tsup.... keppi muurahaispesään..
Tämän pitäis olla varmaan tuolla seksipalstalla mutta siellä on ihan kakaroita joten tänne sujahtaa kokeneempien ajatuksiin. Maailmaa pyörittää raha,valta ja seksi. Puhutaan nyt seksistä.
Ensiksi mikä on naisen seksuaalisuuden ja miehen seksuaalisuuden välinen ero vai onko siinä eroa. Miten oppisimme ymmärtämään vastakkaista sukupuolta, taidamme olla arvoituksia toinen toisillemme. Onko näin että siinä se juju onkin, jos emme olisi arvoituksia emme myöskään herättäisi kiinnostusta. Vanha klisee on että naiset kokee seksin yläpään ja miehet alapään kautta. Tuossa on tietty totuus... mutta molemmat sukupuolet kokevat tuossa suhteessa asiaa mielestäni samalla tavalla. Hyvä seksi eli rakastelu (vai voiko pelkkä seksi olla hyvää? hmm.) tulee myös miehillä yläpään kautta. Mikä on ihanampaa kuin oikean kumppanin kanssa rakastelu.
Mutta uskallatko paljastaa seksuaaliset toiveesi ja onko seksistä puhuminen vielä tabu? Puhuvatko esimerkiksi parit toisilleen avoimesti siitä, mitä todella haluavat toisiltaan, pääsääntöisesti eivät varmasti puhu. Se on niin häveliästä, kuitenkin se on kuitenkin iso osa suhdetta. Johtuuko se siitä ettei uskalleta avata itseään ja herkimpiä asioita kumppanille, jonka pitäisi olla luotettu. Mietin itseäni, ei, en minäkään menneessä parisuhteessa näistä asioista kertonut. Pelkäsin toisen tuomiota, pelkäsin puhumisen negatiivisia vaikutuksia, ymmärryksen puutetta.
Minkälaisia kokemuksia on siis seksistä, miten sen koemme? Erityisesti miehenä haluaisin tietää ja ymmärtää paremmin, naiset mitä seksi teille on? Sitten miksi se ei toimi? Onko niin että 40:nä oma kumppani ei enää kiinnosta, sänkypuuhat on rutiinia, kumppani ei enää huomioi, kumppani on rupsahtanut tai lässähtänyt,haisee pahalle? vai mistä on kysymys. Viekö arki, kotityöt ja ura kaiken ajan ja tappaa suhteen. Onko sellaisia pareja joilla menee hyvin?
Tämän pitäis olla varmaan tuolla seksipalstalla mutta siellä on ihan kakaroita joten tänne sujahtaa kokeneempien ajatuksiin. Maailmaa pyörittää raha,valta ja seksi. Puhutaan nyt seksistä.
Ensiksi mikä on naisen seksuaalisuuden ja miehen seksuaalisuuden välinen ero vai onko siinä eroa. Miten oppisimme ymmärtämään vastakkaista sukupuolta, taidamme olla arvoituksia toinen toisillemme. Onko näin että siinä se juju onkin, jos emme olisi arvoituksia emme myöskään herättäisi kiinnostusta. Vanha klisee on että naiset kokee seksin yläpään ja miehet alapään kautta. Tuossa on tietty totuus... mutta molemmat sukupuolet kokevat tuossa suhteessa asiaa mielestäni samalla tavalla. Hyvä seksi eli rakastelu (vai voiko pelkkä seksi olla hyvää? hmm.) tulee myös miehillä yläpään kautta. Mikä on ihanampaa kuin oikean kumppanin kanssa rakastelu.
Mutta uskallatko paljastaa seksuaaliset toiveesi ja onko seksistä puhuminen vielä tabu? Puhuvatko esimerkiksi parit toisilleen avoimesti siitä, mitä todella haluavat toisiltaan, pääsääntöisesti eivät varmasti puhu. Se on niin häveliästä, kuitenkin se on kuitenkin iso osa suhdetta. Johtuuko se siitä ettei uskalleta avata itseään ja herkimpiä asioita kumppanille, jonka pitäisi olla luotettu. Mietin itseäni, ei, en minäkään menneessä parisuhteessa näistä asioista kertonut. Pelkäsin toisen tuomiota, pelkäsin puhumisen negatiivisia vaikutuksia, ymmärryksen puutetta.
