Koivikko-kodin kohtalo

Allekirjoittaisin Koivikko-kodin lakkautusta vaativan adressin. Kyllä se "koti" on verovarojen tuhlausta.

Kuoleman sairaat eivät varsinaisesti ole yhteis kunnalle niitä kaikkein tehokkaimpia ihmisiä joten miksi kannattaisin tuollaista. Jokainen on oman onnensa seppä.

Suomessa kuolee n. 50 000 ihmistä vuodessa. Suurin osa terveyskeskusten vuodeosastolla, kotona ns. kotisairaanhoidossa tai äkillisesti ihan missä vain. Vain hyvin harvat kuolevat ns. saattohoitokodeissa. Saattohoidosta on annettu valtakunnalliset ohjeet kunnille. Minusta ei pidä verovaroin tarjota jotain spesiaalia vain äärimmäisen pienelle joukolle. Jos haluaa tällaiseen hakeutua, niin sen voi maksaa itse tai sitten siitä pitää tulla kaikille kuoleville mahdollinen palvelu, mutta se tulisi maksamaan moninkertaisesti siihen nähden, miten asiat nyt hoidetaan. Tuollaisten paikkojen vuorokausimaksu on takuuvarmasti useita satoja euroja. Itse toivon, että saan olla ihan kotona ja saisin sinne mahdollisen kipulääkityksen, jos tarvitsen. En kaipaa ympärivuorokautista vierasta ihmistä pitämään kädestä ja keskustelemaan tulevasta lopusta. Olen ollut asian kanssa sinut lapsuudesta lähtien. Minä kuolen, en tiedä koska, mutta se on aivan luonnollista. Minusta se on yksityinen tapahtuma, johon kenenkään ulkopuolisen on puututtava mahdollisimman vähän.

Tuonnehan saadaan varmaan pakolaisten vastaanottokeskus. Nyt saisi hyvän tilin kun ostaisi tuon.

En myöskään halua allekirjoittaa tälläistä vetoomusta. Koska kannatan nopeaa, ihmisen itsensä, pyytämää ja sallimaa eutanasiaa. En kannata saattohoitoa, johon kuuluu lähes aina palliatiivinen sedatio(kuolet nukutettuna) Se ei ole rehellistä eutanasiaa. Se on kiduttavaa eutanasiaa. Se on potilaan ja hänen omaistensa vaikean tilanteen pitkittämistä, josta pitää vielä kaikenlisäksi maksaa järkyttäviä summia. Kuka voi edes tietää niin varmasti, mitä kuoleva nukutettu tuntee ja tiedostaa?Tavallisessa sedaatiossa, esim.leikkaus toimenpiteissä jne. Narkkosin aikana olet vain tajuttomuuden tilassa, et tunne kipua. Mutta toisenlaisiakin kokemuksia nukuteltuilta joskus on kuultu. Kuolevatkin voivat ehkä sedation ajan häälyä elämän ja kuoleman rajalla ja haluaisivat jo päästä lähtemään raihinaisesta ruumiistaan. Samaa usein toivovat ja odottavat, tälläistä poislähtöä vieressä katselevat omaiset. Mutta palliatiivisessa sedatiossa, lähtöä tehdään n.3 vrk joskus kauemminkin, koomassa maaten ja ilman ravintoa ja nesteytystä.
Saattohoidon kannattajilla, kuin myös minulla, on oikeus omaan mielipiteeseen. Mielestäni kuolemaa ei pitäisi tällä tavalla pitkittää. Eläintenkään kärsimyksiä ei pitkitetä. Miksi sitten ihmisille tehdään näin?

Kyllä minä todella toivon tuon saattohoitokodin jatkavan. Eutanasian kannattajat saavat tehdä omat päätöksensä omalla kohdallaan, kun heillä tuo aika koittaa.
Älkää painostako vieraita ihmisiä ottamaan armomurhan, vastoin omaa vakaumustaan tai kun vielä elämänhalua löytyy. Ei vanhoja ihmisiä pidä mennä hävittämään niinkuin tuottamattomaksi tullutta karjaa.

