Haluan tietää teistä jotain...

En

Jos härillä olisi jumala, se olisi härkien näköinen. Meille on kerrottu kultaisesta härästä. Myös parrakkaasta ukosta ja näkymättömästä, kohdallani kuulumattomasta, hajuttomasta jumalasta, johon on vaikea uskoa. Semminkin hänen pappiensa kautta kerrotaan vaihtavansa avio ym. käskyjään. Siitä kertomuksesta , jossa Jumala loi ihmisen kuvakseen pidän eniten. Meissä tulisi olla ao. kuvaa kaikissa ja kuuntelemalla sisintämme kuulemme kevyen jumalan neuvon.

Uskon ylempään entiteettiin.

En lähtökohtaisesti. Mutta en sano varmaksi, että sellaista ei olisi.

Pienellä kirjoitettuun jumalaan uskon, mutta en kristillisessä viitekehyksessä jota aloitusviesti todennäköisimmin tarkoittaa. Kristittyjen jumalakäsitys on liian mukautuva - kyseisen uskonnon kannalta tämä on sen elossa selviytymisen perusta, mutta myös syy miksi se ei voi olla täydellinen totuus - esimerkkinä tästä on monia asioita kuten Vanha testamentti ja Uusi testamentti jotka eroavat täysin tyyliltään, ensimmäisessä YHVH:n pystyy näkemään kasvoista kasvoihin, ja "H"än suuttuu jokaisesta asiasta. Muita kristillisen jumalan luojia ovat filosofit jotka loivat argumentit sen olemassaolon puolesta ja keksivät "liikkumattoman liikuttajan" eli maailman persoonattomimman jumalolennon jolla kuitenkin on olevinaan persoonallisuus.

http://see_the_truth.webs.com/

Hyvä kirja aiheeseen liittyen on 'Jumalan historia: 4000 vuotta juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia' (kirjoittanut Karen Armstrong). Tämä kirja hävitti uskoni kristilliseen "Jumalaan" lopullisesti.

En----

Hitto en aio vastata kommentteihinne xD

Tämä oli sitä paitsi osa vitsiä, joten tarvitsin vain yksinkertaisia vastauksia. Mutta se oli huono vitsi..

Vähän

Hyvä, jos uskotte johonkin. Jos ei usko mihinkään, on ihan apina.

Minä uskon ylempään entiteettiin!

Uskon siihen Jumalaan, joka minulle on lapsena opetettu. Hyvä Jumala on minun jumala.

Minäpä kysyn: Te, jotka uskotte Jumalaan, häpeättekö sitä? Uskallatko tunnustaa kavereille sen, vaikkei he uskoisi mihinkään.

Luulen, että moni joka sanoo olevansa uskoton eli ei usko mihinkään Jumalaan tms. miettii silti aina mielessään että mitä jos onkin... Samalla tavalla kuin se, joka uskoo johonkin ylempään miettii, onkohan sitä sittenkään olemassa.

:D ei tollasta kannata kysellä nuorten keskustelupalstalla :D tottakait kaikki sanoo ettei ne usko, on muotia olla uskomatta :D todellisuudessa useimmat on vaan viel niin nuoria ja lapsellisia miettimään niin isoja asioita :D

Kysymys on mieletön ennen kuin sanot mikä Jumala on.

Minulla ei toistaiseksi ole syytä uskoa minkäänlaisen jumalan olemassaoloon. En sulje kuitenkaan jumalan olemassaolon mahdollisuutta pois.
Uskon oman tietoisuuteni olemassaoloon. Se on asia, jota en kellekkään muulle kykene todistamaan, mutta silti asia, jonka olemassaolosta voin itse mennä takuuseen.
Kuitenkaan esimerkiksi tämän maailman tai kehoni olemassaolosta minulla ei ole mitään vedenpitäviä todisteita. Olenhan aina voinut itse kuvitella kaiken. Tai voin vaikka itse olla jumala, joka on luonut tämän kaiken ja pulahatnut ihmisenhahmoisena mukaan antaakseen täytettä omalle yksinäiselle elämälleen.
Tuosta päästäänkin kysymykseen: jos on olemassa jumala, joka on luonut tämän koko maailman tyhjästä ja voisi minä hetkenä hyvänsä hävittää sen, olisiko maailmamme oikeastaan tälle jumalalle todellinen? Tämä kaikkihan olisi vähän niin kuin jumalan mielikuvitusmaailma, joka elää omaa elämäänsä, kunnes jumala kyllästyy ja hävittää tämän kaiken! Olisi pirun ahdistavaa olla jumala.

En usko, että jumaluutta on varmasti olemassa. En myöskään kiellä sen olemassaoloa. Olen siis agnostikko.

Mielestäni agnostisismi on kaikkein järkevin suhtautuminen jumaluuteen, koska sen olemassaolosta ei mitenkään voida saada varmaa tietoa. Ei sidä voida myöskään pätevin perustein kieltää. Kaikki, jotka sanovat pystyvänsä todistamaan asiasta jotain, esittävät vain epämääräisiä todistuksia, joita he eivät voi perustella muulla kuin uskolla. Ja usko ei ole tiedon väärti.

Olen Jumala. Mitä asiaa sinulla on luojallesi? Olen kovin kiireinen joten toivottavasti se on jotain tärkeää.

En todellakaan. Mietin vieläkin että miten veilä vuonna 2015 niin moni uskoo tuhansia vuosia vanhassa kirjassa kerrottuun olentoon joka on kaikkivoiva ja kaikkitietävä. Mulla on kysymys kaikille uskovaisille: Milloin päätitte, että uskotte jumalaan?

En usko jumalaan mutta en myöskään kiellä että jotain ylempää voisi olla. Buddhalaisuus on ehkä lähinnä 'uskonnollista' ajatusmaailmaani.

Haluan uskoa

En, koska Jumala olisi erittäin typerä jos hän olisi olemassa.

Mien usko mihinkää, varsinkaan kun en ole aina täysin varma onko mikään todellista, tai olenko edes olemassa. (vaikka selvinpäin olenkin)

-Oce