Taistelijat

""Taistelut"" ja""selätykset"" on median höpöhöpöä jolla myydään lehtiä. Tosi elämässä ainoa mitä itse voi tehdä on paikalla kun on sanottu sekä ottaa määrätyt lääkkeet oikein. On vain olemassa huono tuurisia ihmisiä jotka syöpään sairastuvat, sitten on joukossa vielä huono onnisempia joiden lääkitys ei tehoa toivotulla tavalla tai syöpä havaitaan liian myöhään. Tottakai oma mieliala vaikuttaa, sen voi itse päättää elääkö elämäänsä mahdollisimman tavallisesti sairaudesta huolimatta vai jääkö rypemään itsesääliin. Itsesäälissä rypevä ja katkera ihminen on valtava rasite myös omille läheisilleen, oli hoitovaste ihan mitä tahansa. Sitten on vielä mahdollisuus että ""selätykset"" jää väliaikaiseksi, tällä taudilla kun on aikaa odotella vaikka vuosiakin ja uusia hetkellä kun luulet sen jo nujertaneesi. Sankaritarinat on luotu lehtien myyntiä varten, hyvällä tuulella oleminen sairaudesta huolimatta on tärkeää jo oman ja läheisien jaksamisen vuoksi, ei auta asiaa jos pää sekoa syövän vuoksi. Hoitoennuste vaihtelee syöpätyypinkin mukaan sekä on erittäin olennaista missä vaiheeseen sairaus on edennyt löytöhetkellä, siihen ei voi vaikuttaa. Omassa tilanteessa lähtökohta oli karu, suolistosyöpä sekä etäpesäkkeet maksassa ja keuhkossa. Taistelulla ei ole mitään tekemistä paranemisen kanssa, tuurilla että lääkärit löysivät oikeat lääkkeet minulle on isompi merkitys. En tietenkään ole periksi antanut, nää ""taistelut &selätykset"" suomeksi sanottuna v..ttaa.

Hei Makriina ja Cancer-67.

Se on kyllä justiisa nuin...minuakin ärsyttää "selätys ja taistelu"

En minäkään ole periksi antanut,vain väsynyt ja suomeksi sanottuna veettuuntunut tähän kaikkeen takapakkiin,mitä tulee parin päivän välein...kuitenkin olen kiitollinen niille lääkäreille ja ihanille hoitajille,jotka myötäelää tätä hoitorumpaa sydämmestä.

Arja Korisevalle toivon yhtälailla kaikkea hyvää kuin meille kaikille,tämän kans eläjille ja kanssa eläjille.

Arvoisa nimim. Makriina.
Kirjoituksesi oli tosi fiksu ja ansaitsisi tulla julkistetuksi laajemmassakin foorumissa.
Joku "taisteli" sairautta vastaan ja toinen oli "sitkeä ja peräänantamaton" ja voitti syövän, hänellä oli "taistelutahtoa"...jne.
Miten typerää höpötystä tuo on, aivan kuin ne ihmiset ( esim. muutamat läheiseni) olisivat olleet jotenkin velttoja, mukavuuden haluisia tai laiskoja, koska eivät selvinneet syövästä.
Läheiseni käy parhaillaan rintasyöpähoidossa eikä tulisi mieleenikään arvottaa häntä "taistelijana" "vahvana persoonana". Hän on vain tavallinen nainen, joka toivoo että jäisi eloon. Ei muuta.
Toivon sinulle Makriina hyvää syksyä!

Aloittaja on oikeassa. Itselläni todettiin prostata-ca. Ennuste oli huono. Lääkärin kanssa sovittiin leikkaukseen menosta ja hän järjesti leikkausajan muutaman viikon päähän. Ei muuta kuin menin paikalle, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.

Toipumisajan lepäilin kotona kuin ellun kana, hyvällä omallatunnolla ja voimien mukaan kaikkea mukavaa puuhastellen. En ajatellut asiaa "taisteluna" enkä ottanut mitään potilaan roolia. Katselin vähän niinkuin sivusta, mitä muut touhuavat meikäläisen kanssa.

Tällä asenteella meni hyvin. Palasin työelämään ja aloin ottaa elämässä vähän lungimmin. Nyt on mennyt mukavasti 10 vuotta. Tehdään vaimon kanssa ulkomaanmatkoja joka vuosi. Nautin jokaisesta päivästä. Elämä maistuu paremmalle kuin ennen! :)

Hyvää jatkoa saman diagnoosin saaneille!

Ehkä "taistelulla" tarkoitetaan, ettei saa antaa masennukselle valtaa. Pitää säilyttää usko parempaan, niin että jaksaa mennä eteenpäin ja ottaa vastaan uusi päivä.
Siinä mielessä voidaan kyllä puhua taistelusta, sillä helpostihan voisi menettää toivonsa vaikeina hetkinä, sillä silloin on kuitenkin aina yksin ajatuksineen ja murheineen.

Jokainen syöpäpotilas on ainutkertainen ja kokemuksensa suhtautumisestaan sairastamiseensa myös. Mitä kukaan on sanomaan toiselle et käyttämäsi sana on väärä. Tässä tapauksessa taistelu. Taistelu nimenomaan tarkoittaa periksiantamattomutta ja omaa tahtoa selättää syöpä. Voimia Arjalle.