Siis selvin sanoin sanoen eutanasiakuolema on sama kuin ulkopuolisen henkilön avustama itsemurha. Itsemurha on vastoin monien ihmisten vakaumusta.
Japanilaisessa kulttuurissa tietyissä olosuhteissa ihannoitu itsemurhaa ja näköjään myös agressiivisessa islamissa, mutta ei meillä länsimaisessa kulttururssa.

En varmasti allekirjoita. Koivikko on kaikkea muuta kuin koti. Se on kidutuskammio viimeisiksi elinpäiviksi. Järjetöntä verovarojen tuhlausta. Maksakoot omasta pussistaan oleilunsa, jos joku sellaista tarvitsee. Min ä palkkaan kotiini hoitajan, jos joskus sellaista tarvitsen tai ratkaisen asian muuten ilman kitumisia.

Jotenkin kauheaa maksaa hirveitä summia, siitä että ihmistä makuutetaan ja hoidellaan ihan ns."vihanneksena" muutama päivä ennen kuolemaansa? Onko kukaan lähtenyt saattohoidossa tajuissaan?

Minulla erittäin hyvä kokemus Koivikkokodista. Kaikki eivät halua eutanasiaa..

Heikko päättelykyky sulla. Hommaa itsellesi aivoproteesi..

Jokainen kuolkoon kotonaan!

Kuten tässä ketjussakin on esille tullut. Saattohoito on todellakin kuoleman pitkittämistä ja etenkin omaisille, erittäin tuskallista ja lohdutonta luopumisen aikaa ja poislähtevän ja riutuvan omaisensa lähdön seuraamista. Se saattaa olla omaisille jopa tuskallisempaa, kuin itse potilaalle. Viettää, päiviä, jopa viikko, tai kaksi jne. Huoneissa, hoitosänkyjen vierellä. Katsella, kuinka niitä sänkyjä tämän tästä kärrätään huoneista tyhjinä pois, pedattaviksi uusille potilaille, kun entiset on viety sinne perähuoneeseen odottamaan ruumisautoa.

Ikävin tilanne on silloin, kun potilaat on siinä tilassa, ettei heidän kanssaan voi enää edes keskustella. Omaisesi makaa vain siinä nukutettuna, tavallaan jo poissa tästä maailmasta.
Mutta kukaan halua lähteä pois, omaisensa viereltä, ennen kuin omainen on vetänyt sen viimeisen henkäyksensä. Joskus käy myös niin, että et aina ole silloin paikalla.
Poistut vain hetkeksi ja omaisesi on sillävälin jo lähtenyt tästä maailmasta.
Mutta ennen sitä...
Siellä sitä sitten viettää aikaansa, poislähtevän kanssa, sekavin ajatuksin.
Itsekin kovin väsyneenä ja surunmurtamana.

Tuona aikana näkee saattokodilla monenlaista väkeä. Joskus jopa, muutamia liian hommaansa rutinoituneita hoitajiakin. Siitä huolimatta, että heitä on koulittu välttämään tälläistä työskentelyä. Mutta suurinosa henkilökunnasta on selvästi mukana sydämellään, eikä
niinkään palkan takia.

Yksi asia on ainoastaan saattohoidossa ymmärrettävää. Se, että potilas nukutetaan, ettei hän tuntisi niitä loppuvaiheen pahimpia kipuja. Eikä myöskään joutuisi kokemaan kuolemanpelkoa. Tämä lieneekin koko saattohoidon idea ja tarkoitus. Ehkä se on juuri siksi parempi paikka kuolla pois, kuin jonkun sairaalan kolkko huone, tai vanhusten hoitokoti ja niiden kuolemiin rutinoitunut henkilökunta. Sairaaloissa ei anneta aina edes mahdollisuutta olla kuolevan potilaan kanssa loppuun asti. Saati sallittaisiin muitakaan poikkeuksia tilanteen vuoksi.

Sen verran tylyä ja kylmää kohtelua sain omaisena, että en kannata jatkoa.