Taina Kinnunen:
" Kosketuksen puute on suomalainen kansantauti. Lähes kaikki haluaisivat halata enemmän. Pitäisikö sille tehdä jotain?
Halataanko sinua tarpeeksi usein? Saatko hellyyttä yli äyräiden? Onko olkapää aina tarjolla?
.
Tuskin. Suomessa lukemattomia ihmisiä vaivaa krooninen hellyydenkipeys, väittää Taina Kinnunen kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin, joka käsittelee suomalaista kosketuskulttuuria.
.
Kinnunen analysoi kirjaansa varten kymmeniä ”kosketuselämäkertoja”. Yhteistä niille on kaipaus. On lapsuudessa laiminlyötyjä, yksinasuvia, leskiä ja vanhuksia. Parisuhteissa ja perheissäkin silitystä voi joutua ruinaamaan. Kaikki eivät uskalla edes pyytää, kunhan jäykästi puristavat kättä.
Kosketuksen puute on kansantauti, jota ei oteta vakavasti. Kosketuksen vaikutuksia on Kinnusen mukaan tutkittu häpeällisen vähän: aihetta on pidetty epätieteellisenä. Höpsösti nimetty halipula on kuitenkin ongelma, joka voi tuottaa kipua, johtaa masennukseen tai tehdä ihmisestä väkivaltaisen.
.
Yhden yön halaus
Kansantauti kylvettiin sodan jälkeen. Suomi-soturi ei syliin märissyt. Lapset kasvoivat kovan käden alla: antaa sen itkeä, niin oppii. Suruun määrättiin ruisleipää ja kylmää järveä.
– Suomessa on yhä hyvin välttelevä kosketuskulttuuri. Halaamme takapuoli pitkällä, sanoo Väestöliiton kliininen seksologi Tarja Santalahti.
Erityisen vahvasti asenne on juurtunut miehiin. Miehet voivat halata toisiaan hautajaisissa, humalassa tai hurmoksessa koripallo-ottelussa.
.
Miehen ja naisen välinen kosketus taas on helposti seksualisoitunut.
– Jos vihjaisee, että olisi pieni halipula, niin johan muuttuu suhtautuminen epäluuloiseksi, kirjoittaa mies kriisikeskus Tukinetin nettisivuilla.
Taina Kinnunen arvelee, että toisinaan miehetkin kaipaisivat yhden illan jutuilta vain hellyyttä ja läheisyyttä, ilman seksiä. Syvällä monen mielessä on kuitenkin ajatus, että miehen kuuluu himoita naista. Kinnusen mielestä olisi hyvä idea, jos fuckbuddyn eli seksikaverin lisäksi puhuttaisiin hugbuddysta: yhden yön vierellä nukkujasta.
.
Lääkärin määräys
Kosketus on tehokkain tapa tuottaa oksitosiinia, mielihyvähormonia. Oksitosiini lievittää stressiä ja kipua, alentaa verenpainetta ja vahvistaa vastustuskykyä. Se edistää myös kasvua. Siksi vauvan kasvu pysähtyy, jos häntä ei kosketeta. Hyväksyvä kosketus opettaa lapsen luottamaan itseensä ja toisiin. Jos aikuista ei kukaan halaa, itsetunto on koetuksella: olenko vastenmielinen?
Parhaiten kosketuksen merkityksen huomaa lapsista ja vanhuksista. Ihan pieniä ja hyvin vanhoja eivät pidättele kulttuuriset estot: viisivuotias kiipeää syliin turvaan, silitys saa muistisairaan hyrisemään.
.
Tutkimuksissa on havaittu, että kosketuksen puute lisää vanhusten masennusta, ahdistusta ja harhaisuutta. Se voi myös altistaa alkoholiongelmille ja olla syynä väkivaltaisuuteen, Tarja Santalahti kertoo.
– Hoitotyössä pitäisi muistaa kosketuksen tärkeys. Me dumppaamme sen, annamme lääkkeitä. Läheisyyttä pitäisi melkein määrätä reseptillä.
