Alkolukko aukesi vallan kahvaan.
Nappasin kruunun frisbeenä,
kuninkaan pettäessä rahvaan.
Nenäpäivän ritari Ronaldolla
on yllätysleimoja passissa.
Nyt on varaa tarjota tulevalle anopille
lounas Mc Donaldsissa.
Nappasin kruunun frisbeenä,
kuninkaan pettäessä rahvaan.
Nenäpäivän ritari Ronaldolla
on yllätysleimoja passissa.
Nyt on varaa tarjota tulevalle anopille
lounas Mc Donaldsissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ymmärrän runosi kautta itseäni
jaan rumasti runoja kolmeen vaiheeseen
1) abstrakti
2) välitila
3) hiottu
Hiotussa on tarkoitus, vaikka se on vertauskuvia täynnä,
niin kuitenkin kannattaa pitää tarkoitus selkeänä, että jopa
yksinkertainen ihminen osaa ymmärtää.
Sanat ovat merkityksiä. Ellei tekee abstraktia ilmaisua ja leikkii äänteillä, sen sijaan että rakentaa lausetta.
Voi kulua vuosia kun hahmottelee itselleen äänteitä. Silloin runosta voi puuttua teema tai se on vaikeasti hahmotettavissa.
Lue Daniil Harms, joka on "hölynpölyn" mestari. Äänteiden kannalta tulkkaus ei ole hyvä asia, mutta sanojen ja lauseiden merkitysten kannalta se on.
En tiedä onnistuuko pitää terävästi runon tarkoitusta, josta rakentaa runon ilmaisua. Tarkistusta se on, korjausta. :-) Senkin pitää oppia.
Välitila, mielestäni, on puoliksi tunteellinen ja puoliksi älyllinen. Pitää merkityksiä kirkkaina, mutta uskaltaa sulkea tietoisuus luovuuden tieltä.
Runoistasi puuttuu päämäärä, paitsi runon kirjoittaminen itsessään. Päämäärä tulee iän myötä kun kokemusta ja elämätietoa kertyy.
on monia tapoja kirjoittaa
1) antaa vain palaa ja valita lukuisista runoista vahvan ydinjoukon valmiiksi teokseksi. Joskus teema on selvä ja täytyy vain ilmaista sen ulos.
2) käsitellä laajaalaisemmin, pyörittää paria teemaa väljästi ja keskittyä kielelliseen ilmaisuun (kun ykkösessä on vahva henkilökohtainen anti). Kieli on suuremmalla näyttämöllä ja siitä haetaan inspiraatiota plus pari tuttua teemaa.
3) käsitellä tarkasti jotakin teemaa, jolloin pitää osata keskittää ilmaisua päämäärän ympärille. runosta tulee analyyttisempi. Esimerkiksi tilausruno on sellainen. Tai kun on iso runoteos, niin pitää pakosta analysoida. (isoon runoteokseen en ole päässyt)
Se miten kirjoittaa riippuu ihmistyypistä ja elämän tilanteesta
päämäärästä
joskus totumme kirjoittamaan kuin joku muu on tehnyt.
silloin pitää sulkea päästä muu ja kirjoittaa sitä, mitä oli aina halunut kirjoittaa, mutta jätti kirjoittamatta, koska ajatteli, että ei osaa
Rehellinen itselleen pitää olla, vaikka se kuka itse on, voi kuulostaa aika pahaltakin. Rehellisyys on palkittava juttu ilmaisussa. Kun kulkee rehellisyyden tietä, eikä alistu "toistoon", niin löytää oman äänen.
Noin 25 vuotta kirjoittamista. Ilman kokemusta ja vailla päämäärää.