Miksi maailmankaikkeus on olemassa?

Ihmisen aivot ovat kuitenkin kehittyneet kymmenientuhansien vuosien kuluessa, kun asioista vallitsi syvä tietämättömyys. Sen takia tuo vastaus ei riitä useimmille nykyihmisillekään.

Onko siihen sitten jokin parempi selitys, että miksi voitat joskus lotossa? Varmaankin jokin luonnonlaki tai vastaava....

Selvänäköisyys.

Kvantti on asiana pop. Ehkä 30 vuoden päästä se on out. Siksi vastauksesi on hieman liikaa aikaan sidottu.
Emme tiedä mistä maailmankaikkeus on koostunut: pimeä aine ja pimeä energia. Ja mitä tuleekaan niiden jälkeen. Siksi en lähtisi pohtimaan kysymystä nykyfysiikkaan ja ihmishavaintoihin perustuen vaan filosofisemmin.
"Olemassaolo" on käsitteenä mielenkiintoinen. Mutta kysymys "miksi?" on vielä miellyttämpi mietinnän kohde. Ehkä kaikkeus aina on ollut "olemassa" ilman mitään ihmisen ajattelun kaipaamaa syytä ja aikakaarta.

Mattipekka kirjoitti:

Kvantti on asiana pop. Ehkä 30 vuoden päästä se on out. Siksi vastauksesi on hieman liikaa aikaan sidottu.
Emme tiedä mistä maailmankaikkeus on koostunut: pimeä aine ja pimeä energia. Ja mitä tuleekaan niiden jälkeen. Siksi en lähtisi pohtimaan kysymystä nykyfysiikkaan ja ihmishavaintoihin perustuen vaan filosofisemmin.
"Olemassaolo" on käsitteenä mielenkiintoinen. Mutta kysymys "miksi?" on vielä miellyttämpi mietinnän kohde. Ehkä kaikkeus aina on ollut "olemassa" ilman mitään ihmisen ajattelun kaipaamaa syytä ja aikakaarta.

Lue lisää

Tämä maailmankaikkeus ei ole ollut aina olemassa, eikä siihen ole filosofeilla nokan koputtamista.

Tästä sivusta heittelen, että vaikka kvanttiteoria korvautuisi tulevaisuudessa jollakin muulla teorialla, niin Bellin ja Leggettin teoreemat osoittavat, että sen tulevaisuuden teoriankin on oltava antirealistinen, tai muuten se joutuu auttamatta ristiriitaan nykyisten havaintojen kanssa. Bellin ja Leggettin teoreemat nimittäin eivät ota oletuksekseen kvanttimekaniikkaa, vaan realistiset piilomuuttujateoriat (Bell: lokaali realismi; Leggett: nonlokaali realismi). Bellin ja Leggettin epäyhtälöt määrittävät, millaisissa rajoissa havaintojen on liikuttava, jotta sellainen piilomuuttujarealismi voisi olla tosi. Kokeissa toisensa jälkeen on aina havaittu, että ne rajat rikotaan, eli maailma ei voi olla realismin mukainen, ja tämä aivan riippumatta siitä, onko nykyinen kvanttimekaniikka täydellinen teoria vai ei.

On myös osoitettu, että kvanttimekaniikan mahdollisesti korvaavan tulevaisuuden teorian on oltava indeterministinen, koska deterministinen mekanistinen teoria johtaa sekin ristiriitoihin tehtyjen havaintojen kanssa. Itse asiassa on niin, jo melko pienikin tarkennus teorian ennustuskykyyn yksittäisten tapahtumien tasolla johtaa ristiriitoihin havaintojen kanssa.

Kvanttimekaniikan täydellisyydestä tai epätäydellisyydestä riippumatta sekä mekanisismi että realismi näyttävät siis tulleen kuolleeksi ja kuopatuiksi ikuisiksi ajoiksi, ja tästä on olemassa todisteet (matemaattiset teoreemat yhdessä maailmaa koskevien havaintojen kanssa).

päivän.nimimerkki kirjoitti:

Tämä maailmankaikkeus ei ole ollut aina olemassa, eikä siihen ole filosofeilla nokan koputtamista.

Sanapari "tämä maailmankaikkeus" on jälleen liian fysikaalinen filosofia-palstalle. Onko siis muita maailmankaikkeuksia, sillä ei nyt ole väliä.
Tässä ketjussa on tarkoitus puhua koko olevaisuudesta, vaikka fyysikot useampia osa-olisivat arvelleet.
Siis saisiko sitä filosofista keskustalua aiheesta "Miksi mk on olemassa?" Fysiikka-osiossa voi väitellä fysiikasta.
Itse kysymykseen "miksi?", voisin heittaa arvelluksen, että kaikkeudelle ei ole mitään syytä.

"Kun nyt kuitenkin kaikkeus on olemassa", sanot. Sekään ei kaikkien mukaan välttämättä ole lopullinen totuus.
Kovasti fysiikkapainoista ja ihmispainotteista eli rajallisen ihmisen rajoihin rajoittuvaa keskustelua tällä filosofia-palstan "Miksi maailmankaikkus on olemassa?" -ketjussa. Onko asia liian vaikea?
Mielestäni asia päinvastoin on helppo, koska teoreettisia käsitearvailuja voi esittää avoimesti ihmisen nykyään tajuaviem fysiikan lakien niitä rajoittamatta.
Eikö kenellekään todellakaan tule mieleen todennäköisintä mahdollisutta, että ihminen tietää maailmankaikkeudesta vasta hiekanjyväsen, kun tietoa on koko maapallon verran. Tämä siis oli vertauskuva. Filosofialla voidaan yrittää vapaasti kurkistaa ja seikkailla tuon tietoseinän takana.
Vastausetsintä nro 2, miksi maailmankaikkeus on olemassa: sillä on joku tarkoitus, jota me emme tiedä.

Teppomauno kirjoitti:

"Kun nyt kuitenkin kaikkeus on olemassa", sanot. Sekään ei kaikkien mukaan välttämättä ole lopullinen totuus.
Kovasti fysiikkapainoista ja ihmispainotteista eli rajallisen ihmisen rajoihin rajoittuvaa keskustelua tällä filosofia-palstan "Miksi maailmankaikkus on olemassa?" -ketjussa. Onko asia liian vaikea?
Mielestäni asia päinvastoin on helppo, koska teoreettisia käsitearvailuja voi esittää avoimesti ihmisen nykyään tajuaviem fysiikan lakien niitä rajoittamatta.
Eikö kenellekään todellakaan tule mieleen todennäköisintä mahdollisutta, että ihminen tietää maailmankaikkeudesta vasta hiekanjyväsen, kun tietoa on koko maapallon verran. Tämä siis oli vertauskuva. Filosofialla voidaan yrittää vapaasti kurkistaa ja seikkailla tuon tietoseinän takana.
Vastausetsintä nro 2, miksi maailmankaikkeus on olemassa: sillä on joku tarkoitus, jota me emme tiedä.

Lue lisää

"Onko asia liian vaikea? "

On. Sinun reunaehtosi mahdollisille sinulle kelpaaville vastauksille ovat melkoisen vapaat etten sanoisi älyvapaat....

"Mielestäni asia päinvastoin on helppo, koska teoreettisia käsitearvailuja voi esittää avoimesti ihmisen nykyään tajuaviem fysiikan lakien niitä rajoittamatta. "

Jos se on mielestäsi helppo niin esitä sitten oma mielipiteesi. Tämäntyyppisiä "filosofisia" pohdintoja varten Wittgensteinilla oli sen tyyppinen sanonta että mistä ei voi puhua niin siitä kannattaa olla hiljaa...


