautumista? Monet luulevat, että elämä pelastuu operaatioilla, mutta siitä alkaa vain kierre, jossa aina pitää parannella jotain lisää. Toki oma on valintasi, oma on elämäsi.

Jos on oikeasti olemassa huomattava fyysinen poikkeavuus, joka aiheuttaa huomattavaa fyysistä tai henkistä haittaa, niin leikkaukseen pääsee julkisinkin varoin. Eli suosittelen varaamaan lääkäriajan. Ja olemaan rehellinen. Jos lääkäri näkee, että erityistä fyysistä ongelmaa ei ole, niin sitten on hyväksyttävä henkinen apu.

Kuten nimim. pyhä sylvi kirjoittaa, ongelma on ap:llä persoonallisuudessa. Itse muutuin vähitellen kasvoistani vanhemmiten rumaksi.
Posket roikkuvat, silmäpussit ovat tulleet jäädäkseen. Silmien verestykselle ei ole löydetty muuta syytä kuin vanhuus.
Tupakalle tai vanhalle viinalle en kuitenkaan haise. Kuppia otan terveystarkoituksessa.
Olet aika rähjä, sanon peilikuvalleni, mutta että onhan sinulla jo ikääkin. Liikkuminenkin jo hidasta ja laahaavaa.
Monet nuoret ja keski-ikäisetkin katsovat kuin mätää kukkoa. Siihen mukautuu; kaikella on aikansa.

Olen myös niin ruma ja vastenmielisen näköinen, kaikki sanoo miten ruma olen, aivan kuin lehmän perse. Mulla on pienet Munat ja ne on niin Rumat ja ruttuiset. Miten kukaan nainen haluaa olla mun kans. Ei kukaan.