Toinen kotimainen kieli eli arkikielellä pakkoruotsi on aihe, joka puhuttelee jokaista yläastelaista ja lukiolaista. Monelle ruotsin lukeminen on pakkopullaa, johon ei ole kiinnostusta.
Ruotsin parinsadan vuoden takainen valta näkyy selkeästi vieläkin Suomen painaessa kiltisti päänsä alas ja kumartaessa ruotsalaisen “mahdin” alla. Historiallinen jäänne on tunkeutunut suomalaiseen todellisuuteen, josta ei osata päästää irti, ja jota pidetään jopa rikkautena.
Nuoret joutuvat kuluttamaan suuren osan vapaa-ajastaan opiskelemalla vaikeaa kieltä, joka unohtuu kuitenkin vähän lukion jälkeen, koska sille ei ole tarvetta monissakaan ammateissa. Ruotsin opiskelu vie kapasiteettia muiden oppiaineiden oppimisesta ja erityisesti muiden kielten opiskelusta, jotka saattaisivat kiinnostaa nuorta. Moni muu kieli olisi sitä paitsi paljon hyödyllisempi oppia; paljonko ruotsista on hyötyä esim. liikemaailmassa verrattuna muihin kieliin, kuten saksaan tai venäjään?
Monesti vedotaan, että ruotsia puhuvat täytyvät saada palvelua omalla kielellä. Miksi tämä olisi kuitenkin suomenkielisten oppilaiden vastuulla? Suomenruotsalaisia on tarpeeksi täyttämään työpaikat, joissa palvellaan ruotsinkielisiä. Näin palvelu heille on myös sujuvampaa. Muillakaan vähemmistöillä ei ole oma kieli virallisen kielen asemassa Suomessa, ei edes saamelaisilla, jotka ovat maamme alkuperäiskansaa.
Sen sijaan, että pakotettaisiin suomalaisoppilaat opiskelemaan ruotsia, voisi suositella ruotsalaisia opiskelemaan suomea.
Olisi myös hyödyllisempää kaikille että pakkoruotsin sijaan saisi valita, mitä kahta kieltä lukee koulussa. Oppilas voisi opiskella esim. ruotsia, saksaa, venäjää tai ranskaa oman kiinnostuksen mukaan. Tämä innostaisi enemmän kielten opiskeluun.
Tarkoitus ei ole lytätä nuoria, jotka haluavat opiskella ruotsia, vaan rohkaista oppimaan kieliä oppilaiden ehdoilla. Kielen pakkosyöttäminen ei takaa oppimista, vaan tärkeämpää on oma kiinnostus ja tarve. Englantiakaan ei tarvitse missään vaiheessa koulu-uraa lukea, mutta kaikki sen vain valitsevat.
Ruotsin parinsadan vuoden takainen valta näkyy selkeästi vieläkin Suomen painaessa kiltisti päänsä alas ja kumartaessa ruotsalaisen “mahdin” alla. Historiallinen jäänne on tunkeutunut suomalaiseen todellisuuteen, josta ei osata päästää irti, ja jota pidetään jopa rikkautena.
Nuoret joutuvat kuluttamaan suuren osan vapaa-ajastaan opiskelemalla vaikeaa kieltä, joka unohtuu kuitenkin vähän lukion jälkeen, koska sille ei ole tarvetta monissakaan ammateissa. Ruotsin opiskelu vie kapasiteettia muiden oppiaineiden oppimisesta ja erityisesti muiden kielten opiskelusta, jotka saattaisivat kiinnostaa nuorta. Moni muu kieli olisi sitä paitsi paljon hyödyllisempi oppia; paljonko ruotsista on hyötyä esim. liikemaailmassa verrattuna muihin kieliin, kuten saksaan tai venäjään?
Monesti vedotaan, että ruotsia puhuvat täytyvät saada palvelua omalla kielellä. Miksi tämä olisi kuitenkin suomenkielisten oppilaiden vastuulla? Suomenruotsalaisia on tarpeeksi täyttämään työpaikat, joissa palvellaan ruotsinkielisiä. Näin palvelu heille on myös sujuvampaa. Muillakaan vähemmistöillä ei ole oma kieli virallisen kielen asemassa Suomessa, ei edes saamelaisilla, jotka ovat maamme alkuperäiskansaa.
Sen sijaan, että pakotettaisiin suomalaisoppilaat opiskelemaan ruotsia, voisi suositella ruotsalaisia opiskelemaan suomea.
Olisi myös hyödyllisempää kaikille että pakkoruotsin sijaan saisi valita, mitä kahta kieltä lukee koulussa. Oppilas voisi opiskella esim. ruotsia, saksaa, venäjää tai ranskaa oman kiinnostuksen mukaan. Tämä innostaisi enemmän kielten opiskeluun.
Tarkoitus ei ole lytätä nuoria, jotka haluavat opiskella ruotsia, vaan rohkaista oppimaan kieliä oppilaiden ehdoilla. Kielen pakkosyöttäminen ei takaa oppimista, vaan tärkeämpää on oma kiinnostus ja tarve. Englantiakaan ei tarvitse missään vaiheessa koulu-uraa lukea, mutta kaikki sen vain valitsevat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.