Minkälaisia kokemuksia on siis seksistä, miten sen koemme? Erityisesti miehenä haluaisin tietää ja ymmärtää paremmin, naiset mitä seksi teille on? Sitten miksi se ei toimi? Onko niin että 40:nä oma kumppani ei enää kiinnosta, sänkypuuhat on rutiinia, kumppani ei enää huomioi, kumppani on rupsahtanut tai lässähtänyt,haisee pahalle? vai mistä on kysymys. Viekö arki, kotityöt ja ura kaiken ajan ja tappaa suhteen. Onko sellaisia pareja joilla menee hyvin?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Huonossa parisuhteessa elävänä olen asiaa pohtinut...minä kyllä olisin miehelleni puhunut, ja puhuinkin, vaan kumpa hän olisi kuunnellut!
Olen miettinyt kovasti sitä, että millainen sen miehen pitää olla, joka pystyy seksistä keskustelemaan "tosissaan". Tärkein vaikuttava tekijä kait on lapsuus... jos on kovin tiukkapipoisesta ja vanhoillisesta perheestä ja vieläpä huonolla itsetunnolla varustettu, ei varmasti puheesta tule mitään. Olen ajatellut, ettei seksi ole kaikille miehille yhtä tärkeätä kuin yleisesti annetaan ymmärtää, joten joillekin varmaan esim. moottoripyörät ovat tärkeämpiä ja sen mukaisesti tärkeämpi kekustelunaihe.
En usko, että seksi sinänsä kovinkaan monellen naiselle sen kummoisempaa kuin miehellekään, erot ovat lähinnä henkilökohtaisella tasolla, eikä kysymys ole niinkään sukupuolesta.
Mä mistä löytäisin sen miehen, jonka kanssa yhteisiä toiveita voisi miettiä ja toteuttaa...??
kuten huomaat aihe on tabu. Porukka kyllä lukee, muttei kukaan kehtaa tuoda julki mietteitään.
on pitkässä parisuhteessa, jossa molemmat osapuolet nauttivat keskinäisestä kunnioituksesta ja ymmärryksestä. Tarkoitushan on on olla avoin toisen toiveille ja toteuttaa niitä. Puhuminen auttaa aina ja kaikissa asioissa. Teoriassa!
Nyt täytyy iskeä kaikki lyttyyn! Tosielämässä tämä ei ole missään tapauksessa mahdollista vaikka olisi kuinka pitka parisuhde takana!!!!!
Ymmärtämään oppimisessa ei mielestäni ole muuta mahdollisuutta kuin puhuminen. Avioeroni jälkeinen, joitakin vuosia kestänyt parisuhde on aika hyvä esimerkki. Tuurilla seilattiin tietysti alussa, mutta otin aika pian asioita puheeksi. Opimme molemmat ymmärtämään toisiamme myös sängyssä. Vuosi kului, kokemukset olivat upeita. Emme edes käyttäneet sanaa "seksi", vaan se oli rakastelemista, sydän ja sielu täysillä mukana. Sitten sairastuin, ja "mieskunto" putosi varmasti huomattavasti alle keskitason. Mutta rehellisyyteen, avoimmuuteen, luottamukseen ja rakkauteen perustunut parisuhde ei edes kärsinyt, se sai vain uuden haasteen. Onnistumisen kokemuksia saatiin edelleen tasapuolisesti. Sitä voisi kutsua vaikka rakkauden ihmeeksi. Noh, se siitä, mennyttä elämää, muistoja vain.
40 on monessa tapauksessa hankala ikä. Työelämä on täynnä uupuneita ja turhautuneita naisia, jotka yrittävät Ei heidän ongelmiaan miehen tarvitse ratkaista, monesti empaattinen ymmärtäminen ja arvostaminen riittää. Miehen kannattaa kuunnella tarkkaan, eläytyä eli yrittää mennä naisen tilanteeseen sisälle. Vähäisilläkin älynlahjoilla varustettu mies ymmärtää melko nopeasti, minkälaisten suoritus -ym. paineiden alla nykynainen elää. Kuunteleminen, empatia, välittäminen ja halaaminen lienevät vähintä, mitä miehen on tehtävä. Onko paljon vaadittu?
Neljänkympin jälkeen alkaa monella miehelläkin se vaihe elämässä, jolloin alkaa muistella kuulleensa jollotuksen: "Mies kun tulee tiettyyn ikään, ei sillä enää toimi mikään". Nainen on todennäköisesti samassa jamassa, samaa lajia kun nyt kuitenkin ollaan. Nainen on monimutkainen olio, varsinkin henkisiltä resursseiltaan monesti ihan eri tasolla kuin mies. Henkisen puolen asiat, ne "pikkuasiatkin" vaikuttavat varmaan helposti varsinkin tunnepitoiseen seksiin, eli siihen rakasteluun.