Joitakin hoitokonsteja onkin jo keksitty. Hierojat, kampaajat ja Äiti Amma tuovat mielihyvää, samoin kissat, koirat ja hevoset. Santalahden mielestä ne ovat ihan hyviä korvikkeita.
Mutta ei se ihan sama asia ole. Parhaassa kosketuksessa on mukana välittämistä, empatiaa, hellyyttä.
– Ihminen on hirveän herkkä tunnistamaan, missä tarkoituksessa toinen koskettaa, Santalahti selittää.
– Kunnioittaako tuo minua vai halaako vain velvollisuudesta? Haluaako hän seksiä? Tunnistaminen tapahtuu siinä sekunnin murto-osassa, kun otat toisen syliin.
.
Oikeus pysyä koskemattomana
Kaikki eivät kaipaa silitystä. Jotkut suhtautuvat kosketukseen välinpitämättömästi tai jopa karttavat sitä. Tarja Santalahden mukaan siihen voi olla monta syytä.
– Ehkä perheessä ei ole ollut tapana koskettaa. Tai ehkä ihmistä on kosketettu väärin ja kehonkuva voi olla muuttunut. Vakavasti sairas voi joutua jatkuvasti tutkittavaksi. Silloin keho muuttuu helposti tutkimuskohteeksi ja koskettamisesta tulee epämiellyttävää.
Kosketusinhosta ei välttämättä tarvitse pyrkiä eroon. Jokaisella on oikeus piirtää omat rajansa.
– Mutta jos kosketuskammo vaivaa, kannattaa selvittää, mistä se johtuu.
.
On monta tapaa koskettaa
Pohjois-Amerikka ja Pohjois-Eurooppa ovat kosketusta vältteleviä kulttuureja. Yhdysvalloissa vauvat ovat yksin lähes 70 prosenttia vuorokaudesta. Siellä lapsen koskeminen on myös kriminalisoitu: päiväkodeissa mieshoitajat eivät välttämättä saa vaihtaa vaippoja ja koululuokkiin asennetaan kameroita.
Etelä-Eurooppaa pidetään läheisyyden kulttuuripiirinä. Ranskalaiset ovat tunnettuja eroottisuudestaan.
Japanissa aikuisten välinen koskettelu on niukkaa, mutta lapsia hellitään. Lapsi saattaa nukkua murrosikään asti vanhempien välissä.
Nigerissä ja Malissa tuareg-heimon parantajanaiset diagnosoivat sairauksia vatsaa tunnustelemalla. Hoitona saattaa olla yrttien lisäksi hierontaa."
Taina Kinnunen psykologia terveys
" Kosketuksen puute on suomalainen kansantauti. Lähes kaikki haluaisivat halata enemmän. Pitäisikö sille tehdä jotain?
Halataanko sinua tarpeeksi usein? Saatko hellyyttä yli äyräiden? Onko olkapää aina tarjolla?
.
Tuskin. Suomessa lukemattomia ihmisiä vaivaa krooninen hellyydenkipeys, väittää Taina Kinnunen kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin, joka käsittelee suomalaista kosketuskulttuuria.
.
Kinnunen analysoi kirjaansa varten kymmeniä ”kosketuselämäkertoja”. Yhteistä niille on kaipaus. On lapsuudessa laiminlyötyjä, yksinasuvia, leskiä ja vanhuksia. Parisuhteissa ja perheissäkin silitystä voi joutua ruinaamaan. Kaikki eivät uskalla edes pyytää, kunhan jäykästi puristavat kättä.
Kosketuksen puute on kansantauti, jota ei oteta vakavasti. Kosketuksen vaikutuksia on Kinnusen mukaan tutkittu häpeällisen vähän: aihetta on pidetty epätieteellisenä. Höpsösti nimetty halipula on kuitenkin ongelma, joka voi tuottaa kipua, johtaa masennukseen tai tehdä ihmisestä väkivaltaisen.
.
Yhden yön halaus
Kansantauti kylvettiin sodan jälkeen. Suomi-soturi ei syliin märissyt. Lapset kasvoivat kovan käden alla: antaa sen itkeä, niin oppii. Suruun määrättiin ruisleipää ja kylmää järveä.