"Eikö kenellekään todellakaan tule mieleen todennäköisintä mahdollisutta, että ihminen tietää maailmankaikkeudesta vasta hiekanjyväsen, kun tietoa on koko maapallon verran."

Vastasit itse kysymykseesi. Tietoa on suurinpiirtein hiekanjyväsen verran ja sekin vertaus pätee jo suhteessa siihen maapalloon eikä vielä edes koko maailmankaikkeuteen. Mielikuvitusta voi kukin taitojensa ja halunsa mukaan harrastaa mutta se taitaa olla enemmän sitten fiktiota jos siinä ei ole hitustakaan faktaa mukana.


"Filosofialla voidaan yrittää vapaasti kurkistaa ja seikkailla tuon tietoseinän takana."

Ei voi. Ilman tiedettä filosofia on pelkkää mutuilua ja mielikuvitusta. Tiede ilman filosofiaa on taas sokeaa haparoimista.

"sillä on joku tarkoitus, jota me emme tiedä."


Vastasit taas itse omaan kysymykseesi. Pikkasen on trollailun makua tässä ketjussa aloittajalla joka taitaa esiintyä myös teppomaunon ja mattipekan nimimerkeillä.

huvikseen_kelattua kirjoitti:

"Onko asia liian vaikea? "

On. Sinun reunaehtosi mahdollisille sinulle kelpaaville vastauksille ovat melkoisen vapaat etten sanoisi älyvapaat....

"Mielestäni asia päinvastoin on helppo, koska teoreettisia käsitearvailuja voi esittää avoimesti ihmisen nykyään tajuaviem fysiikan lakien niitä rajoittamatta. "

Jos se on mielestäsi helppo niin esitä sitten oma mielipiteesi. Tämäntyyppisiä "filosofisia" pohdintoja varten Wittgensteinilla oli sen tyyppinen sanonta että mistä ei voi puhua niin siitä kannattaa olla hiljaa...


"Eikö kenellekään todellakaan tule mieleen todennäköisintä mahdollisutta, että ihminen tietää maailmankaikkeudesta vasta hiekanjyväsen, kun tietoa on koko maapallon verran."

Vastasit itse kysymykseesi. Tietoa on suurinpiirtein hiekanjyväsen verran ja sekin vertaus pätee jo suhteessa siihen maapalloon eikä vielä edes koko maailmankaikkeuteen. Mielikuvitusta voi kukin taitojensa ja halunsa mukaan harrastaa mutta se taitaa olla enemmän sitten fiktiota jos siinä ei ole hitustakaan faktaa mukana.


"Filosofialla voidaan yrittää vapaasti kurkistaa ja seikkailla tuon tietoseinän takana."

Ei voi. Ilman tiedettä filosofia on pelkkää mutuilua ja mielikuvitusta. Tiede ilman filosofiaa on taas sokeaa haparoimista.

"sillä on joku tarkoitus, jota me emme tiedä."


Vastasit taas itse omaan kysymykseesi. Pikkasen on trollailun makua tässä ketjussa aloittajalla joka taitaa esiintyä myös teppomaunon ja mattipekan nimimerkeillä.

Lue lisää

Wittgenstein yms jumalat. "Ei voi tehdä noin, eikä noin." "Väärin." Unohda jo ukkologia ja rankaiseva ajattelukuri sinä muita parempi. Ryhdy vaihteeksi vaikka keskustelemaan, filosofoimaan.

"Maailmankaikkeus on olemassa kärsimyksen takia. "

Tuskin. Yhtä hyvin voisi sanoa että maailmankaikkeus on olemassa nautinnon takia.

"Vastoinkäymiset, sairaudet, onnettomuudet, vanhuuden raihnaus, dementia, kuolema, kuolemaa välittömästi seuraava katoaminen olemattomiin, olemassaolon loppuminen ikiajoiksi. "

Tuo kärsimys on usein osoitus siitä että jotain on pielessä eli se voi olla tavallaan maailmankaikkeuden antama vinkki siitä että jotain pitäis muuttaa ja korjata.

Ilman kärsimystä tuskin voi edes oppia mitään. Kaikki johonkin päämäärään pyrkiminen aiheuttaa jossain määrin kärsimystä eli jostain on aina pakko luopua jos jotakin haluaa saavuttaa. Maailma on muutenkin sillä tavalla "rakennettu" että omista virheistä joutuu pääsääntöisesti jossain vaiheessa kärsimään. Ilman omaa yritystä ja siitä usein seuraavaa erehdystä taas ei oikeasti opi juuri mitään.

Kaikki kärsimys ei siis ole jonkun yksilön omaa syytä vaan siihen voi vaikuttaa laajempi epäjärjestyksen tila yhteisössä ja maailmassa. Kärsimys on välttämätön osa ihmiselämää. On ihmisiä jotka eivät kärsimyksistään huolimatta muuta tapojaan ja uskomuksiaan kun taas monet oppivat jo yhdestä virheestä. Omista virheistään oppiminen on älykkyyttä.

On myös olemassa myös ns. turhaa kärsimystä jolle ei ole ns. ulkoista selkeää syytä ja jota ei voi poistaa muuten kuin ottamalla vähän iisimmin ja puuttumalla vain niihin asioihin joihin itse voi vaikuttaa. Kärsimyksen vähentäminen on syytä aloittaa itsestä ja omien virheellisten uskomusten ja asenteiden korjaamisesta.

"Nämä pakolliset asiat edellyttävät maailmankaikkeuden olemassaoloa."

Joillekin noista asioista voi tehdä paljonkin eli ne eivät aina ole pakollisia ja niille mille ei mitään mahda auttaa lähinnä oma asennoituminen.

Sinun henkilökohtaiset kärsimyksesi eivät edellytä maailmankaikkeuden olemassaoloa - ainostaan sen että itse olet kokijana olemassa.

" Maailmankaikkeus on olemassa kärsimyksen takia "

Syyllistyt holtittomaan yleistykseen tuolla "maailmankaikkeuden selityksellä".

Kärsimystä (eikä muutakaan elämäntuskaa ) ole kuin ohuessa kerroksessa telluksemme pinnalla, olevaisten kehossa ja mielessä.

Aloittajan kysymykseen ei ole vastausta. Yhtä hyvin voisi kysyä olemattomuuden tarkoitusta.

"Kaikki päämäärät ja saavutukset ovat mitättömiä ja mielettömiä, koska elämä on lyhyt ja päättyy aina kuolemaan. "

Ei se ihmiselämä nyt niin kauhean lyhyt ole. Suhteellisen lyhyenkin elämän aikana ehtii kokea kaikenlaista muutakin kuin kärsimystä.

Kuullostat melko masentuneelta ja hyvin pessimistiseltä. Masentuneena ei usein edes pysty muistamaan niitä hetkiä jolloin olo oli hyvä tai ainakin siedettävä. Tietoisuus on ikäänkuin virittynyt vastaanottamaan vain niitä muistoja ja asioita jotka resonoivat sen masennuksen kanssa. Kaikki hyvät asiat suodattuu näin pois kokemuksesta vaikka ne olisivat koko ajan läsnä ja niitä olisi kokenut joskus aikaisemmin.


"Päämääriin pyrkiminen aiheuttaa kärsimystä luonnolle; ihminen tappaa muita lajeja sukupuuttoon minkä ehtii. "

Riippuu vähän päämäärän luonteesta. Ns. henkisemmät harrastukset kuten kulttuuri ja tiede eivät välttämättä vahingoita luontoa.