Miehen tulee sisäistää ja muistaa, että varsinkin hyvin ja rakkaudella "hoidettuna" nainen on tavallaan interaktiivinen, kiehtova päättymätön tarina... interaktiivinen tarkoittaa tässä sitä, että omilla ratkaisuilla vaikuttaa tarinan kulkuun ja lopputulokseen. Naista ei voi hallita, ja miksi edes yrittää? Ymmärtämisen yrittämisessäkin riittää haastetta, isältä pojalle.
Jäähtymistä voi tapahtua, ehkä väliaikaisesti, ehkä pidemmäksikin aikaa. Aivan luonnollista kehitystä, jota voi taas kompensoida muussa elämässä. Halailla enemmän, viettää aikaa yhdessä, keskustella useammin jne. Huomioida toista ihmisenä, ehkä jopa tutustua paremmin. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, josta noin 2/3 menee työhön ja nukkumiseen. Yhteinen aika on kullan arvoista. Sen huomaa viimeistään sitten, kun sitä ei enää ole.
Jotenkin vierastan sitä ajatusta, että tästä seksi-pointista lähdettäisiin liikkeelle parisuhteessa. Mutta niinhän siinä kai useinmiten käy, jollei sitä tietoisesti välttele. Minun mielestäni (tässä iässä) ihmisten pitäisi olla ensin sopivia toisilleen, sielunystäviä. rakkaus tulee jos on tullakseen, ja tuo sitten tuon fyysisen yhteyden ikäänkuin pisteeksi iin päälle. Mutta moniko menettelee näin "kypsästi"? Netin yleistyminen kyllä antaa vähän toivoa tässä mielessä...
Yhteenvetona; "sänkykammaribarometrin" viisariin vaikuttaa luonnollisten seikkojen lisäksi stressin määrä muussa elämässä. Vähennetään omia odotuksia, mietitään sen sijaan miten itse voisi antaa enemmän. Avoimesti puhumalla ongelmistakin voidaan päästä eroon jo ennen niiden syntymistä.
noin älykäästi ja fiksusti ajattelevaa miestä ollakaan??? Aivan samaa mieltä. Homma ei toimi missään muodossa jos siihen ei panosteta. Ilmaiseksi ei tule mitääh ja miksi näin tärkeään asiaan ei haluta panostaa?? Ei tarvitsisi baarissa valittaa tuntemattomalle miehelle/naiselle kun ei homma kotona toimi/suju!!!
mutta epäilen silti, että höpötin vähän liikaa.
Mutta tämä on kai se synkkä totuus, että ajattelu loppuu yleensä siihen, mistä sen pitäisi alkaa. Jälkiviisautta, mutta parempi sekin, kuin ei viisautta ollenkaan.
Eihän (miehen) pääkoppa pysty tuollaisia kokonaisuuksia (parisuhde, naiset yms.) oikein jäsentämään, ahdistavaksi puuroksihan se menee. Onneksi kirjoitustaito ja kompuutteri on keksitty :) Netin kautta näistä asioista voi keskustella fiksujen naisten kanssa, ja kas - oppimista tapahtuu !
kaikilla, oppitunneilla mukana. Niistä on ollut apua.. Sinähän jopa alat,ymmärtämään naisen sielun elämää.. ;-)) Hyvä juttu..
Tabut..Luottamus? Miten lähelle uskaltaa toisen päästää henkisesti ja voiko päästää liian lähelle? Miten paljon uskaltaa antaa itsestään pelkäämättä tuomiota/hylkäämistä. Mitä useampia tabuja on sen kauempana ollaan toisesta ja sen hatarammalla pohjalla suhde on.
Onko rakkaus myös ehdollista: "ole tietynlainen, älä puhu asioista mistä ahdistun, älä riko illuusioita, jonka olen rakentanut sinusta mieleeni", niin rakastan, enkä jätä. Tähän voisi liittää myös empatian/tunneälyn, jos sitä on, on helpompaa ja tärkeämpää puhua tunteista.
Parhaimmillaan pitkässä parisuhteessa rakkaus jalostuu ja syvenee. Jos tabuja ei ole, seksikin saattaa vain parantua vuosi vuodelta, tunteiden syvenemisen & kummankin itsetuntemuksen lisääntymisen kautta.
Ei, en ole elänyt vastaavassa suhteessa: vain ajatuksia siitä millainen voisi suhde parhaimmillaan olla.
