On se mielenkiintoista miten tässä taas pitkän aikaa olen yksinäinen ollut. Onko kyse sitten omasta tahdosta vai vaistomaisestiko ajan naiset pois luotani.
No joka tapauksessa olen päälle 20v poika ja välillä mullekin yllätys yllätys iskee tunne siitä, että parempi olisi olla yhdessä jonkun kanssa kuin yksin. Mietin aina kaupungilla kävellessäni, kuka noista nuorista neidoista mahtaa olla se jonka kanssa jossain tilanteessa ehkä vuosien kuluttua ihan sattumalta törmätään :) Välttämättä ei kukaan, mutta pidän oven auki.
Olen kai monen tytön toive ainakin osittain: urheilen, olen musikaalinen, opiskelen, en ole hiljainen nössö tai vähä-älyinen kusipää, en polta tai juo alkoholia. Onhan minullakin (ainakin omasta mielestäni) heikkouksia ja huonoja puolia sekä piirteitä jotka jostakin henkilöstä saattavat vaikuttaa erikoisilta, mutta toisaalta mitäpä tuosta, enkä tosiaankaan odota että nainen olisi täydellinen pakkaus tai että hän minusta odottaisi sellaista. Toki minulla tiettyjä toiveita on mutta olen oppinut, ettei paria aina kannata etsiä kädessä iso lista erilaisista ominaisuuksista. Se on kuin menisi lemmikkieläinkauppaan kyselemään itselleen haluamaansa koiraa :D
Mutta olenko tarpeeksi innokas hakeutumaan tyttöjen seuraan ja haluanko todellisuudessa rakastua johonkin. Siihen en ole vielä vastausta tähän päivään mennessäkään. Kokemukset seurustelusta menneisyydessä eivät olleet mitenkään päätä huimaavia ja tavallaan odotukset koko asiasta ovat laskeneet sen jälkeen. Voiko vielä jatkossa tulla joku jonka kanssa asia onkin niin huikeaa kuin joskus teininä olin kuvitellut... Häntä odotellessani kirjoittelin tällaisen viestin ;) Saa ottaa kantaa ja kommentoida!
No joka tapauksessa olen päälle 20v poika ja välillä mullekin yllätys yllätys iskee tunne siitä, että parempi olisi olla yhdessä jonkun kanssa kuin yksin. Mietin aina kaupungilla kävellessäni, kuka noista nuorista neidoista mahtaa olla se jonka kanssa jossain tilanteessa ehkä vuosien kuluttua ihan sattumalta törmätään :) Välttämättä ei kukaan, mutta pidän oven auki.
Olen kai monen tytön toive ainakin osittain: urheilen, olen musikaalinen, opiskelen, en ole hiljainen nössö tai vähä-älyinen kusipää, en polta tai juo alkoholia. Onhan minullakin (ainakin omasta mielestäni) heikkouksia ja huonoja puolia sekä piirteitä jotka jostakin henkilöstä saattavat vaikuttaa erikoisilta, mutta toisaalta mitäpä tuosta, enkä tosiaankaan odota että nainen olisi täydellinen pakkaus tai että hän minusta odottaisi sellaista. Toki minulla tiettyjä toiveita on mutta olen oppinut, ettei paria aina kannata etsiä kädessä iso lista erilaisista ominaisuuksista. Se on kuin menisi lemmikkieläinkauppaan kyselemään itselleen haluamaansa koiraa :D
Mutta olenko tarpeeksi innokas hakeutumaan tyttöjen seuraan ja haluanko todellisuudessa rakastua johonkin. Siihen en ole vielä vastausta tähän päivään mennessäkään. Kokemukset seurustelusta menneisyydessä eivät olleet mitenkään päätä huimaavia ja tavallaan odotukset koko asiasta ovat laskeneet sen jälkeen. Voiko vielä jatkossa tulla joku jonka kanssa asia onkin niin huikeaa kuin joskus teininä olin kuvitellut... Häntä odotellessani kirjoittelin tällaisen viestin ;) Saa ottaa kantaa ja kommentoida!
Vastaukset 4
Vanhimmat
No mikset sä mee puhuun niille kaupungissa käveleville neidoille :)
Mitähän mahtavat ajatella jos siinä kaiken kiireen keskellä joku yrittää vaan tyrkyttää itseään jutulle. Ei ole kaikista luontevin paikka sekottaa ihmisten päätä tuo kaupungin hulina :D
Kerrankin joku fiksu kirjoittaa täällä :)
Sun pitää osottaa sille tytölle josta olet kiinnostunut, että oikeesti tykkäät siitä ja haluat tutustua paremmin. Kyllä se siitä yleensä lähtee ihan itsestään etenemään.