Palstavilkaisu saattaa tuoda jonkun ajatuksen mieleen jostain kaukaa. Lukiessani susmorsiamen aloitusta Eino Leinon runosta nousi mieleeni pari lukemaani kirjaa lapsuudesta. Niistä oli täänyt muistiin tunne että kirjoilla oli ollut vaikutuksensa, mutta millainen sen hakuaisin tietää. Mikä niissä kosketti 11-13 vuotiaana.
Tulipa mieleen hakea ne kirjastosta lainaksi, jos ne olisivat saatavilla. Millainen vaikutus niillä olisi minuun tänä päivänä.
Erämaan halki oli minulle merkitsevä lukukokemus. En muista juontakaan enää, mutta jonkinlaisesta matkaseikkailusta oli kyse jossain Saharan seutuvilla. Katsoin netistä tarkemmin ja Sienkiewicz oliki Nobelisti, ilmankos se minuun yksitoistavuotiaaseen vaikutti.
Toisen kirjan luin joskus kolmentoistaikäisenä. Se oli Irja Sallan Unissakävijä. Muistan lukeneeni sitä kesällä lyhdyn valossa vintillä. Kotimme ei ollut vielä ihan valmis, joten vintti oli vielä laittamatta.
Kirja oli oikein outo ja surumielinen kertoessaan jonkun nuoren naisen tarinaa.
Wikipediasta luin Taju Birgitta Tiara Sallisen olleen taidemaalari Tyko Sallisen tytär, joka käytti kirjailijanimenään Irja Sallaa. Hän vietti loppuelämänsä Nikkilän mielisairaalassa. Selittääkö se lukemani romaani synkän pohjavireen.
Tulipa mieleen hakea ne kirjastosta lainaksi, jos ne olisivat saatavilla. Millainen vaikutus niillä olisi minuun tänä päivänä.
Erämaan halki oli minulle merkitsevä lukukokemus. En muista juontakaan enää, mutta jonkinlaisesta matkaseikkailusta oli kyse jossain Saharan seutuvilla. Katsoin netistä tarkemmin ja Sienkiewicz oliki Nobelisti, ilmankos se minuun yksitoistavuotiaaseen vaikutti.
Toisen kirjan luin joskus kolmentoistaikäisenä. Se oli Irja Sallan Unissakävijä. Muistan lukeneeni sitä kesällä lyhdyn valossa vintillä. Kotimme ei ollut vielä ihan valmis, joten vintti oli vielä laittamatta.
Kirja oli oikein outo ja surumielinen kertoessaan jonkun nuoren naisen tarinaa.
Wikipediasta luin Taju Birgitta Tiara Sallisen olleen taidemaalari Tyko Sallisen tytär, joka käytti kirjailijanimenään Irja Sallaa. Hän vietti loppuelämänsä Nikkilän mielisairaalassa. Selittääkö se lukemani romaani synkän pohjavireen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tottahan nuoren ihmisen avoimeen mieleen vaikuttaa eläytyminen kirjojen maailmaan. Sehän avartaa lapsen näkemystä kodinpiirin ulkopuolelle, ihan vielä tuntemattomaan maailmaan:D vaikkapa nyt esimerkkisi mukaan Saharaan.
Tuohon Irja Sallan Unissakävijään törmäsin vasta 90 luvulla, mieheni kirjahyllyssä, eikä sen ilmapiiri oikein auennut sisällöltään, outo lukukokemus!
Oliko siinä kuvattu tyttönen, joku unisaarnaaja, jonka vuoteen ääreen tultiin kauempaakin? Ei kirja tehnyt tehnyt vaikutusta minuun, luin sen kyllä, mutta muistan vieroksuneeni vain toisen omituista makaamista päiväkausia:D
Jos edes samasta kirjasta puhumme, mutta muuten olen iloinnut kodin kirjahyllyvalintojeni jälkeen, voida valita kirjastoista mielikirjojani.
Juuri tuollainen outo kammottavakin tunne siitä Unissakävijästä on jäänyt. Kun vielä lyhdyn valossa siellä vintin kattojuoksujen väliin kyhäämässäni "vuoteessa" kirjaa luin. Unissakävijä oli Romaanitrilogia Liisa-Beatan tarinan viimeinen osa.