Vaan eihän me muurahaiset tähän aikaan vuodesta kovin vilkkaasti liiku.
Minuakin kiinnostaisi tuo, miten ne ovat saanet suhteensa toimimaan jotka vielä 15 vuoden jälkeen ovat onnellisia yhdessä. Eipä näkynyt sellaisia vastauksia. Olisko niin ettei heillä ole tarvetta nettiin?:)
Muuten uskon että naisten ja miesten väliset erot lähinnä ovat että kehitymme eri tahtiin. Tietysti ei voi yleistää, tässäkään asiassa. Teini-iässä tytöt pelkäävät, mutta kokeilevat seksiä (usein) ulkopuolisten paineitten takia (niinkuin pojatkin?). Sitten tulee lapset ja oman kehon muutokset, niitäkin voi joskus olla vaikeaa hyväksyä. Ja stressi, väsymys ja riidat työnjaosta. Kun on oikein väsynyt tuntuu että kaikki vaan vaatii omien tarpeiden täyttymystä. Seksistä tulee pakkopulla, tai väline millä voi ostaa kotirauhaa. Kun lapset kasvaa seksualisuus muuttuu. Silloin mun nähdäkseni nainen on vilkkaimmillaan, miehet taas nuorempana?
Jotenkin en usko että seksistä puhuminen olisi vaikeaa. Kyllähän sitä viestittää muullakin tavoin mistä tykkää, tai mistä ei. Tarkoitan siis seksin aikana. Ja kaipaako seksiä vai rakastelua. Uskon että se on kiinni siitä mitä on itse kokenut. Jos sulla on ollut onni saada kokea rakastelua, ehkä pelkkä seksi kiinnostaa, ja toisinpäin. Ruoho on aina vihr...
Luulen että rehellisyydellä ja kunnioituksella, kumppanin huomioon ottamisella kaikilla elämän alueilla pääsee suht pitkälle.
Ihmisten sopivuus toisilleen voi olla tärkeämpää kuin (pelkkä) rakkaus, jolla on taipumusta - ikävä kyllä - pikkuhiljaa kauhtua arjen riipimänä. Toisaalta, sitä oikeaa, sielunystävää, on todennäköisesti myös helppo rakastaa. Parisuhde ei ole silloin niin kuluttava, ihmisen rajalliset resurssit riittävät pidempään. Toimiva parisuhde ikäänkuin ruokkii itse itseään, ikiliikkuja se on :)
Näin teoretisoi olustelija, ihan selvin päin... mikä olikaan kysymys?
tällä palstalla.
Kas kun meillä parisuhde toimii. Jutellaan, tiedetään mistä toinen tykkää. Yhdessä on oltu yli 20 v.
Rakastelukerrat ovat harventuneet (lapsia kotona!!!), mutta erotiikkaa on sitäkin enemmän. Vihjailuja, kosketuksia... Kun harvoin saa, siitä nauttiikin enemmän. Paljon paljon enemmän!
Sulla on upeita ajatuksia. En tiedä toimiiko nuo sun kauniit teoriat käytännössä koskaan/missään mutta olet kertonut hienoja ajatuksia. Minusta on hienoa että miehet kertoo näin. Pysy palstalla!!!
yritän ehtiä osallistumaan. Ymmärrykseni on kyllä rajallinen ja kirjoitan vähän monimutkaisesti. Kiteyttäminen on hankalaa... ja taidan olla kaiken lisäksi kamala lörppä ;)
Suosittelen kirjoittamalla prosessointia, varsinkin miehille. Helppo ja (lähes) vaaraton tapa purkaa asioita osiin, jäsentää ne, tutkia, oppia ja ehkä saada vielä kokonaisuus joten kuten koottua kasaan.
Puoli vuotta olen itsekin jo kirjoitellut, lähinnä koneelle. Tapahtuneiden asioiden, omien havaintojen ja tunteiden, ja tietysti omien virheiden analysointia. Myös negatiivisia asioita - itsesäälissä kieriskelyä, katkeruutta toisen ihmisen päätöksiä ja toimintatapoja kohtaan. Kymmeniä sivuja hajanaista tekstiä, satoja kysymyksiä ilman vastauksia... tuskaa, pelkoa, ahdistusta... no joo, meni vähän dramaattiseksi. Mutta tuo prosessointi taisi kuitenkin kasvattaa henkisesti.
Omista, vähäisistä kokemuksistani olen oppinut ja siitä täällä kertonut. Se onni oli minulle "once in a lifetime", luulenpa. Parisuhde, jonka kesällä menetin, oli mielestäni upea ja toimiva monta vuotta, ja silti sain lähteä. Ei juuri kannusta yrittämään enää. Mutta eihän yksin eläminen niin kauheaa ole? Kaikkeen tottuu, luulen?
