En olisi uskonut, että jonain päivänä tekisin postauksen Suomi24-foorumille, mutta nyt on pakko saada purettua omia tuntemuksia jollain tavalla...
Olen alle 20-vuotias miehen alku, joka on elämänsä aikana ihastunut muutamia kertoja. En ole siis mikään "pakko saada naista" -miehiä, vaan haluan oikeasti löytää juuri sen oikean henkilön elämänkumppaniksi. Muutaman kerran olen siis elämäni aikana ihastunut, yhden kerran sen verran kovin, että sama henkilö sai ajatuksissani ehkä turhankin paljon aikaa verraten siihen, ettei mistään meidän kahden keskeisestä suhteesta olisi tullut yhtikäs mitään.
Tässä on nyt mennyt muutama kuukausi, kun ihastuin uudestaan pitkästä aikaa. Tällä kertaa ihastumisen tunne tuntui kuitenkin täysin erilaiselta kuin aikaisemmin. Aikaisemmin ihastumisen tunteeni ovat olleet "Hän vaikuttaa hyvin ihanalta persoonalta" -tyyliä. Nyt tämän uuden ihastuksen myötä ajatukseni ovat olleet aivan sekaisin. Kun näin hänet ensimmäistä kertaa, tuntui kuin olisin jakanut hänen kanssaan jotain henkistä. Näin hänen silmänsä, hänen katseensa ja hymynsä, joka oli suuntautunut minua kohti. Se sulatti sisältäni varmaan oikeasti jotain, koska se ilme on vieläkin silmieni verkkokalvoilla. Se teki vaikutuksen. Tätä tekstiä kirjoittaessanikin sydämeni alkoi lyömään kovempaa tahtia. Siinä oli sitä jotain.
Usean viikon ajan tämän jälkeen olen nähnyt häntä ja hänen kauniita ilmeitään. Hän on ulkonäölläänkin saanut minut jotenkin tolaltaan, varsinkin kasvoiltaan. Siinä on jotain kaunista, söpöä, sitä jotain... Hänen persoonassakin on jotain ihanaa, jotain salaperäistä, jotain sellaista, mitä en oikein itsekään tiedä. Jotain.
En siis ole tuntenut tätä henkilöä ennen ja olen jutellut hänen kanssaan vain muutamia kertoja, lähinnä ihan perusasioita. Kuitenkin huomasin, että vaikka emme ole edes puhuneet toisistamme yhtään mitään, niin olen huomannut ohimennen, että meillä kummallakin on samoja kiinnostuksen kohteita esimerkiksi musiikin ja leffojen suhteen. Tämä asia alkoi tuomaan jo hiukan pelon tunteita itsessäni: kuinka näin voi tapahtua, voiko jollain noin herttaisella oikeasti olla samoja mielenkiinnon kohteita kuin minulla? Varsinkin, kun esimerkiksi musiikin suhteen en todellakaan kulje valtavirran mukana. Tämä tietysti aiheutti lisää mielenkiintoa ja ihastusta kyseistä henkilöä kohtaan.
Olemme vaihtaneet vain muutamia sanoja keskenämme, koska pyörimme eri porukoissa. Kuitenkin minusta tuntuu, että hän jollain tavalla pyrkii saaman huomiotani. Viime aikoina hän on alkanut tulemaan lähemmäksi minua, ei puheella, mutta eleellisesti. Olemme vaihtaneet katseita, olen bongannut hänet katsomasta suoraan minua (välillä iloisesti, välillä hämmentyneesti), hän on pyrkinyt lähemmäksi minua fyysisesti (siis on menmyt paikkoihin, joista varmasti näen hänet). Lisäksi muutamien sanojen vaihtaessa olemme puhuneet keskenämme ihan sujuvasti, mutta olen aistinut lievää jännittyneisyyttä, niin minun kuin hänen puolesta.
Hän tuntuu joltain sellaiselta, jota en olisi koskaan uskonut kohtaavan. En tunne häntä oikein yhtään, mutta jokin vetää minua häntä kohti. Nämä tuntemukset hiukan pelottaakin minua... Tuntuu nimittäin väärältä, jos olen omissa tunteen aalloissani kuvitellut nämä kaikki reaktiot hänestä (siis reaktioita, millä tavalla hän on reagoinut minuun). Asia tuntuu myös väärältä, jos hän tällä hetkellä seurusteleekin jonkun muun kanssa (tästä ei nimittäin ole mitään tietoa). Ei se haittaisi, vaikka hän seurustelisi jonkun muun kanssa. Haluan hänelle vain onnea ja iloa elämään. Itselleni se kuitenkin tekisi pienen naarmun henkisellä puolella. Ehkä jopa kivuliaan...
Minusta tuntuu, että ihastuminen on muuttunut rakkaudeksi. Mielessäni käy niin paljon eri tunteita ja ajatuksia, etten enää tiedä, mitä tehdä. Sen tiedän kuitenkin, että jotain täytyy tehdä, aika alkaa käymään nimittäin vähiin.
Jotain, en tiedä mitä, mutta jotain. Oletko se sinä, rakkaus? Jos olet, niin rakkaus, sinä olet kyllä yksi p*erkele, ihastuksen (tai rakkauden) kohteeni taas yksi enkeli....
