Tietoinen katoaminen

Aika harva, joku voi onnistua ehkä elämään erakkona jossakin sopessa hyvinkin pitkään. Kuitenkin erakkona olemisessa on se juttu, että sitten pitää todellakin olla yksin. Yksin on monelle helpompi olla suurkaupungissa kun oikeassa korvessa. Suurkaupunkiin voi kadota, mutta korvessa olet todellakin yksin.
Korvessa täytyy myöskin huolehtia ruokapuolesta, ehkä jos on hyvät riistamaat niin voi metsästää ja jos on hyvä maa ympärillä niin voi kasvattaa vihanneksia. Kuitenkin hyvillä riistamailla liikkuu metsästäjiä yleensä muitakin, jotka huomaa kyllä jos siellä on joku ulkopuolinen. Ja kun huomataan, niin ei voi olla enää kadonnut.
Sanoisin että jos haluaa kadota niin se on paljon helpompi tehdä paikassa jossa on paljon ihmisiä, jos sen haluaa jostakin syystä tehdä niin että kukaan ei tiedä mitään.
Siis jos korpeen katoaa niin sitten todellakin pitää siellä korvessa mököttää ja haalia syötävänsä. Väittäisin että siihen ei yli 98% pysty millään ja hyvin harva voi niin elää pitkään huomaamatta. Mutta voi jokunen olla jotka siinä onnistuvatkin.

Varmaan ihmiskunnan historiassa on tapahtunut paljonkin sellaisia "korpeen katoamisia", mutta se on ollut sitä aikaa, kun metsästys, viljely ja luonnossa selviytyminen ovat kuuluneet jokamiehen perustaitoihin. Nykyaikana taitavimmatkin eräihmiset ovat viettäneet 99% elämästään yhteiskunnan mukavuuksien keskellä, joten pysyvä muutto korpeen olisi heillekin todella haastava tehtävä. Lisäksi on todella vaikeaa vältellä muita ihmisiä niin onnistuneesti, että kukaan ei ikinä löytäisi.

Sanoisin, että ei tämä Suomi nyt niin läpeensä paha paikka ole, että sen vuoksi pitäisi mennä metsään asumaan.

Joo ei ole "läpensä" paha, mutta jos koti viedään alta tai joutuu velkavankeuteen tm. niin jossakinhan sitä pitää asua. Tutkimatta varmastikin on miten paljon tämäkin valtion ns.urbanisoituminen on saanut aikaa ihmisten katoamisia, ja se voisikin olla mielenkiintoinen tutkimus. Paljonhan on tapauksia, joissa ei lähiomaisetkaan ole tienneet kuukausiin kun joku on kadonnut ns.jäljettömiin.
Pointtini siis on, että kyllähän sitä "peitettyä pahuutta" eli lopulta tietynlaista välinpitämättömyyttä on tässä maassa aika paljon. Teoriassa asiat voidaan kyllä tutkia ja ratkaista, mutta sitten tietyt arvot on kuitenkin hukassa. Siis sanoisinko näin, että tietynlainen kaksinaismoralismi on kyllä monen katoamistapauksenkin taustalla tavalla taikka kolmannella. Eli ei pahuutta vaan ymmärtämättömyyttä tai kyvyttömyyttä toimia oikein. Se on "tiedon riski", että on asiantuntemusta niin paljon, että ei nähdäkään enää "inhimillistä tasoa" kun joku esim.tarvitsee joskus apua. Perkeleen turhauttavaahan se on kun sitä ei sitten edes huomata. Mutta sikäli se "pahuuskin" on näissä tapauksista monesti läsnä, ymmärtämättömyytenä tai sosiaalisena asiana, aika tavalla kaksinaismoralisuutena minun mielestäni. (Tuli kirjottaessa myös mieleen "Paha Maa" ja "Vuosaari" - tyyliset elokuvat. Katoamisesta varsinaisesti ei kai ole elokuvaa tehty, mutta samantapaisia ilmiöitä siellä taustalla voi siis olla.)