Lyhytnäköinen omaisuuden & vallan himo aiheuttaa suurimman osan noista ongelmista. Keskitytään siihen mitä voidaan omistaa ja miltä näyttää ulkoisessa maailmassa eikä siihen mitä sisäisesti itse on tai voisi olla. Omia tunteitaan ei voi itselleen feikata ja ne usein kertovat millainen ihminen itse on ja se voi olla täysin erilainen kuva kuin minkä itse älyllisesti kuvittelee tai mikä asema/rooli ihmisyhteisössä sattuu kullakin olemaan.

Nykyinen länsimainen ihminen ei ole oppinut elämään sopusoinnussa luonnon kanssa. Voi olla että ihmiskunta ei opi vaan tuhoaa sekä luonnon että itsensä. Tuo on kuitenkin sellainen asia johon kukin voi itse omalla toiminnallaan vaikuttaa ainakin siten että ei ole mukana itse noissa luontoa ja myös itseään vahingoittavissa toimissa.

"Kaikki päämäärät ja saavutukset ovat mitättömiä ja mielettömiä, koska elämä on lyhyt ja päättyy aina kuolemaan. Päämääriin pyrkiminen aiheuttaa kärsimystä luonnolle; ihminen tappaa muita lajeja sukupuuttoon minkä ehtii. Ilmakehä on jo pilalla, samoin meret, metsistä on puolet hävitetty."

Tässä näytetään kärsivän nk. materialismin jälkitaudista, eli oireista, jotka syntyvät materialistisen maailmankatsomuksen seurauksena. "Elämä on lyhyt ja päättyy aina kuolemaan": materialismin mukaan noin on - ruumiin kuoleman jälkeen ei ole mitään tietoisuuden tai minäprosessin jatkumoa. Siitä onkin sitten helppo johtaa pessimismin ja masentumisen lisääntyminen: ei ole mitään mieltä pyrkiä mihinkään kestävään, kun se kaikki kuitenkin poistuu lopullisesti kuolemassa. Lisäksi siitä voidaan johtaa vastuuttomuuden lisääntyminen: koska ei ole mitään minuuden jatkumoa eikä omia tekoja jouduta kohtaamaan missään muodossa kuoleman jälkeen - ei edes syntymällä uudestaan samaan maailmaan, jonka aikaisemmin puolitahallaan tärveli - niin mikäs sitä on rellestäessä. Ja nuo luonnonkatastrofit ovat syntyneet materialismin aikakaudella materiaaliseen mukavuuteen pyrkimisestä, ei niinkään henkiseen ja luonnon kanssa sopusointuiseen elämään pyrkimisestä.

Materialismin-tohtori kirjoitti:

"Kaikki päämäärät ja saavutukset ovat mitättömiä ja mielettömiä, koska elämä on lyhyt ja päättyy aina kuolemaan. Päämääriin pyrkiminen aiheuttaa kärsimystä luonnolle; ihminen tappaa muita lajeja sukupuuttoon minkä ehtii. Ilmakehä on jo pilalla, samoin meret, metsistä on puolet hävitetty."

Tässä näytetään kärsivän nk. materialismin jälkitaudista, eli oireista, jotka syntyvät materialistisen maailmankatsomuksen seurauksena. "Elämä on lyhyt ja päättyy aina kuolemaan": materialismin mukaan noin on - ruumiin kuoleman jälkeen ei ole mitään tietoisuuden tai minäprosessin jatkumoa. Siitä onkin sitten helppo johtaa pessimismin ja masentumisen lisääntyminen: ei ole mitään mieltä pyrkiä mihinkään kestävään, kun se kaikki kuitenkin poistuu lopullisesti kuolemassa. Lisäksi siitä voidaan johtaa vastuuttomuuden lisääntyminen: koska ei ole mitään minuuden jatkumoa eikä omia tekoja jouduta kohtaamaan missään muodossa kuoleman jälkeen - ei edes syntymällä uudestaan samaan maailmaan, jonka aikaisemmin puolitahallaan tärveli - niin mikäs sitä on rellestäessä. Ja nuo luonnonkatastrofit ovat syntyneet materialismin aikakaudella materiaaliseen mukavuuteen pyrkimisestä, ei niinkään henkiseen ja luonnon kanssa sopusointuiseen elämään pyrkimisestä.

Lue lisää

Onko siis mielestäsi parempaa elää pilvilinnoissa kuin kohdata maailma ja elämä kuten ne näyttäytyy? Jokatapauksessa niihin on vaikea päästä uudestaan tai ensimmäistä kertaa sisään, jos todellisuuden on jo nähnyt.

kärsimys_filosofiaa kirjoitti:

"Kaikki päämäärät ja saavutukset ovat mitättömiä ja mielettömiä, koska elämä on lyhyt ja päättyy aina kuolemaan. "

Ei se ihmiselämä nyt niin kauhean lyhyt ole. Suhteellisen lyhyenkin elämän aikana ehtii kokea kaikenlaista muutakin kuin kärsimystä.

Kuullostat melko masentuneelta ja hyvin pessimistiseltä. Masentuneena ei usein edes pysty muistamaan niitä hetkiä jolloin olo oli hyvä tai ainakin siedettävä. Tietoisuus on ikäänkuin virittynyt vastaanottamaan vain niitä muistoja ja asioita jotka resonoivat sen masennuksen kanssa. Kaikki hyvät asiat suodattuu näin pois kokemuksesta vaikka ne olisivat koko ajan läsnä ja niitä olisi kokenut joskus aikaisemmin.


"Päämääriin pyrkiminen aiheuttaa kärsimystä luonnolle; ihminen tappaa muita lajeja sukupuuttoon minkä ehtii. "

Riippuu vähän päämäärän luonteesta. Ns. henkisemmät harrastukset kuten kulttuuri ja tiede eivät välttämättä vahingoita luontoa.

Lyhytnäköinen omaisuuden & vallan himo aiheuttaa suurimman osan noista ongelmista. Keskitytään siihen mitä voidaan omistaa ja miltä näyttää ulkoisessa maailmassa eikä siihen mitä sisäisesti itse on tai voisi olla. Omia tunteitaan ei voi itselleen feikata ja ne usein kertovat millainen ihminen itse on ja se voi olla täysin erilainen kuva kuin minkä itse älyllisesti kuvittelee tai mikä asema/rooli ihmisyhteisössä sattuu kullakin olemaan.

Nykyinen länsimainen ihminen ei ole oppinut elämään sopusoinnussa luonnon kanssa. Voi olla että ihmiskunta ei opi vaan tuhoaa sekä luonnon että itsensä. Tuo on kuitenkin sellainen asia johon kukin voi itse omalla toiminnallaan vaikuttaa ainakin siten että ei ole mukana itse noissa luontoa ja myös itseään vahingoittavissa toimissa.

Lue lisää

>>Kuullostat melko masentuneelta ja hyvin pessimistiseltä.>>

Hän on realisti.

pyh.imys kirjoitti:

>>Kuullostat melko masentuneelta ja hyvin pessimistiseltä.>>

Hän on realisti.

"Hän on realisti."

Todellisuuden hahmotus vaikuttaa lähinnä aika vääristyneeltä hänen ja muun piintyneen materialistin tapauksessa. Pahimmassa tapauksessa on kyse itseään toteuttavista ennustuksista. Jos odottaa pahinta eikä itse tee asioille mitään niin se pahin skenaario voi toteutua aika todennäköisesti.

