Miksi purkaa omia tunteitaan lapsiin..miksi ei anna lapsille sitä rakkautta molemminpuolin jotta lapsi saisi kokea itsensä hyvinkin rakastetuksi.
Toki joka näkee lasta vähemmän, hänestä se tuntuu pahalta , aika normaalia.
Mutta täytyykö sitä pahaa oloa kasvattaa, pitäisi vain jaksaa lapsen tähden eikä menettää niitä pieniäkin aikoja.
Eiköhän se riitä kun lapsi/lapset näkevät "pikana" se satuttaa molempia kun eron hetki tulee.
Joten nauttikaa siitä hetkestä mikä teille annattu..ei lapsikaan katkeroidu jos ette itse sitä hänelle tee.
Lapsen syy ei ole ero vaan aikuisten päätös..mutta tätä mallia isompana monikin lapsi voi kokea elämänsä tyhjäksi jos ei tosiaankaan opita heti välittämään heistä aidosti.
Tunteita ei kannata piilottaa tai yritä paeta lapsen elämästä pois vain siksi että ei näe tarpeeksi usein.
Kyllä se jokainne yhteinen hetki on aina hyvin tärkeä ja sitä ei kannata tuhlata "itseensä" vaan lapsen kanssa yhdessä oloon ja siitä iloita yhdessä.
Sitten itsellekkin jää hyvä mieli ja ajallaan se kaikki kasvaa oikeata tietä ..unohtuu ns. katkeruudet.
Katkeran on hyvin vaikea kohdata lastaan koska silloin hän tavallaan kohta lapsensa " tuntemattomana" , lapsi ei saa oikeata tilaa olla oma minä ja näyttää tunteitansa, niitä aitoja.
Asioita on itse tajuttava ettei menetä itsensä takia lastaan..asui missä asui!
Positiivisilla ajatuksilla pääse aina lähemmäs kuin katkerilla, aina....
Toki joka näkee lasta vähemmän, hänestä se tuntuu pahalta , aika normaalia.
Mutta täytyykö sitä pahaa oloa kasvattaa, pitäisi vain jaksaa lapsen tähden eikä menettää niitä pieniäkin aikoja.
Eiköhän se riitä kun lapsi/lapset näkevät "pikana" se satuttaa molempia kun eron hetki tulee.
Joten nauttikaa siitä hetkestä mikä teille annattu..ei lapsikaan katkeroidu jos ette itse sitä hänelle tee.
Lapsen syy ei ole ero vaan aikuisten päätös..mutta tätä mallia isompana monikin lapsi voi kokea elämänsä tyhjäksi jos ei tosiaankaan opita heti välittämään heistä aidosti.
Tunteita ei kannata piilottaa tai yritä paeta lapsen elämästä pois vain siksi että ei näe tarpeeksi usein.
Kyllä se jokainne yhteinen hetki on aina hyvin tärkeä ja sitä ei kannata tuhlata "itseensä" vaan lapsen kanssa yhdessä oloon ja siitä iloita yhdessä.
Sitten itsellekkin jää hyvä mieli ja ajallaan se kaikki kasvaa oikeata tietä ..unohtuu ns. katkeruudet.
Katkeran on hyvin vaikea kohdata lastaan koska silloin hän tavallaan kohta lapsensa " tuntemattomana" , lapsi ei saa oikeata tilaa olla oma minä ja näyttää tunteitansa, niitä aitoja.
Asioita on itse tajuttava ettei menetä itsensä takia lastaan..asui missä asui!
Positiivisilla ajatuksilla pääse aina lähemmäs kuin katkerilla, aina....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täällä neuvomassa ja käskemässä. Onko nyt hyvä olla kun sai käskettyä?
minusta tämä on ajatusten vaihtoa ..kaukana muusta, mutta kukin todellakin tuntee kirjoitukset erilailla...