– Suomessa on yhä hyvin välttelevä kosketuskulttuuri. Halaamme takapuoli pitkällä, sanoo Väestöliiton kliininen seksologi Tarja Santalahti.
Erityisen vahvasti asenne on juurtunut miehiin. Miehet voivat halata toisiaan hautajaisissa, humalassa tai hurmoksessa koripallo-ottelussa.
.
Miehen ja naisen välinen kosketus taas on helposti seksualisoitunut.
– Jos vihjaisee, että olisi pieni halipula, niin johan muuttuu suhtautuminen epäluuloiseksi, kirjoittaa mies kriisikeskus Tukinetin nettisivuilla.
Taina Kinnunen arvelee, että toisinaan miehetkin kaipaisivat yhden illan jutuilta vain hellyyttä ja läheisyyttä, ilman seksiä. Syvällä monen mielessä on kuitenkin ajatus, että miehen kuuluu himoita naista. Kinnusen mielestä olisi hyvä idea, jos fuckbuddyn eli seksikaverin lisäksi puhuttaisiin hugbuddysta: yhden yön vierellä nukkujasta.
.
Lääkärin määräys
Kosketus on tehokkain tapa tuottaa oksitosiinia, mielihyvähormonia. Oksitosiini lievittää stressiä ja kipua, alentaa verenpainetta ja vahvistaa vastustuskykyä. Se edistää myös kasvua. Siksi vauvan kasvu pysähtyy, jos häntä ei kosketeta. Hyväksyvä kosketus opettaa lapsen luottamaan itseensä ja toisiin. Jos aikuista ei kukaan halaa, itsetunto on koetuksella: olenko vastenmielinen?
Parhaiten kosketuksen merkityksen huomaa lapsista ja vanhuksista. Ihan pieniä ja hyvin vanhoja eivät pidättele kulttuuriset estot: viisivuotias kiipeää syliin turvaan, silitys saa muistisairaan hyrisemään.
.
Tutkimuksissa on havaittu, että kosketuksen puute lisää vanhusten masennusta, ahdistusta ja harhaisuutta. Se voi myös altistaa alkoholiongelmille ja olla syynä väkivaltaisuuteen, Tarja Santalahti kertoo.
– Hoitotyössä pitäisi muistaa kosketuksen tärkeys. Me dumppaamme sen, annamme lääkkeitä. Läheisyyttä pitäisi melkein määrätä reseptillä.
Joitakin hoitokonsteja onkin jo keksitty. Hierojat, kampaajat ja Äiti Amma tuovat mielihyvää, samoin kissat, koirat ja hevoset. Santalahden mielestä ne ovat ihan hyviä korvikkeita.
Mutta ei se ihan sama asia ole. Parhaassa kosketuksessa on mukana välittämistä, empatiaa, hellyyttä.
– Ihminen on hirveän herkkä tunnistamaan, missä tarkoituksessa toinen koskettaa, Santalahti selittää.
– Kunnioittaako tuo minua vai halaako vain velvollisuudesta? Haluaako hän seksiä? Tunnistaminen tapahtuu siinä sekunnin murto-osassa, kun otat toisen syliin.
.
Oikeus pysyä koskemattomana
Kaikki eivät kaipaa silitystä. Jotkut suhtautuvat kosketukseen välinpitämättömästi tai jopa karttavat sitä. Tarja Santalahden mukaan siihen voi olla monta syytä.
– Ehkä perheessä ei ole ollut tapana koskettaa. Tai ehkä ihmistä on kosketettu väärin ja kehonkuva voi olla muuttunut. Vakavasti sairas voi joutua jatkuvasti tutkittavaksi. Silloin keho muuttuu helposti tutkimuskohteeksi ja koskettamisesta tulee epämiellyttävää.
Kosketusinhosta ei välttämättä tarvitse pyrkiä eroon. Jokaisella on oikeus piirtää omat rajansa.
– Mutta jos kosketuskammo vaivaa, kannattaa selvittää, mistä se johtuu.