Ponnistelu oman ja muiden elämän mielekkyyden puolesta ei ole haihattelua eikä haaveilua. Jos oma filosofinen asenne johtaa siihen että kuvittelee olevansa pelkkä sähkökemiallinen robotti ilman mitään omaa valinnanmahdollisuutta oman toimintansa suhteen niin ne omat kärsimykset ovat sitten kyllä aika pitkälle oma vika ja itse valittu kohtalo. Kai siinä sitten kärsii loppuelämänsä vaikka voikin ehkä kuvitella samalla olevansa hyvinkin tieteellinen loppuun asti omasta mielestään. (varsinainen tieteellisen vakaumuksen marttyyri....:-))

Kaiken tieteen ja filosofian perimmäinen ongelma on:

Me emme tiedä mitä emme tiedä

ts. on hyvin vaikea tai mahdotonta arvioida kuinka kaukana tai lähellä olemme sitä "lopullista" totuutta. Nykyinen tietämyksemme voi olla hyvinkin vääristynyttä johtuen vääristä oletuksista ja tulkinnoista.

Voi olla että hahmottamamme ja omaksumamme/oppimamme kokonaiskuva maailmasta on osittain tai täysin virheellinen ja johtuu siitä että tutkimus on keskittynyt epäolennaisuuksiin eli siihen osaan todellisuutta mikä on jotenkin ennustettavissa ja säännönmukaista (ns. "aine"). Kaikki tärkeät asiat elämässä taas ovat epävarmoja. Jos elämä olisi ennustettavissa niin se tuskin olisi edes elämisen arvoista.

Useimmilla tieteilijöillä tutkimus ei ole varsinaisesti totuuden etsimistä vaan lähinnä pyrkimystä vahvistaa omia uskomuksia.


Voi olla että ihmisen elämällä ja koko maailmankaikkeudella on jokin tarkoitus mutta emme ole sitä vielä tajunneet. Ensisijaista kullekin yksilölle olisi kuitenkin yrittää hahmottaa ensin jollakin tavalla oman elämänsä tarkoitus tai pikemminkin omin ponnisteluin tehdä oma elämä itselleen jollain tavalla mielekkääksi.

Maailmankaikkeuden mahdollisen tarkoituksen selvittäminen on liian kunnianhimoista eikä taida onnistua ennen sen oman elämän mielekkyyden toteuttamista.

kärsimys_filosofiaa kirjoitti:

"Hän on realisti."

Todellisuuden hahmotus vaikuttaa lähinnä aika vääristyneeltä hänen ja muun piintyneen materialistin tapauksessa. Pahimmassa tapauksessa on kyse itseään toteuttavista ennustuksista. Jos odottaa pahinta eikä itse tee asioille mitään niin se pahin skenaario voi toteutua aika todennäköisesti.

Ponnistelu oman ja muiden elämän mielekkyyden puolesta ei ole haihattelua eikä haaveilua. Jos oma filosofinen asenne johtaa siihen että kuvittelee olevansa pelkkä sähkökemiallinen robotti ilman mitään omaa valinnanmahdollisuutta oman toimintansa suhteen niin ne omat kärsimykset ovat sitten kyllä aika pitkälle oma vika ja itse valittu kohtalo. Kai siinä sitten kärsii loppuelämänsä vaikka voikin ehkä kuvitella samalla olevansa hyvinkin tieteellinen loppuun asti omasta mielestään. (varsinainen tieteellisen vakaumuksen marttyyri....:-))

Kaiken tieteen ja filosofian perimmäinen ongelma on:

Me emme tiedä mitä emme tiedä

ts. on hyvin vaikea tai mahdotonta arvioida kuinka kaukana tai lähellä olemme sitä "lopullista" totuutta. Nykyinen tietämyksemme voi olla hyvinkin vääristynyttä johtuen vääristä oletuksista ja tulkinnoista.

Voi olla että hahmottamamme ja omaksumamme/oppimamme kokonaiskuva maailmasta on osittain tai täysin virheellinen ja johtuu siitä että tutkimus on keskittynyt epäolennaisuuksiin eli siihen osaan todellisuutta mikä on jotenkin ennustettavissa ja säännönmukaista (ns. "aine"). Kaikki tärkeät asiat elämässä taas ovat epävarmoja. Jos elämä olisi ennustettavissa niin se tuskin olisi edes elämisen arvoista.

Useimmilla tieteilijöillä tutkimus ei ole varsinaisesti totuuden etsimistä vaan lähinnä pyrkimystä vahvistaa omia uskomuksia.


Voi olla että ihmisen elämällä ja koko maailmankaikkeudella on jokin tarkoitus mutta emme ole sitä vielä tajunneet. Ensisijaista kullekin yksilölle olisi kuitenkin yrittää hahmottaa ensin jollakin tavalla oman elämänsä tarkoitus tai pikemminkin omin ponnisteluin tehdä oma elämä itselleen jollain tavalla mielekkääksi.

Maailmankaikkeuden mahdollisen tarkoituksen selvittäminen on liian kunnianhimoista eikä taida onnistua ennen sen oman elämän mielekkyyden toteuttamista.

Lue lisää

>>Todellisuuden hahmotus vaikuttaa lähinnä aika vääristyneeltä hänen ja muun piintyneen materialistin tapauksessa. Pahimmassa tapauksessa on kyse itseään toteuttavista ennustuksista. Jos odottaa pahinta eikä itse tee asioille mitään niin se pahin skenaario voi toteutua aika todennäköisesti.>>

"Kaikki päämäärät ja saavutukset ovat mitättömiä ja mielettömiä, koska elämä on lyhyt ja päättyy aina kuolemaan. "

Mikähän tuossa tarkkaan ottaen on vääristynyttä mielestäsi? Se että moni näkee elämän kaikkine siihen kuuluvine asioineen ja tapahtumineen positiivisemmassa valossa, ei hetkauta totuutta mikä on kaikilla edessä. Jos pessimistisyys olisi normi, niin joku pitäisi sinun asennettasi vääristyneenä. Turhaan syytät materialismia ihmisen henkilökohtaisesta suhtautumisesta asiaan. Elämän lyhyyden voi myös ajatella olevan kaikkeus, mutta jokatapauksessa kaikki tapahtuva, tehty ja saavutettu valuu sormien välistä olemattuuteen. Kerro toki miten tuo elämän loppumisen todellisuus muuttuu riippumatta missä mielentilassa sitä kohti tässä mennään.

>>Jos oma filosofinen asenne johtaa siihen että kuvittelee olevansa pelkkä sähkökemiallinen robotti ilman mitään omaa valinnanmahdollisuutta oman toimintansa suhteen niin ne omat kärsimykset ovat sitten kyllä aika pitkälle oma vika ja itse valittu kohtalo.>>

Mielestäni täysin väärä käsitys. Ei kukaan pysty irtautumaan tästä elämästä jotenkin ulkopuoliseksi sivustaseuraajaksi. Mitään vastuun pakoilua itseltään minkään asian suhteen ei ole olemassa, jos asian oikein ymmärtää. Oma itse ei katoa, eikä muutu. Ymmärrys siitä mitä itse on, on se pointti.