Aika kummallista kuinka kansa on tarttunut median uutiseen laulajattaren rintasyöpää,vaikka asianomainen ei ole itse aloittaja ? Täällä oletetaan ulkopuolisen henkilön olevan taistelijan ynm lööppiin kuuluvaa.
Mielestäni pitäisi rauhoittaa asianomaisen puolesta kirjoittelu ja omasta kokemuksesta syöpään tiedän jotta kyllä se ns "taistelutahto" on kyllä vähissä diaknoosin kuulemisen jälkeen ja jos olettaisin jotta mieli on järkyttynyt ja pelossaan siitä miten tässä edetään ja mihin päätyy ja milloin. Yleisesti ottaen ekat 2 vuotta jos menee ilman etäpesäkkeitten ilmenemisettä on lohdullinen ja 3v seuraavat sitten jos puhtaat tulokset jatkuu aletaankin olla varovaisesti aatellen voiton puolella. Arjalle ja kaikille syöpäläisille tietenkin toivon ja rukoilen voimia rankalle rupeamalla elämän tielle.

On ihan eri asia saada suolistosyöpään A luokitus kuin D luokitus, minulla on C luokitus koska emotumori voitiin poistaa etäpesäkkeistä huolimatta. Kyllä 'taistelut' sekä selätykset ei ole oikeita termejä, tärkeintä on ettei jää rypemään ja voivottelemaan vaan elää mahdollisimman tavallista elämää, arvot mulla ainakin meni uusiksi. Huumorista tuli hirtehistkin sekä tärkeä osa selviytymistä, raha on luotu kiertämään sillä käärinliinoissa ei ole taskuja. Kyllä tieto ja taito sairaudesta selviämiseen kuuluu Meilahden syöpätautien poliklinikalle, siellä on upea henkilökunta kiitos kaikille. Lääkreille,hoitajille, labralle, fysioterpeuteille, kuvaajille, tutkijoille, vahtimestareille, siivojille, kantiinin hoitajille ja on ehkä pomotkin jollain tavalla työstä kiinnostuneet koska toimii ok ;-)

Näistä julkkujensyövistä lehdissä kirjoitetaan, helpot otsikot ""perinteinen, pidetty joulukiertue peruuntuu "" se on pohjimmiltaan ammatinvalinta kysymys jokaisella julkulla.

Sydämmetöntä sinulla on oma pointti. Arjan kommentin kommentoiminen on varmaan fanina erinäkökulma kuin syöpää itse sairastavalla. Itse olin heti diagnosin jälkeen "kellistämässä, selättämässä, kivittämässä taistelemassa jne.. "" sairaus kertoo kaikille kuka vie ja kuka vikisee, hoitohenkilökunnan ohjeilla ja keinoilla mennään kohti tuumoreita sekä soluja. Ne taistelevat vastaan, itse tässä on se taistellutanner jolla sota käydään. Tämä on ihan sama jokaisella potilaalla. Se kuka selviää riipuu monen asian summasta, soveltuuko määrätty hoitoainen potilaalle, etäpesäkkeet ja niiden sijainnit sekä lukumäärät, syövän lähtötapa eli lajike. Hoitovaste... siinä yksittäisen potilaan taistelutahdolla on hyvin vähän tekemistä. Arja on varmaan sanonut kommentin faniensa lohdutuiseksi

Taitaa näin Arjan uraa seuranneena olla tämä taistelutermi tulla hänen levystään jonka nimi on: Minä taistelen! Muutaman vuoden takaa. On hyvin tarkkaan harkittava mitä medialle sanoo tällaisen yllättävän tapahtuman vuoksi. Ja toiseksi luultavasti Arja ei halua antaa julkisuuteen tietoja itsestään kun muukin yksityisyys on noudattanut hyvin tiukkaa linjaa varsinkaan kun koko syöpä ja hoito prosessit on kesken. Voimme vain ajatella että asiat selviävät aikanaan (olkoon sitten ensi kesä tai mikä muu ajankohta tahansa). Tällä taktiikalla estetään monta turhaa huhua. Ei voi kuin toivoa että kaikki menee hyvin ja Arja tervehtyy. Voimia Arja!

tässä https://www.youtube.com/watch?v=f0M-_-URiUk
minun tarina.

Parempi kun ei taistele vaan elää elämäänsä niin normaalisti kuin pystyy. Joskus se on vaikeaa, joskus helpompaa.

Vaimoni parantamattoman syövän kohdalla kohtaloon alistuminen vei vuoden ja sytostaattipiikityksen ajan. Siirtyminen kapseleihin normalisoi elämän mutta tietoisuus on passiivisesti taka-alalla.

Olen itse ollut viime vuoden elokuun alun jälkeen 10:n toimenpiteen kohteena. Enää en usko mihinkään vaan elän kuten ennen leikkauksiakin kunnes jotain konkreettista tapahtuu.

Kun ensimmäisen vatsan repimisen jälkeen komantena päivänä pakenin huoneeni kahta idästä paluumuuttanutta vaeltelemalla tippatolpan janssa pitkin sairaalan käytäviä ja käyden tervehtimässä kahta tuttavaani niin hoitsu kuvasi minut "aktiiviseksi potilaaksi"?
Viestin sisältö? Häirikkö vai mukautunut? En tiedä vieläkään.