Aiheesi on hyvin ajankohtainen, koska nykylapset ja -nuoret lukevat huolestuttavan vähän. Somessa roikkuminen koskee lasten vanhempiakin vieden aikaa lukemiselta ja jopa keskustelulta, ruokapöydässäkin jokainen perheenjäsen saattaa näprätä omaa kännykkäänsä tai ipadiaan. Enpä ala mummon rintaäänellä ja sydänverellä ilmiötä tämän enempää ruotimaan, vaan kerron muutamasta omasta lapsuuden lukukokemuksestani.
Viisivuotiaana jouduin sairaalaan henkihieverissä uhkaavan angiinamyrkytyksen takia pariksi viikoksi. Vanhempani ja jopa hoitajatkin lukivat minulle, kun vaan ehtivät, ja sain virolaisen Treffnerin kirjoittaman ja Martti Haavion suomentaman kuvakirjan nimeltä Aino pikkuinen emäntä Kultainen koti-sarjasta. Se lohdutti koti-ikävässä ja päätin olla hyvin auttavainen ja kiltti, kun pääsen kotiin vapuksi. Pääsin samalla lukemisen juonesta kiinni, koska opin kirjan lopulta ulkoa. Satumaailmasta rakkain taisi olla Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut , jonka pohjalta itsekin loimme leikkejä.
Olin jo alakoululaisena kirjaston suurkuluttaja, jouluina ja syntymäpäivinä sain omia kirjoja, ja onneksi niistä suuri osa on tallessa. Anni Swanin kirjat erityisesti vaikuttivat, niissä tarkasteltiin oikeudenmukaisuutta esimerkiksi köyhien ja rikkaiden kesken. Ollin oppivuodet, Tottisalmen perillinen, Sara ja Sarri ...siinä muutama hyvin mieleenjäänyt. Tietysti tuli myös vaihe, jolloin luin hartaana Montgomeryn kirjat, Runotytöt ja Anna-sarjan.
Nuoren naisen maailmaan saattelivat minua kirjat tärkeänä osana, mutta ehkä toiste muistelen lisää, tämä riittäköön nyt. Olin jo pari tuntia lehtiä haravoimassa, kun jäi reissun takia rästiin ja ihmeen lämmin aurinkoinen marraskuun päivä houkuttelee vielä ulos iltapäivälläkin, taidankin lähteä fillaroimaan.
Alakoulun 1-2lk kanssa samassa rakennuksessa oli kirjasto toisessa kerroksessa. Minä muistan lukeneeni kaikki Pekka Töpöhäntä kirjat ja Peukaloisen seikkailut, Hölmöläiset ja suomalaiset kansansadut.
Yläkoulussa oli ihan oma kirjasto, joka oli ahkerassa käytössä. Minua kiinnostivat ulkomaat ja ajattelin joskus meneväni Tiibettiin luettuani tiibettiläisistä Dalai Laamoineen. Se jäi kuitenkin, vaikka nykyään tuo olisi ollut jopa mahdollista.
Myös kaikki avaruutta ja tähtitiedettä koskevat kirjat kiinnostuneena luin.
Kun kukaan ei ollut ohjaamassa kirjavalintojani niin Tarzanit menivät tyttökirjojen edelle. Veljeni poikakaverit olivat minunkin kavereitani.
Mieleenpainuvin elämys joka vei minut kirjojen satumaailmaan oli
Tartzan apinoiden kuningas, jos nimen oikein muistan. Paksu pehmeäkantinen. Löysin sen vanhan hienostohuvilan kirjahyllystä.
Isä oli ostanut huvilan purettavaksi, kotini kaunis aitta on tehty niistä
hirsistä. Huvilassa oli hyvin kauniit puukoristeet, nekin on siirretty meidän aittaan. Niin, siis kirjoihin, sen huvilan kirjahyllystä löysin kirjat
jotka jäivät myös mieleen ja veivät kehitystäni eteenpäin, äiti oli kyllä
kriittinen ja paheksui, ne kirjat olivat Netta Musketin rakkausromaanit.
Äidin mielestä ne olivat sopimattomia, mutta minua ei estetty lukemasta.
Minä olin vain noin 9-10v. Ei se mitään, tämän jälkeen minusta tuli
kirjojen suurkuluttaja, en ala edes luettelemaan, mutta meni kaikki
ns. lastenkirjat, tyttöjen, poikien seikkailukirjat jne.....
Hyvä lähtölaukaus oli minulla lukemiseen, vähän epätavallinen :-)