Miten ihmeessä ylipäänsä voisi muuttaa käsitystä asian suhteen mitä pitää totena.

pyh.imys kirjoitti:

>>Todellisuuden hahmotus vaikuttaa lähinnä aika vääristyneeltä hänen ja muun piintyneen materialistin tapauksessa. Pahimmassa tapauksessa on kyse itseään toteuttavista ennustuksista. Jos odottaa pahinta eikä itse tee asioille mitään niin se pahin skenaario voi toteutua aika todennäköisesti.>>

"Kaikki päämäärät ja saavutukset ovat mitättömiä ja mielettömiä, koska elämä on lyhyt ja päättyy aina kuolemaan. "

Mikähän tuossa tarkkaan ottaen on vääristynyttä mielestäsi? Se että moni näkee elämän kaikkine siihen kuuluvine asioineen ja tapahtumineen positiivisemmassa valossa, ei hetkauta totuutta mikä on kaikilla edessä. Jos pessimistisyys olisi normi, niin joku pitäisi sinun asennettasi vääristyneenä. Turhaan syytät materialismia ihmisen henkilökohtaisesta suhtautumisesta asiaan. Elämän lyhyyden voi myös ajatella olevan kaikkeus, mutta jokatapauksessa kaikki tapahtuva, tehty ja saavutettu valuu sormien välistä olemattuuteen. Kerro toki miten tuo elämän loppumisen todellisuus muuttuu riippumatta missä mielentilassa sitä kohti tässä mennään.

>>Jos oma filosofinen asenne johtaa siihen että kuvittelee olevansa pelkkä sähkökemiallinen robotti ilman mitään omaa valinnanmahdollisuutta oman toimintansa suhteen niin ne omat kärsimykset ovat sitten kyllä aika pitkälle oma vika ja itse valittu kohtalo.>>

Mielestäni täysin väärä käsitys. Ei kukaan pysty irtautumaan tästä elämästä jotenkin ulkopuoliseksi sivustaseuraajaksi. Mitään vastuun pakoilua itseltään minkään asian suhteen ei ole olemassa, jos asian oikein ymmärtää. Oma itse ei katoa, eikä muutu. Ymmärrys siitä mitä itse on, on se pointti.

Miten ihmeessä ylipäänsä voisi muuttaa käsitystä asian suhteen mitä pitää totena.

Lue lisää

Lisäys...

Ei ole ymmärtänyt asiaa, jos sen johdosta kuvittelee ihmisen tietoisuuden muuttuvan päätöksien odottelijaksi tai sivustaseuraajaksi.

pyh.imys kirjoitti:

Onko siis mielestäsi parempaa elää pilvilinnoissa kuin kohdata maailma ja elämä kuten ne näyttäytyy? Jokatapauksessa niihin on vaikea päästä uudestaan tai ensimmäistä kertaa sisään, jos todellisuuden on jo nähnyt.

Lue lisää

"..., jos todellisuuden on jo nähnyt."

Olet siis nähnyt todellisuuden? Ollos siis kunnioitettu, suuri todellisuuden nähnyt guru!

On tosin olemassa paljon ihmisiä, jotka pitävät näkemääsi "todellisuutta" illusorisena, ja katsovat todellisen todellisuuden olevan vapauttava sen sijaan, että tekisi pessimistiksi ja masentuneeksi. Heidän elämänkatsomuksensa on henkinen, ja sikäli kuin heidän näkemyksensä todellisuuden henkisestä luonteesta on oikea, niin todisteetkin näyttävät tukevan todellisuuden vapauttavaa luonnetta jo henkisyyden alkuvaiheissa jo paljon ennen ”todellisuuden näkemistä sellaisena kuin se on”, henkisyyden nimittäin tehdessä hyvinvoivaksi:

http://www.sciencedaily.com/releases/2014/01/140116084846.htm

Spirituality, religion may protect against major depression by thickening brain cortex

A thickening of the brain cortex associated with regular meditation or other spiritual or religious practice could be the reason those activities guard against depression...

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/08/120820132332.htm

Spirituality correlates to better mental health regardless of religion, say researchers

Despite differences in rituals and beliefs among the world's major religions, spirituality often enhances health regardless of a person's faith...

Tarkoitus ja merkitys on hyvin tärkeää hyvinvoinnin kannalta, ja henkisyys on tarkoituksen täyttämää (kun taas materialismi suuressa viisaudessaan väittää sitä olemattomaksi):

http://www.cognitivehealing.com/personal-growth/importance-of-having-meaning-purpose-and-spirituality-in-life/

Importance of Having Meaning, Purpose, and Spirituality in Life

Sense of meaninglessness and a lack of purpose in life can be significant factors in causing anxiety, depression, and phobias in life. It has been found that people who have not been able to find their full potential, suffer from something called “existential anxiety”. People suffering from this kind of anxiety suffer from a vague sense of tension, boredome, desperation and a feeling of incompleteness. They seem to be unaware of where their life is going and have difficulty defining their life purpose. Such lack of meaninglessness can also cause panic attacks and phobias. Once these folks develop a life purpose and give a greater sense of meaning to their lives, and take necessary risks to attain their life goals, they are able to overcome their anxieties and phobias. They are able to then realize their own potential and become ready to confront their fears.

Tarkoituksen ja merkityksen sijaan materialismi tarjoaa oman totuutensa reseptiä eli masennuslääkkeitä, ja tuloksellisuus?

http://www.huffingtonpost.com/dr-peter-breggin/antidepressants-long-term-depression_b_1077185.html

Jos materialismi on näkemyksessään oikeassa kaikesta, tokihan se silloin osaa tarjota oikeita ja toimivia reseptejäkin. Mutta tulokset eivät hyvältä näytä. Johtopäätös? Sen sijaan henkiset reseptit näyttävät toimivan.

Materialismin-tohtori kirjoitti:

"..., jos todellisuuden on jo nähnyt."

Olet siis nähnyt todellisuuden? Ollos siis kunnioitettu, suuri todellisuuden nähnyt guru!

On tosin olemassa paljon ihmisiä, jotka pitävät näkemääsi "todellisuutta" illusorisena, ja katsovat todellisen todellisuuden olevan vapauttava sen sijaan, että tekisi pessimistiksi ja masentuneeksi. Heidän elämänkatsomuksensa on henkinen, ja sikäli kuin heidän näkemyksensä todellisuuden henkisestä luonteesta on oikea, niin todisteetkin näyttävät tukevan todellisuuden vapauttavaa luonnetta jo henkisyyden alkuvaiheissa jo paljon ennen ”todellisuuden näkemistä sellaisena kuin se on”, henkisyyden nimittäin tehdessä hyvinvoivaksi:

http://www.sciencedaily.com/releases/2014/01/140116084846.htm

Spirituality, religion may protect against major depression by thickening brain cortex

A thickening of the brain cortex associated with regular meditation or other spiritual or religious practice could be the reason those activities guard against depression...

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/08/120820132332.htm

Spirituality correlates to better mental health regardless of religion, say researchers

Despite differences in rituals and beliefs among the world's major religions, spirituality often enhances health regardless of a person's faith...

Tarkoitus ja merkitys on hyvin tärkeää hyvinvoinnin kannalta, ja henkisyys on tarkoituksen täyttämää (kun taas materialismi suuressa viisaudessaan väittää sitä olemattomaksi):

http://www.cognitivehealing.com/personal-growth/importance-of-having-meaning-purpose-and-spirituality-in-life/

Importance of Having Meaning, Purpose, and Spirituality in Life

Sense of meaninglessness and a lack of purpose in life can be significant factors in causing anxiety, depression, and phobias in life. It has been found that people who have not been able to find their full potential, suffer from something called “existential anxiety”. People suffering from this kind of anxiety suffer from a vague sense of tension, boredome, desperation and a feeling of incompleteness. They seem to be unaware of where their life is going and have difficulty defining their life purpose. Such lack of meaninglessness can also cause panic attacks and phobias. Once these folks develop a life purpose and give a greater sense of meaning to their lives, and take necessary risks to attain their life goals, they are able to overcome their anxieties and phobias. They are able to then realize their own potential and become ready to confront their fears.