.
On monta tapaa koskettaa
Pohjois-Amerikka ja Pohjois-Eurooppa ovat kosketusta vältteleviä kulttuureja. Yhdysvalloissa vauvat ovat yksin lähes 70 prosenttia vuorokaudesta. Siellä lapsen koskeminen on myös kriminalisoitu: päiväkodeissa mieshoitajat eivät välttämättä saa vaihtaa vaippoja ja koululuokkiin asennetaan kameroita.
Etelä-Eurooppaa pidetään läheisyyden kulttuuripiirinä. Ranskalaiset ovat tunnettuja eroottisuudestaan.
Japanissa aikuisten välinen koskettelu on niukkaa, mutta lapsia hellitään. Lapsi saattaa nukkua murrosikään asti vanhempien välissä.
Nigerissä ja Malissa tuareg-heimon parantajanaiset diagnosoivat sairauksia vatsaa tunnustelemalla. Hoitona saattaa olla yrttien lisäksi hierontaa."
Taina Kinnunen psykologia terveys
Vastaukset 15
Vanhimmat
LÄÄKKEENÄ voisi olla koskettaminen.
Ellei pysty, niin hyvät sanat ovat verbaalinen halaus,
nekin parantavat - sekä kohdettaan että omaakin oloa.
.
Omia hyviä ihmissuhteita.kannattaa hoitaa ja parantaa,
onnellisuus johtuu hyvistä ihmissuhteista.
Ihan hirrrveän hyvä aloitus.
Olen täysin erimieltä. Me emme ole veistetty samasta puusta, vaan olemme erilaisia kaikin tavoin. Kosketuskammo ei ole sairaus, josta pitäisi päästä irti. Ne joille kosketus on tärkeää, niin vain luulottelevat sen olevan kaikille tärkeää. Samoin on uskontojen ja monien muidenkin asioiden kanssa, kaikille ei sovi kaikki. Ollaan siis erilaisia, eikä pyritä muuttamaan toisia toisenlaisiksi.
Mutta olet myös väärässä. Kyllä "kammo" kuulostaa aika pahalta pipiltä. Vähän samaan tapaan kuin sisäänpäin kääntyneisyys ja umpimielisyyskin.
Itse olet pipi, jos väität toisen olevan. Meitä on niin monenlaisia, kuin on eläimiäkin. Jokaisella on omanlaisensa reviiri, ja käyttäytyminen. Toiset kammoavat pimeää, toiset taas korkeita paikkoja.
Mutta olet edelleen väärässä. Jo ihan siksikin, että eläinten ja ihmisten käyttäytymistä ja reviireitä ei voi käsitellä samalla ajatuksella. Eläintä ohjaavat vaistot ja eläimen luonto ihan hengissä pysymiseksi ja eläimen reviiri on sen metsästysalue.
Nykyajan ihmisiltä ovat valitettavasti vaistot hävinneet johonkin tekniikka-aiheitten alle. Ihmisluonnetta ja ihmisen käyttäytymistä pitäisi ohjata järjen lisäksi tunteen, inhimillisyyden ja ihmisyyden. Niihin kaikkiin kuuluu olennaisena osana läheisyys, hellyys, koskettaminen ja ymmärtämisen osoittaminen muutenkin kuin sanoin.
Mutta ehkä heikot yksilöt eivät em. pysty eivätkä kykene. Ihmisen pitää olla vahva uskaltaakseen olla herkkä ja varsinkin pystyäkseen osoittamaan herkkyytensä ilman vääränlaista reviiriajattelua.
Yrität edelleen väittää vain omia tuntemuksiasi oikeiksi. Sekään ei pidä paikkaansa, ettei muka ihmisellä ole vaistot tallessa, ne vain muuttuvat ympäristön mukaan. Kuka sanoo, että ihmisen pitäisi olla sitä tai tätä. Jokainen on erilainen, ei kenenkään pitäisi olla muuta kuin on. Toisen käyttäytymisen ymmärtäminen on eri asia, kuin käyttäytyminen itse samoin.
