Mua on jo aika pitkään ahdistanut lähes koko ajan aivan kamalasti. Ei tässä oo ees mitään järkeä. En tiedä mikä ahdistaa ja se on inhoittavaa. Tän takia koulu menee aika lailla päin persettä kun en saa keskityttyä mihinkään kun ahdistaa. En jaksa olla kavereitteni kanssa nykyään vapaa-ajalla enään ollenkaan. Oon vain yksin pimeessä huoneessa. Joskus olen tabletilla, joskus nukun tai makaan sängyssä vain, koska en kykene mihinkään muuhunkaan. Oon kokoajan tosi uupunut ja väsynyt. Mua piristää vähän kun oon ihastunut mun opettajaan mutta samalla sekin vain masentaa kun tiedän, etten häntä voi kuitenkaan saada. Välillä on tullut joitain paniikkikohtaukisia tai ainakin kaikki sanoo että kuullostaa paniikkikohtaukselta, kun olen kertonut niistä oireista/tuntemuksista ja siltä se ehkä minustakin kuullostaa.
Ahdistaa ja masentaa niin sairaasti
Häiriintynyt616
951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi! Mäkin kärsin joskus ahdistuksesta, ja tiiän et se on ketuttavaa. Joskus tuntuu että en oo minkään arvonen ja saisin vaan kadota tästä maailmasta. No mut mennään asiaan. Jos ahdistaa niin on yleensä hyvä tehä jotain, johon ei tarvii paljoo ajatusta. Kato vaikka jotain hömppäohjelmaa tai kuuntele musiikkia peiton alla. Kannattaa puhua jollekin tosta. Nuorisotyöntekijät on luotettavia, eikä ne saa kertoo kenellekään sun omista asioista ilman lupaa. Jos sä et kuitenkaan uskalla mennä puhumaan jollekin aikuiselle, niin netistäkin löytyy apua. 'Nuorten mielenterveystalo' on tosi hyvä nettisivu, ja muualtakin kyllä löytyy apua. Sit yks tärkee juttu on se, että yrität olla vellomatta sun ahdistuksessa ja pahassa olossa. Sä kyllä pysyt pinnalla ja jaksat. Sä oot arvokas.
Sun pitäs tosiaan puhua jollekkin. Saisit vähitellen heitettettyä kaikki murheet painamasta mielen päältä.
Kärsin myös paniikkikohtauksista..
höh... Tedän todellaki tunteen. Usko pois, tiedän paremmin ku hyvin. Itteltä löytyy masennusta, ahdistusta, paniikkia, post-traumaattista stressiä sun muuta. Perseestähän ne on ja niiden kans on elettävä ihan hemmetisti liian kauan.
Ite käyn terapiassa ja on mukava päästä puhumaan jollekulle joka osaa auttaa. En menny sinne omasta tahdostani, mut voin sanoo et se kannatti.
Kuulostaa siltä et oot puhunu asiasta ja oot valmis keskusteleen siitä. Ootko kokeillu MLL: än nuortennetin chattia? sinne voi vaan mennä jutteleen päivän kuulumisista ja siitä ahdistuksesta ja päivystäjät juttelee takasi ja antaa neuvoja. Joskus ku oikeesti ahdistaa niin puhuminen on se mikä auttaa. Toki jos et halua puhua vieraille nii puhut sellaselle ihmiselle jolle susta tuntuu mukavalta puhua.
Ite en osaa puhua asioista ja pidän vaa kaiken sisälläni, joten en väitä et se olis ratkasu. Joillekki kuitenki voi olla.
Vitsi tuntuu tekopyhältä kirjottaa tällasta ku oon itekki paskana mut tätä mulle on jauhettu.
Tsemppiä
Joo, oon käyny siellä MLL chatissa mutta ei sekään oikeen tunnu helpottavan.
Kiva että jotkut vaivautuu vastaamaan tähän mun juttuun.
Tsemppiä hei sullekkin! <3
Jos ei tiedä mikä ahdistaa, ei kannata miettiä aitä, vaan sitä mikä siihen vois auttaa.
Saatanan autisti
Mikä kaikilla on että ahdistaa ja on huono olla ? No menkään ulos ja lopettakaa sisällä kännykällä ym. räplääminen ja itsesääli. Menkää lenkille, syökää tummaa suklaata, naura kavereiden kanssa, syö hyviä ruokia niin johan elämä hymyilee nopeasti, ihmistä ei ole tarkoitettu paikallaan olemiseen eikä yksin olemiseen eikä myöskään pimeessä huoneessa oleskeluun, joten siinä voisi olla syyt oudolle ahdistukselle.
Melkeen kaikki kelle oon kertonut näistä paniikkikohtauksista yms. niin on sanonut että pitäis kertoa sille kuraattorille jolla käyn tai mennä kertomaan lääkäriin tai terkalle nii pitäiskö mun?
Kyllä sun pitäis. Vaikka puhuminen ei sua auttaiskaan, niin kannattaa silti mennä sanomaan jollekin noista sun mainitsemista aikuisista. Tsemppiä <3