Tarkoituksen ja merkityksen sijaan materialismi tarjoaa oman totuutensa reseptiä eli masennuslääkkeitä, ja tuloksellisuus?

http://www.huffingtonpost.com/dr-peter-breggin/antidepressants-long-term-depression_b_1077185.html

Jos materialismi on näkemyksessään oikeassa kaikesta, tokihan se silloin osaa tarjota oikeita ja toimivia reseptejäkin. Mutta tulokset eivät hyvältä näytä. Johtopäätös? Sen sijaan henkiset reseptit näyttävät toimivan.

Lue lisää

Ja kuituja syömällä suoli toimii paremmin – so what? Todellisuuden luonnetta ei määritellä sillä perusteella mistä ihmiselle tulee kivoin fiilis.

pyh.imys kirjoitti:

Ja kuituja syömällä suoli toimii paremmin – so what? Todellisuuden luonnetta ei määritellä sillä perusteella mistä ihmiselle tulee kivoin fiilis.

Määritelläänkö se sitten katsomalla betoniseinään ja sanomalla, että siinä se todellisuus sitten oli kaikki; olen nähnyt todellisuuden; olen tullut tuntemaan totuuden? Nyt baariin.

Todellisuuden luonteella ja asioiden toimivuudella on kyllä sellainen yhteys, että jos A:lla on parempaa tietoa asian X luonteesta kuin B:llä, niin:
- A osaa ennaltaehkäistä vikoja X:ssä paremmin kuin B.
- A osaa lieventää vikoja X:ssä paremmin kuin B.
- A osaa lyhentää B vikoja X:ssä paremmin kuin B.
- A osaa korjata X:ään syntyneitä vikoja paremmin kuin B.
- A osaa myös nousujohteisesti virittää X:ää yhä parempaan kuntoon, mihin B ei pysty lainkaan.

Hyvän kestävän fiiliksen tuottaminen mieleen jollakin menetelmällä viittaa siihen, että mieli tunnetaan siinä menetelmässä todelliselta olemukseltaan koko lailla hyvin. Ainakin paremmin kuin sellainen, joka onnistuu näkemyksellään ja menetelmillään tuottamaan siihen vain huonoja fiiliksiä. Jos henkinen käsitys mielestä ja henkiset metodit tuottavat siis mielen suhteen jatkuvasti ja johdonmukaisesti parempia tuloksia kuin materialismi, joka itse asiassa huonontaa mielen kuntoa jopa sitä hoitaessaankin, niin saattaapa olla, että henkinen käsitys mielestä on oikea (ja taatusti oikeampi kuin materiaalinen käsitys mielestä).

Lisätään tähän nyt saman tien, että henkisyys ei tietenkään poista masennuksen mahdollisuutta kokonaan, mutta tutkimuksissa on todettu sen olevan erittäin hyvä suoja:
- se vähentää vakavien masennusten syntymistä
- masennukset jäävät lyhyemmiksi ja lievemmiksi
- ja niiden uusiutuminen vähenee

Materialismin-tohtori kirjoitti:

Määritelläänkö se sitten katsomalla betoniseinään ja sanomalla, että siinä se todellisuus sitten oli kaikki; olen nähnyt todellisuuden; olen tullut tuntemaan totuuden? Nyt baariin.

Todellisuuden luonteella ja asioiden toimivuudella on kyllä sellainen yhteys, että jos A:lla on parempaa tietoa asian X luonteesta kuin B:llä, niin:
- A osaa ennaltaehkäistä vikoja X:ssä paremmin kuin B.
- A osaa lieventää vikoja X:ssä paremmin kuin B.
- A osaa lyhentää B vikoja X:ssä paremmin kuin B.
- A osaa korjata X:ään syntyneitä vikoja paremmin kuin B.
- A osaa myös nousujohteisesti virittää X:ää yhä parempaan kuntoon, mihin B ei pysty lainkaan.

Hyvän kestävän fiiliksen tuottaminen mieleen jollakin menetelmällä viittaa siihen, että mieli tunnetaan siinä menetelmässä todelliselta olemukseltaan koko lailla hyvin. Ainakin paremmin kuin sellainen, joka onnistuu näkemyksellään ja menetelmillään tuottamaan siihen vain huonoja fiiliksiä. Jos henkinen käsitys mielestä ja henkiset metodit tuottavat siis mielen suhteen jatkuvasti ja johdonmukaisesti parempia tuloksia kuin materialismi, joka itse asiassa huonontaa mielen kuntoa jopa sitä hoitaessaankin, niin saattaapa olla, että henkinen käsitys mielestä on oikea (ja taatusti oikeampi kuin materiaalinen käsitys mielestä).

Lue lisää

Jos olisit ainoa ihminen maailmassa, niin mitä hemmetin väliä sillä olisi mikä fiilis sinulla on? Itsesi lisäksi tietenkin.

Onko elämässäsi tullut vastaan ikävää totuutta jostain asiasta tai henkilöstä?

pyh.imys kirjoitti:

Jos olisit ainoa ihminen maailmassa, niin mitä hemmetin väliä sillä olisi mikä fiilis sinulla on? Itsesi lisäksi tietenkin.

Onko elämässäsi tullut vastaan ikävää totuutta jostain asiasta tai henkilöstä?

Lue lisää

Nyt en ymmärtänyt kysymystä lainkaan.

Materialismin-tohtori kirjoitti:

Nyt en ymmärtänyt kysymystä lainkaan.

Mahdollisesti minun vika, krapulasta/kännistä/väsymyksestä johtuen. Josko vastaisit kuitenkin kysymyksiin. Huomenna viimeistään tarkistan oliko minulla oikea pointti hakusessa.

"Kaikki ihmisen toimet vahingoittavat luontoa. "

Jos noin ajattelee niin kaikki elämä "vahingoittaa" luontoa koska koko systeemi toimii syömisen ja syödyksi tulemisen periaatteella.

Kyllä se ihmiskunnan ns. eliitti on se pääsyyllinen eli se porukka jolla on eniten rahaa ja valtaa. Tavallinen ihminen ei pysty paljoa yksin vaikuttamaan mutta jotain kuitenkin. Kyllä ruohonjuuritason toiminnalla on merkitystä vaikka sen suurin este lienee sinunkaltaisesi äärinegativistit.

"Esimerkiksi tämä viesti aiheuttaa muutaman gramman hiilipäästön ilmakehään. Internetin käyttö tärvelee luontoa jo yhtä paljon kuin lentoliikenne. "

Tietokoneet kehittyvät jatkuvasti vähemmän sähköä vaativiksi ja on olemassa energianlähteitä jotka eivät saastuta ympäristöä.

Varmaan ihmiskunnan suurin yksittäinen saastuttaja on Cernin hiukkaskiihdytin hillittömän energiantarpeensa takia....

Ilmastonmuutoskeskusteluille on olemassa oma palstansa joten en nyt ala tässä kommentoimaan enempää kuin että joidenkin tutkimusten mukaan kaikkien aurinkokunnan planeettojen lämpötila on nousussa ja maapallo on kokenut lukuisia ilmastonmuutoksia jo pelkästään ihmislajin olemassaolon aikana. Pidän saastumista eli yleistä roskaamista itse kyllä paljon suurempana ongelmana kuin tuota hiilijalanjälkeä joka haiskahtaa jonkinlaiselle huijaukselle (esim. päästökauppa jossa tehdään bisnestä asialla).