Tällainen nettisysteemi on siitä mukava, että "oppimaansa" voi helposti jakaa muille, ainakin mielipiteinä. Pitää vain muistaa, että jos joku asia on yhdellä toiminut, ei se välttämättä toimi muilla.
Jatketaan - takaisin aiheeseen - ja toivotaan lisää niitä naisten kommentteja.
terv. olustelija
Tuo on aivan totta, pieni tauko välillä tekee yleensä hyvää. Luonnollinen koskettelu, se arkipäivän hellyys, usein lisääntyy kuin itsekseen. Rutinoitumisen vaarakin vähenee, teoriassa, jollei tilalle tule paineita "onnistumisen" pakosta.
että vien asian sivuraiteille...mutta ihan pakko kysyä. Onko teillä koskaan ollut pahempia kriisejä? Miten selvisitte? Eikä tietenkään ole pakko vastata...
Niin fiksuja ja hienoja ajatuksia on tuolla edellä kirjoitettu, että allekirjoitan ne lähes kaikki.
Lisään vielä omasta puolestani tuohon fyysiseen puoleen muutaman asian.
Puhun mieluummin erotiikasta ja rakastelusta kuin seksistä. Olen tunteita täynnä oleva nainen ja rakastelu ilman lämpimiä tunteita toisiaan kohtaan ei anna minulle yhtään mitään. Yhden yön suhteet ei ole minua varten.
Totta on omalla kohdallani että tunteet erotiikan alueelle alkaa yläpäästä. Puhuminen ja hellät sanat ja kosketukset kasvojen, kaulan ja rintojen alueelle sytyttää. Jos mies iskee heti haarojen väliin, huuma haihtuu samantien, vaikka olisi valmiiksi halukaskin.
Lasten ollessa pieniä rakasteluun taipui juuri siksi että perhesopu säilyi. Oli väsynyt ja tuntui että riidat syövytti entisestään haluja.
Nyt aikuisena naisena sitä on puhjennut täyteen kukkaan :). Kuinka ihanaa oliskaan heittäytyä rakastelun huumaan oikean kumppanin kanssa.
Ihan avoimesti en puhu seksuaalisista toiveistani, vaikka ne ei kovin kummosia olekaan.
Tai ehkä paljastan tavallaan siinä samalla mikä tuntuu hyvälle ja vien käden sinne mihin haluan kosketusta.
Pelkään loukkaavani toista jos sanon suoraan mistä en pidä ja mitä haluan.
Yksi hyvä piristys parisuhteeseen on varmaan käynti avoimin mielin erotiikkamessuilla tai seksivälineitä myyvässä liikkeessä.
Sänkypuuhat muuttuu helposti rutiiniksi pitkässä parisuhteessa.
Vaikka järjen avulla voi selittää monia asioita, analysoida ja saada kaiken (paitsi tietysti naiset ;) mallinnettua loogiseksi ja ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi - tunteet voivat pyyhkäistä tämän korttitalon mennessään hetkessä.
Hiukan "järjettömältä" voi kuulostaa myös tämä: Vaikka on olemassa sellaisia asioita kuin seksitaidot ja himo, en usko pystyväni enää mihinkään ilman rakkautta. Pysyttelen siis erossa erotiikan maailmasta, joka jää taka-alalle oman rakkaan puuttuessa elämästä. Yhden yön suhteita en ole koskaan oikein ymmärtänyt.
Edellinen oli vähän henkilökohtaista, mutta uskon etten ole ainoa mies, jolla jutut on näin. Eivät kaikki miehet ole miehen stereotyyppejä!
Analysoimattomat ja käsittelemättömät tunteet voivat aiheuttaa tosi typerää, harkitsematonta "miesmäistä" käytöstä. Ja sehän on sitten helppo yleistää - "tuollaisia ne miehet on"...
Jonkinlaisen "miehen käyttöohjeen" lukeminen olisi miehelle itselleenkin tarpeellista - harva tuntee oikeasti itseään. "Vikatilanteisiin" (esim. ongelmat makuuhuone-osastossa) tutustuminen etukäteen edesauttaisi selviytymistä vähemmin vahingoin ja henkisin kolhuin.
on sitä vikaa kuule naisissakin tässä asiassa. Arvelisin että jopa 50% :-) Älä syytä liikaa omaa sukupuoltasi ja ota kaikkia vikoja itseesi.
