kävin ensivisiitillä 46 vuotta sitten. Sulhoni kyyditsi sitten minut vanhempieni luo. Yöllä tuli 10 senttiä lunta. Vähän pelkäsin, kun ei ollut talvirenkaita, mutta mieheni oli hyvä ja rauhallinen kuski. Tuleva mieheni kävi ensi kerran vanhempieni luona saman vuoden pääsiäisenä. Nyt meistä kuudesta on elossa vain minä ja tosiaan viisi uutta on tullut edesmenneiden tilalle ja tasapainossa ollaan.
Tulevan apen ja anopin luona
matikkaa
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaa jaa, hyvinhän olet lokeroinut aviomuistosi. Helpompaa lienee kävis käy ne läpi ajatuksissaan usein. Toki muistan minäkin ensi visiitin anoppilassa, jonne nyt en tuntenut vielä oikeastaan kiinnostusta, koulutyttö kun vielä olin.
Hieman hämmentynyt, että miksi ihmeessä sinne kyläilemään, tulevan sulhoni viedessä, enkä ujouttani paljon nähnyt edes valokuvia joita esitettiin:D
Muuten en viihdy vieläkään, jos kyläillessä pitäisi malttaa katsella vieraiden ihmisten valokuvia, laajakangasesityksistä puhumattakaan, minä pidän normaalia seurustelua ihmisten kesken kivampana.
Jaa, niin, lisäännyttänyt maapallon väkeä olen minäkin, ponnistanut 3 pikkuista nyyttiä syliini, saanut ne evästettyä jaloilleen, ja aika mukavastihan nuo on pärjäilleet, kaikki erilaisine luonteineen.
Kiva niitä jälkipolvien vaiheita on ollut seurata, minkä omilta kiinnostuksen kohteiltaan on ehtinyt. Ai niin eilen, joululusta puhuimme, taidammekin näillä näkymin viettää aatto yhdessä, tään äiteen osallistuessa laittelemaan yhteistä joulupöytää kuopukseni tyttösille ja 1 sulhasehdokkaalle. Onhan tuo pitkä ja komea nuorimies jo mummolassakin ehditty näyttää :D
Voi olla, että en lapsenlapsieni sulhoja ja morsiamia näekään. Olen saanut lapseni melko iäkkäänä. Nuorimman lapsenlapseni ristiäiset ovat pian. Jotkut menneisyyden asiat muistan hyvin, mutta esim. miesteni kuoleman jälkeen on tyhjä kohta. Selviytynyt olen, yksityiskohdat ovat hämäriä.