Oikeastaan materialismi ja siihen liittyvä talouskasvun ihannointi ja hillitön kuluttaminen on se perimmäinen ongelma ja kaikki muut globaalit ongelmat luonnon saastuminen mukaanluettuna liittyvät juuri siihen. Se materialismin filosofian eli ns. "luonnontieteellisen" maailmankuvan omaksuminen liittyy kiinteästi myös siihen ihmisten henkilökohtaiseen pahoinvointiin ja kärsimykseen.

"Maailmankaikkeus on olemassa koska alussa ei ole mitään"

Miten siitä, että ei ole mitään, seuraisi se, että siksi jotakin on. Asiahan on aivan päinvastoin (jos mitään ei ole, niin sitten tosiaan mitään ei ole; ja jos jotakin on, niin sitten jotakin on, jonka muodot kyllä saattavat muuttua vaikka kuinka paljon). Esittämääsi periaatetta kutsutaankin osuvammin myös taikuudeksi.

TaikaZim kirjoitti:

"Maailmankaikkeus on olemassa koska alussa ei ole mitään"

Miten siitä, että ei ole mitään, seuraisi se, että siksi jotakin on. Asiahan on aivan päinvastoin (jos mitään ei ole, niin sitten tosiaan mitään ei ole; ja jos jotakin on, niin sitten jotakin on, jonka muodot kyllä saattavat muuttua vaikka kuinka paljon). Esittämääsi periaatetta kutsutaankin osuvammin myös taikuudeksi.

Lue lisää

Et ehkä lukenut seuraavaa lausetta. Se että ei ole mitään tarkoittaa että se ei-mitään on kaikki mitä on olemassa. Ei-mitään ei siis ole ainoastaan ei-mitään, vaan välttämättä myös kaikki/jotaki.

Trexnonar kirjoitti:

Et ehkä lukenut seuraavaa lausetta. Se että ei ole mitään tarkoittaa että se ei-mitään on kaikki mitä on olemassa. Ei-mitään ei siis ole ainoastaan ei-mitään, vaan välttämättä myös kaikki/jotaki.

Lue lisää

Ei-mitään ei voi olla "olemassa" ilman kaikkeutta, koska Yin tarvitsee Yang:ia että olla olemassa.

Ei ole olemassa mitään ei-mitääntä.

Miten "olemassaolon tietoisuudella" voisi olla jokin tarkoitus, jota varten se on olemassa? Jos olemassaolo on syntynyt ei-tietoisesta lähteestä ja tyhjästä, niin tietenkään mitään tarkoitusta olemassaololle ei ole: se olisi syntynyt taikuudella ilman mitään asetettua tarkoitusta. Materiaalisen maailmankaikkeuden olemassaololla voi olla jokin (meille luultavasti käsittämättömäksi jäävä) tarkoitus vain, jos se on syntynyt tietoisesta lähteestä.

TaikaZim kirjoitti:

Miten "olemassaolon tietoisuudella" voisi olla jokin tarkoitus, jota varten se on olemassa? Jos olemassaolo on syntynyt ei-tietoisesta lähteestä ja tyhjästä, niin tietenkään mitään tarkoitusta olemassaololle ei ole: se olisi syntynyt taikuudella ilman mitään asetettua tarkoitusta. Materiaalisen maailmankaikkeuden olemassaololla voi olla jokin (meille luultavasti käsittämättömäksi jäävä) tarkoitus vain, jos se on syntynyt tietoisesta lähteestä.

Lue lisää

Lisäys: Ja silloin tietenkään se itse tietoisuus ei ole olemassa jotakin tarkoitusta varten. Se vain on. Tarkoitukset edellyttävät tietoisuutta, mutta mikään muu ei voi asettaa tietoisuudelle itselleen mitään tarkoitusta. Sellainen on apriorisestikin mahdotonta.

Näin on, koska:

1. Tietoisuus joko on syntynyt jostakin ei-tietoisesta tai se on ikuinen.
2. Jos tietoisuus on syntynyt jostakin ei-tietoisesta, tietoisuuden olemassaololle ei ole mitään tarkoitusta, koska millään ei-tietoisella ei voi olla synnyttämilleen asioille mitään tarkoitusta.
3. Jos tietoisuus on ikuinen, mikään ei ole asettanut sille mitään tarkoitusta.
4. Johtopäätös: on mahdotonta, että mikään olisi milloinkaan asettanut tietoisuudelle mitään tarkoitusta.

Tietoisuus kyllä asettaa projekteilleen tarkoituksia, ja ne ovatkin aivan oleellisia hyvinvoinnin kannalta, mutta tietoisuus itse ei voi olla olemassa jotakin tarkoitusta varten.

Sattumaa tai ei, puhelet täyttä puutaheinää.

Evoluutiouskovaiset ? siis ketkä?
Evoluutioteoria ei käsittele universumin syytä tai tarkoitusta, ei edes elämän syntymekanismia. Ainoastaan elämän kehittymistä maapallossamme.

Ateistit, nihilistit ?? ovat myös olkiukkojasi, eivät millään tavalla liity asiaan.

>>Ongelma onkin siinä että vaikka omaksumasi luonnontieteellinen tieto onkin tavallaan omista lähtökohdistaan johdettuna totta niin se on kuitenkin vain kapea osa-totuus ja kaiken lisäksi vielä kokonaisuuden kannalta epäolennainen osatotuus joka jos se otetaan kaikki muut näkökulmat poissulkevana täydellisenä totuutena aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä sen uskomuksen omaksujalle ja hänen ympäristölleen.>>

Ontologinen näkökulma ei ole "kapea osatotuus" tai "epäolennainen osatotuus".

Ei täällä kukaan tiedä täydellistä totuutta. Jos joku sen tietäisi, ja se olisi jotain todella ikävää ja itsemurhan partaalle ajavan masentavaa, niin haluaisin ehdottomasti sen silti kuulla.

>>Kaikki pitävät omia uskomuksiaan totuutena nimenomaan koska uskovat niihin.>>

Niin, totuus on liian voimakas sana. En väitä sellaista tietäväni. Jos jotain näkökulmaa kannatan ja pidän todennäköisempänä, ei tarkoita minun sulkevan muita mahdollisuuksia pois. Yksipuolisuuden leiman toisella antaminen on mielestäni hänen aliarvioimistaaan.

Kiitos. Oli hieno ja fiksu.

Jepjep, ja se käskee lentää lentokoneilla taloihin ja napsiin esareita pois.

"Materian olemassaolon tarkoitus ei muutu olipa kysymyksessä yksittäisen atomin tarkoitus tai (koko) maailmankaikkeuden tarkoitus."

Onko sitä materiaa (atomia,maailmankaikkeutta) edes olemassa jos sitä ei joku havaitse ja koe?

Kaikki tarkoitukset ja merkitykset ovat olemassa vain suhteessa johonkin kokijaan eli tietoisuuteen. Jos ei ole kokijaa niin ei ole merkityksiäkään eikä sitten oikeastaan yhtään mitään muutakaan koska jos jokin asia täysin kaiken mahdollisen kokemuksen ulkopuolella niin ei siitä voi kukaan yhtään mitään tietääkään eikä sanoa.