En käsittääkseni syyttänyt kumpaakaan osapuolta, tuollaista yleistä kartoitusta vaan, tasapuolisesti. Tosin enimmäkseen oman ajatusmaailman pohjalta, siksi ehkä outoakin muille miehille.
Toivottavasti saadaan naisilta tänne myös heidän omia näkökantojaan, ilman syyttelyä.
Hienoa että olet niin avoimesti kertonut henkilökohtaisia ajatuksiasi.
Muuten, tuollainen "miehen käyttöopas tai ohje" olisi tarpeellinen meille naisille ja "naisen käyttöohje" miehille. Televisiosta taisi tulla taannoin sellainen ohjelma, en vaan koskaan ehtinyt sitä katsoa. Vai olikohan sellaista ohjelmaa, muistanko väärin?
Mainitsemasi "ongelmat" makuuhuoneessa voi olla joillekin miehille arkaluontoisia asioita. Kun on etukäteen selvillä asioista selviää vähemmin kolhuin. Siinä sitä keskustelutaitoa ja rohkeutta puhua asioista tarvitaan. Elämää nähneet aikuiset naiset ymmärtävät ettei se miehillä aina niin helppoa ole, nuoret naiset ovat ehkä hämillään ja ajattelevat että heissä on joku syy. Nimittäin niitä "ongelmia" kun on kaikenikäisillä. Ja myös naisilla.
En tiedä olustelija puhutaanko nyt samasta asiasta, mutta ei kai se haittaa :)...
aika hauska juttu, ajettelin justiinsa tuota sun aikaisempaa kommenttia (rohkea avaus sultakin) ja avasin netin vastatakseni siihen... "identtisiä aivosoluja"? :)
Kaverin emäntä oli lainannut kirjastosta heille yhteiseksi luettavaksi aihetta käsittelevän kirjan, "miehen käyttöohjeen", eli sellainen on kyllä olemassa.
Jo vain puhutaan samasta asiasta. Ymmärrystä tarvitaan molemmin puolin, tiedän kokemuksesta oppineena. Sekä hyvistä että huonoista kokemuksista. Hyvistä ei kehtaa kertoa julkisesti, huonoista saatan vielä tänne kirjoitellakin...
Mitä tehdä, kun oma mies ei kiinnosta enää , ei ole kiinostanut vuoskymmeneen , eipä juuri koskaan , naimisiinmenoni oli erehdys. Tässä sitä nyt ollaan oltu aviossa yli 20 vuotta, lähinnä kai lasten tähden. Seksihaluja kyllä ilmeisesti olisi ja kroppakin olis kunnossa, mutta kun ei niin ei. Tarvitsen ilmeisesti hyvään seksisuhteeseen rakkautta, tunnetta ..tai sitten hyväkroppaisen, miehekkään miehen .Eroa tässä mietiskelen.
Miksi et kehtaisi hyvistä kokemuksistasi täällä julkisesti kertoa? Olispa mukava jos sen tekisit.
Kirjoita toki niistä huonoistakin kokemuksista. Monelle on lohdullista kuulla että on kohtalotovereita ja että samanlaisia kokemuksia on toisillakin.
Miehet kun ei kovin herkästi puhu ongelmistaan.
On toki ymmärrettävää sekin jos et kaikkea halua kertoa.
hyvistä kokemuksista tuli jo kerrottua aiemmin tässä ketjussa, "jotain arveluja" -otsikon alla. Siitä jatkaminen voisi olla vähän vaikeaa, paljastin sentään jo aika paljon (ehkä liikaa).
Nyt on vähän kiirettä tuolla reaaliajassa, mutta ehkäpä aloitan jonkin ongelmallisen aiheen lähiaikoina. Jos kerran kukaan muu ei kehtaa ;)
Ja ihan vaan sen takia, että asioista on hyvä puhua.
Turhaa tunteilua.. jätetään se yliälykkäiden ja poikkeavien touhuksi. Tosi on että miehen pitää pussit tyhjentää ja silloin seksi kiinnostaa. Kun se on ohi, niin motskarit kiinnostaa taas enemmän. Toinen asia sitten on että miten varmistat shaansit tyhjennykseen..., siihenhän me sitten joudumme noita luonnottomia ponnistuksia tekemään, lepertelemään ja esileikkejä, katseita ym. meille luonnotonta.
Puhdas miesnäkökulma asiaan.
Tosiaan, noinko yksinkertaista se onkin...? Koko keskustelu onkin ihan "turha topic"?