Olen alle 20-vuotias miehen alku, joka on elämänsä aikana ihastunut muutamia kertoja. En ole siis mikään "pakko saada naista" -miehiä, vaan haluan oikeasti löytää juuri sen oikean henkilön elämänkumppaniksi. Muutaman kerran olen siis elämäni aikana ihastunut, yhden kerran sen verran kovin, että sama henkilö sai ajatuksissani ehkä turhankin paljon aikaa verraten siihen, ettei mistään meidän kahden keskeisestä suhteesta olisi tullut yhtikäs mitään.
Tässä on nyt mennyt muutama kuukausi, kun ihastuin uudestaan pitkästä aikaa. Tällä kertaa ihastumisen tunne tuntui kuitenkin täysin erilaiselta kuin aikaisemmin. Aikaisemmin ihastumisen tunteeni ovat olleet "Hän vaikuttaa hyvin ihanalta persoonalta" -tyyliä. Nyt tämän uuden ihastuksen myötä ajatukseni ovat olleet aivan sekaisin. Kun näin hänet ensimmäistä kertaa, tuntui kuin olisin jakanut hänen kanssaan jotain henkistä. Näin hänen silmänsä, hänen katseensa ja hymynsä, joka oli suuntautunut minua kohti. Se sulatti sisältäni varmaan oikeasti jotain, koska se ilme on vieläkin silmieni verkkokalvoilla. Se teki vaikutuksen. Tätä tekstiä kirjoittaessanikin sydämeni alkoi lyömään kovempaa tahtia. Siinä oli sitä jotain.
Usean viikon ajan tämän jälkeen olen nähnyt häntä ja hänen kauniita ilmeitään. Hän on ulkonäölläänkin saanut minut jotenkin tolaltaan, varsinkin kasvoiltaan. Siinä on jotain kaunista, söpöä, sitä jotain... Hänen persoonassakin on jotain ihanaa, jotain salaperäistä, jotain sellaista, mitä en oikein itsekään tiedä. Jotain.
En siis ole tuntenut tätä henkilöä ennen ja olen jutellut hänen kanssaan vain muutamia kertoja, lähinnä ihan perusasioita. Kuitenkin huomasin, että vaikka emme ole edes puhuneet toisistamme yhtään mitään, niin olen huomannut ohimennen, että meillä kummallakin on samoja kiinnostuksen kohteita esimerkiksi musiikin ja leffojen suhteen. Tämä asia alkoi tuomaan jo hiukan pelon tunteita itsessäni: kuinka näin voi tapahtua, voiko jollain noin herttaisella oikeasti olla samoja mielenkiinnon kohteita kuin minulla? Varsinkin, kun esimerkiksi musiikin suhteen en todellakaan kulje valtavirran mukana. Tämä tietysti aiheutti lisää mielenkiintoa ja ihastusta kyseistä henkilöä kohtaan.
Olemme vaihtaneet vain muutamia sanoja keskenämme, koska pyörimme eri porukoissa. Kuitenkin minusta tuntuu, että hän jollain tavalla pyrkii saaman huomiotani. Viime aikoina hän on alkanut tulemaan lähemmäksi minua, ei puheella, mutta eleellisesti. Olemme vaihtaneet katseita, olen bongannut hänet katsomasta suoraan minua (välillä iloisesti, välillä hämmentyneesti), hän on pyrkinyt lähemmäksi minua fyysisesti (siis on menmyt paikkoihin, joista varmasti näen hänet). Lisäksi muutamien sanojen vaihtaessa olemme puhuneet keskenämme ihan sujuvasti, mutta olen aistinut lievää jännittyneisyyttä, niin minun kuin hänen puolesta.
Hän tuntuu joltain sellaiselta, jota en olisi koskaan uskonut kohtaavan. En tunne häntä oikein yhtään, mutta jokin vetää minua häntä kohti. Nämä tuntemukset hiukan pelottaakin minua... Tuntuu nimittäin väärältä, jos olen omissa tunteen aalloissani kuvitellut nämä kaikki reaktiot hänestä (siis reaktioita, millä tavalla hän on reagoinut minuun). Asia tuntuu myös väärältä, jos hän tällä hetkellä seurusteleekin jonkun muun kanssa (tästä ei nimittäin ole mitään tietoa). Ei se haittaisi, vaikka hän seurustelisi jonkun muun kanssa. Haluan hänelle vain onnea ja iloa elämään. Itselleni se kuitenkin tekisi pienen naarmun henkisellä puolella. Ehkä jopa kivuliaan...
Minusta tuntuu, että ihastuminen on muuttunut rakkaudeksi. Mielessäni käy niin paljon eri tunteita ja ajatuksia, etten enää tiedä, mitä tehdä. Sen tiedän kuitenkin, että jotain täytyy tehdä, aika alkaa käymään nimittäin vähiin.
Jotain, en tiedä mitä, mutta jotain. Oletko se sinä, rakkaus? Jos olet, niin rakkaus, sinä olet kyllä yksi p*erkele, ihastuksen (tai rakkauden) kohteeni taas yksi enkeli....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harrastatko koripalloa?
En.
Voi harmi!