Viimeinen väite on perheestä. Vahvat tulevat toimeen ilman herkkyyttä, ja huolenpitoa. Heikot tarvitsevat toisen läheisyyttä, noin karkeasti ajatellen.
Käytkö koskaan teatterissa? Kannattaisi tutustua vaikka sellaiseen näytelmään kuin "Liian paksu perhoseksi". Siinä kerrotaan tarina vahvuudesta / heikkoudesta niin että tyhmempikin - ehkä - sen tajuaa.
Sellaisia vahvoja ihmisiä ei ole olemassakaan, jotka eivät tarvitsisi herkkyyttä, tunteita, lämpöä, lempeä, tunnetta että joku huolehtii ja välittää. Tai voi olla, mutta he istuvat vankiloissa ja hullujenhuoneissa.
Mitä muuta elämästä ja maailmasta olet käsittänyt yhtä päin mäntyä?
Naiset keksii suomalaisille "kansantauteja".
Yksi kansatauti on puhumattomuus, varsinkin miehillä, mikä on tättä pötä.
Nt on tämä halauksenpuute.
Minä kylläolen saanut halauksia enemmän kun laki määrää. Ennen kun tätä halauskulttuuria aletaan voimallisemmin ajaa suomalaiseen elämäntapaan, niin olisi hyvä miettiä siihenkin kätöstapoja.
Miestenvälisen halauksen jättäisin kokonaan pois.
Sitten jos mietitään naisen ja miehen välistä halausta, Niin tosiasia on, että jos on kaksi miestä. Toiselta naiset janoaa halauksia, toinen, jos astuu varjon päälle, se on seksuaalista häirintää.
Halauksessa kummankin osapuolen olisi hyvä saada miellyttävä kokemus, niin turhaa kai sitä semmosta on usuttaa halailemaan, joka ei ole naisten mieleen.
Enemmänkin olisi minun mielestä tarvetta hyvälle kuuntelijalle.
Niitä kun on ihmisiä, joilla on tarve keventää mieltään puhumalla.
En kyllä sitäkään ymmärrä, mutta kaikenlaisiin tilanteisiin on joutunut.
Minä kaipaisin enemmän kosketusta. Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat koskettaa luontevasti. Ei pitäisi seksualisoida halauksia kenenkään välillä - ainakaan vaatteet päällä. Typerää tuollainen, että miehet eivät saa vaihtaa vauvan vaippoja! Miksi kulttuuri on niin yliseksuaalista?
Outojen halaamista en sitten taas ymmärrä. Jossakin koulussa rehtori puuttui kersaparin halaamiseen sanoen, ettei pidä halailla koulussa eikä ainakaan pussata. Murrosikäiset sitten alkoivat halailla outojakin koulussa. Ihan tavallinen murrosikäisten reaktio ja meni ohi sitten kun meni.
edellisen kanssa, noin se menee.
Jaaa. Kyllä minä halaan "outoja" eli vieraita ja tuntemattomia ihmisiä jos tilanne niin vaatii. Jos esim. huomaan surun, itkun tms. tunteen kuohun, jota lähelle meneminen ja koskettaminen voisivat ehkä jotenkin auttaa ja helpottaa. Oletan, että ihmisen kehon kieli kertoo jos suu ei, haluaako hän vieraan tulevan lähelle ja esim. halaamaan.
Ja päinvastoinkin; kun näen, huomaan jonkun haluavan halata, syystä tai toisesta, niin kyllä minua saa koskettaa kaikin mokomin. En mene siitä rikki enkä pelkää ihmisiä vaikka he tulevat liki.
Kosketus parantaa.
Yeap, juuri näin. Siinä on maailman kaikki voima ja valta, kunhan se vain on vilpitön, lämmin, hyvä ja hellä sellainen.
Minä en halua,että esim. työkaverit halaavat minua. Koen sen vastemieliseksi,mutta olen oppinut salaamaan tunteeni. Yltiöpäinen halaaminen on erittäin epäsuomalaista, mitälie ulkomaalaisten kotkotuksia mitä on meille tuputettu.