Miksi tehdä asioita vaikeaksi ajattelemalla niitä? Helppoa kun viisari näyttää elämän suunnan...
Onnea sulle valitsemallasi uralla - vai pitäisikö sanoa "vaolla"...
ja luonnottomia ponnistuksia, enää ei tarvitse pohtia miksi esim. parisuhteessa tai suhteessa yleessä on ongelmia kun mies tyydyttää vain omia tarpeitaan itsekkäästi.Kylmää ja tunteetonta, naisen hyväksikäyttöä "tyhjennykseen".
Uskoisin, että samoin ajattelevia miehiä kuten sinä, on onneksi harvassa!
Miksi teet luonnottomia ponnistuksia,vedä käteen, pääset helpommalla!
toi on provo... ei tuollaisia miehiä ole oikeasti. Kaikki miehet ovat mitä tunteellisimpia ihmisiä, ihan kuin naisetkin. Naiset ainakin aina ajattelee miehiä ymmärtäväisesti. Mikähän siinä on kun samasta geenimassasta (=kansasta) naiset on niin loistavia ja miehet luusereita?
eivät ole luusereita vaan useimmiten ihania ja ymmärtäväisiä sekä loistavia kumppaneita kuten naisetkin mut ainahan joukkoon mahtuu "niitä muitakin",niin miehiä kuin naisiakin.
Nautitaan elämästä, seksistä ja toisistamme avoimin mielin haasteellisina, oppiaksemme lisää:)
Olet samanlainen dinosaurus kun minun koulunaikainen seksuaalivalistuksen opettaja. Hänkin (nainen!)vetosi pussien tyhjennykseen, ja antoi vastuun hommasta kokonaan tytöille. Kyllä meitä nauratti, niin kuin nytkin..
Valitettavasti löytyy myös naisia joille tälläinen tyhjennys-akti sopii erittäin hyvin! Sitten sitä hehkutetaan työpaikalla/ystäväpiirissä, kun on löydetty joku mahti-sonni!!! Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi ihan kaikille.
Joidenkin naisten kohdalla on ihan turha ponnistella luonnottomasti, koska osa naisista näkee niiden ponnistusten ´lävitse´. Mutta jokainen saa toteutta itseään vapaasti!!!
asiallinen vastaus, jos tunteet jäävät tyystin taka-alalle, niin ei siitä oikein kunnon juttua voi tulla..
Taidat kuitenkin tykätä niistä katseista ja "esileikeistä". Eikös ne kivasti viritä tunnelmaan. Ponnisteluja varmaan kuitenkin vaatii ennenkuin sopivan kohteen löydät :).
Oletkos koskaan kokenut pussien tyhjennyksen niin että siinä on tunteita mukana? Eikö vaan se tyhjennys tunnukin tuhat kertaa paremmalta :))?
Aleksi40:n kysymyksiin vielä toisenlaista "miesnäkökulmaa", heittoja:
Varmasti naisen huomioon ottaminen ja ajatteleminen ennen, aikana ja jälkeen kannattaa. Siinä on jo hyvän seksin aineksia. Eli hyvään, molempia osapuolia tyydyttävään seksiin tarvitaan jo yläpäätäkin.
Mun luokituksissa oikeaan rakasteluun tarvitaan jo "aitoa" rakkautta. Noh, mikä ettei rakastuminenkin riittäisi. Mistäs sitä aina tietää, kuinka vakavasta/pysyvästä tunteesta on kyse (mutta se onkin jo toisen tarinan aihe) . Rakastelussa täytyy siis mun mielestä olla sydän mukana, enemmän tai vähemmän. Toista ihmistä pitää osata rakastaa muutenkin kuin sängyssä. Sydämensä ja sielunsa pyyteettömästi antamalla voi päästä tilanteeseen, jossa monen osasen summana voi tapahtua ihmeitä, voidaan nousta yhdessä ihan uusille tasoille. Hetkeksi, henkisesti, sielut yhtyvät? Kyllä mä uskon, että sellainen on mahdollista, vaikka toi varmaan romanttiselta scifiltä kuulostaakin. Vaatii vaan käytännössä aika hyvin toisilleen sopivat ihmiset, ja paljon lujaa rakkautta.
...vaikka yksin höpöttämiseksi jo meneekin...
Yksi olennainen asia vois olla, että mies ja nainen ovat samalla "tasolla", yhteiset tavoitteet ja päämäärät myös seksielämässä. Mutta miten niistäkään tietää, jos asioista ei puhuta? Sallinette asiasta KARKEAN (ja ehkä vähän kyyniseni) havainnollistuksen/teoretisoinnin:
1. taso: "Pussintyhjennys". Ei vaadi ajattelua. Ei juuri taitoakaan.