Ei voi edes olla olemassa oikeasti objektiivista tiedettä eikä todellisuudesta voi edes sanoa objektiivisesti yhtään mitään. Tietoa on aina olemassa vain tietyin edellytyksin eli se on aina ehdollista ja ehdollistettua tietoa jossa rajoittavana tekijänä on ihmisen ja ihmislajin kokemus. Mikään oletus todellisuudesta ei ole välttämättä totta ja henkilökohtaisesti olen sitä että sekin tieteellinen tieto mitä nyt pidetään täysin varmana voi olla täysin pielessä.

Logiikan ja matematiikan käyttö antavat sellaisen illuusion että tieto olisi jotenkin varmaa mutta sellaisenaan logiikka ja matematiikka eivät kerro mitään todellisuudesta. Kuten tietotekniikassakin niin tieteessäkin pätee periaate "roskaa sisään ja roskaa ulos" ts. jos yksikin oletus on väärä niin koko johtopäätös on väärä ja jos jokin olennainen asia puuttuu niin silloinkin päästään aina virheelliseen lopputulokseen. Mitä enemmän matematiikkaan ja ei selkeästi suoraan havaittavissa ja mitattavissa oleviin parametreihin tukeudutaan sitä varmemmin ollaan väärässä vaikka joskus jotain jopa onnistutaan ennustamaankin jotain jollain loogis-matemaattisella mallilla.


Tiede oikeastaan kehittyy vain niin että aikaisempia ja vallitsevia teorioita ja malleja osoitetaan vääriksi eikä niin että se tieto jotenkin aidosti kumuloituisi. Totuus tuntuu olevan aina jotain muuta kuin mitä on odotettu ja oletettu.

Periaatteessa oman kokemuksen ja intuition avulla elämän ja todellisuuden tarkoitukset avautuvat kullekin henkilökohtaisesti selkeämmin kuin minkään tieteen ja ns. "asiantuntijoiden" avulla.


Kaikki oivallukset ovat aina henkilökohtaisia....

pitkä_lässytys kirjoitti:

"Materian olemassaolon tarkoitus ei muutu olipa kysymyksessä yksittäisen atomin tarkoitus tai (koko) maailmankaikkeuden tarkoitus."

Onko sitä materiaa (atomia,maailmankaikkeutta) edes olemassa jos sitä ei joku havaitse ja koe?

Kaikki tarkoitukset ja merkitykset ovat olemassa vain suhteessa johonkin kokijaan eli tietoisuuteen. Jos ei ole kokijaa niin ei ole merkityksiäkään eikä sitten oikeastaan yhtään mitään muutakaan koska jos jokin asia täysin kaiken mahdollisen kokemuksen ulkopuolella niin ei siitä voi kukaan yhtään mitään tietääkään eikä sanoa.

Ei voi edes olla olemassa oikeasti objektiivista tiedettä eikä todellisuudesta voi edes sanoa objektiivisesti yhtään mitään. Tietoa on aina olemassa vain tietyin edellytyksin eli se on aina ehdollista ja ehdollistettua tietoa jossa rajoittavana tekijänä on ihmisen ja ihmislajin kokemus. Mikään oletus todellisuudesta ei ole välttämättä totta ja henkilökohtaisesti olen sitä että sekin tieteellinen tieto mitä nyt pidetään täysin varmana voi olla täysin pielessä.

Logiikan ja matematiikan käyttö antavat sellaisen illuusion että tieto olisi jotenkin varmaa mutta sellaisenaan logiikka ja matematiikka eivät kerro mitään todellisuudesta. Kuten tietotekniikassakin niin tieteessäkin pätee periaate "roskaa sisään ja roskaa ulos" ts. jos yksikin oletus on väärä niin koko johtopäätös on väärä ja jos jokin olennainen asia puuttuu niin silloinkin päästään aina virheelliseen lopputulokseen. Mitä enemmän matematiikkaan ja ei selkeästi suoraan havaittavissa ja mitattavissa oleviin parametreihin tukeudutaan sitä varmemmin ollaan väärässä vaikka joskus jotain jopa onnistutaan ennustamaankin jotain jollain loogis-matemaattisella mallilla.


Tiede oikeastaan kehittyy vain niin että aikaisempia ja vallitsevia teorioita ja malleja osoitetaan vääriksi eikä niin että se tieto jotenkin aidosti kumuloituisi. Totuus tuntuu olevan aina jotain muuta kuin mitä on odotettu ja oletettu.

Periaatteessa oman kokemuksen ja intuition avulla elämän ja todellisuuden tarkoitukset avautuvat kullekin henkilökohtaisesti selkeämmin kuin minkään tieteen ja ns. "asiantuntijoiden" avulla.


Kaikki oivallukset ovat aina henkilökohtaisia....

Lue lisää

Oma kokemus on aina oikeassa oman kokemuksen suhteen, mitään muuta se ei ole sen ulkopuolella.

ihgygkgi kirjoitti:

Oma kokemus on aina oikeassa oman kokemuksen suhteen, mitään muuta se ei ole sen ulkopuolella.

Ei oikeastaan. Kokemuksen karttuessa olen aika useinkin huomannut olleeni myös väärässä.

Oikeastaan pointtini oli sanoa että länsimaissa usein yliarvostetaan tiedettä (ja varsinkin luonnontieteitä) ja asiantuntijoita ja pyritään vähättelemään ja usein jopa mitätöimään ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia.

Jonkinlainen tasapaino olisi syytä löytää. Internetin ansio (tai haitta näkökulmasta riippuen) on että ihmisillä on mahdollisuus hankkia tietoa ohi virallisten kanavien (yliopistojen ja massatiedotusvälineiden) mikä mahdollistaa yhteiskunnan holhouksesta vapautumisen ainakin ajattelun tasolla. Papistoa tai etuoikeutettua asiantuntijaa ei enää tarvita välittäjänä ja jokaisen ihmisen mahdollisuus muodostaa oma mielipide asioista ilman ulkoista kontrollia vahvistuu.

Jossain uskonnollisessa yhteisössä olisin ehkä kirjoittanut täysin toiselta kannalta ja korostanut tieteen ja rationaalisuuden merkitystä suhteessa uskontoon ja perinteisiin uskomuksiin.

Kuvitteleeko joku niin?

kjh7 kirjoitti:

Kuvitteleeko joku niin?

Moni. Uskovaisten palsta riittäköön todisteeksi.

Maailmankaikkeus käsitteenä sisältää jo kaiken olemassaolevan joten mitään maailmankaikkeuden ulkopuolista ja koko kaikkeutta koskevaa pohjimmaista tarkoitusta tuskin voi olla edes olemassa.

Jotkut valittaa että pohdinta on ketjussa liian ihmiskeskeistä. Ei minusta. Miten se voisi olla mitään muuta kuin ihmiskeskeistä kun on kyse ihmisestä lajina havaitsijana ja ylipäätänsä kokijana. Tiede pyrkii löytämään invariansseja eli yksilöiden kokemuksen yhteistä ja muuttumatonta tietoa mutta ei se silti ole ihmisestä riippumatonta vaikkakin se on jostain tietystä tai tietyistä ihmisyksilöistä riippumatonta.

En pysty edes kuvittelemaan sellaista ihmisen harjoittamaa filosofiaa ja tiedettä jota eivät rajoittaisi ihmisen lajityypilliset ja kulttuuriin liittyvät reunaehdot. Jo inhimillinen kieli asettaa rajoituksia sille mitä voi ilmaista ymmärrettävästi.

Tämän voi tietysti yrittää kumota esittämällä itse sellaisen näkemyksen joka ei ole millään tavalla ihmiskeskeinen. Olen kyllä aika varma että kukaan ei pysty siihen edes periaatteessa.