2. taso: Casanova-taso. Pukille pitää päästä, mieluummin usein. Hommaan lisätään kokemuksen kautta hankittua taitoa. Määrällä voi korvata laatua.
3. taso: Edelliseen lisätään ajatusta, jonka kautta taito lisääntyy. Naisesta halutaan oppia muutakin kuin anatomiaa. Ehkä jopa tunteita mukana. Seksuaalista tasa-arvoa ja toivomuksia toteutetaan kykyjen mukaan.
4. taso: Sitoutumista, aitoa tunnetta, rakkautta. Toisen huomioon ottamista, tuntemista kokonaisuutena. Suorittaminen menettää merkitystään. Voidaan puhua asioista ennen tai jälkeen. Toivomuksia toteutetaan turvallisessa konsensuksessa.
Tämä on jo rakastelua.
5. taso: Suorituspaineet unohtuvat, koska mitään ei tarvitse pelätä. Mitään ei vaadita, vain annetaan kaikkensa pyyteettömästi. Puhumisen tarve vähenee. Tunnetaan harmoniaa, yhteensulautumista, henkistä mielihyvää.
6. taso: jne. jne. :) :) :)
Pari ekaa tasoa voi huoleti hyppiä yli, jos (henkiset) rahkeet riittää... ja joillekin riittää onnistumisen kokemukset ensimmäisillä tasoilla. Mikäs siinä. Seuraavilla tasoilla vaaditaan osallistujilta jo vähän enemmän...
Heh, joku varmaan keksii tähänkin huijauskoodeja ;)
hauskaa analysointia....
Mitä olet mieltä älykkyyden suhteesta rakastelun/seksin/kiiman laadukkuuteen? korreloiko ne millään tavalla?
Tuleeko ymmärtämystä toiseen osapuoleen lisää älykkyyden kasvaessa?
kokemuspohjani on vähän ohut tähän kysymykseen...
Luulen ettei ainakaan pelkästään älyllä mitään ratkaista. Monien asiayhteyksien oivaltaminen voi kyllä helpottua. Palapelin osia ovat varmaan myös mm. itsetuntemus (sekä fyysinen että psyykkinen), inspiraatio, mielikuvitus, toisen osaan eläytyminen, oppiva asenne ->kokemus jne.
Väittävät jopa horoskooppimerkin vaikuttavan ;)
Toisen osapuolen ymmärtäminen vaatinee enemmän viisautta kuin älykkyyttä. Viisaus ja älykkyys voivat mielestäni olla toisistaan riippumattomia asioita.
Joku tietävämpi voisi selittää auki käsitteen "tunneäly". Luulenpa että sillä olisi ihmisen elämässä enemmän käyttöä kuin pelkällä mitatulla äo:lla.
Kuittausta. Tämä on ihan lonkalta vedettyä, ampukaa naiset rohkeasti alas!
1 taso: Olen varmaan maan viimeinen neitsyt, pakko kai se on... apua, pelottaa..
2 taso: Joko taas? No, okei. Jos sillä pysyt minun luona.
3 taso: Mitä sä teit? Sehän tuntui hyvältä...
4 taso: Mistä sinä pidät?
5/1 taso: Please!! Saisinko...
5/2 taso: En jaksa, tiskit on tiskaamatta.
tämä kertoo monelle miehelle jo paljon... jo tällä listalla tämä keskustelu ansaitsee oikeutuksensa (kuten myös miesten vastaavalla). Mukavaa lukea näitä vastauksia :-)
ja onneksi täällä on tollasia alekseja asettelemassa mielenkiintosia kysymyksiä ja vastailemalla fiksusti, ja vielä miehenä ;)
Missä hitossa muualla vois päästä näin nopeasti ja helposti "juttuun" noin syvällisistä ja olennaisista asioista, jopa naisten kanssa? Kiitos osallistujille myös minun puolestani :)
Huonona puolena vois mainita, että alkaa taas naisten ajatusmaailma kiinnostaa, vaikka harmeja siitä vain taitaa seurata... ;)
Mikä siinä mättää muilla aviossa.
Minä tykkään naisestani...
En piittaa seksistä, mutta annan kaikkeni naiselleni...
Suuseksiä ym. muuta jos hän haluaa.
En koe sitä minään alistumisena...
Tykkään vaimostani ja teen kaiken mitä hän haluaa.