edunvalvonta

Minun isäni toinen vaimo tosin vain kihlattu mutta asuivat yhdessä useita vuosia ja kaikki, sanottakoon vaimoa vaikka Sirkaksi,lapset joita Sirkalla on olivat hänen 1 aviol.ja kaikki meni hyvin ,kaikki lapset( olivat myös poikia)meni hyvin niin kauan kun minun isäni kuoli.Tosin jo sitä ennen oli vanhimman pojan vaimo yrittänyt hakea Sirkalle edunvalvojaa joka olisi ollut kyseinen vaimo,kävimme kirjeen saatuamme lääkärin vastaanotolla ja hän oli selkeästi sitä mieltä ettei siihen ole mitään tarvetta tässä vaiheessa,mutta lääkäri kysyiSirkalta että kun se ajankohta tulee milloin edunvalvonta on aiheellista ,Sirkka sairastialsheimerin tautia/dementiaa,sillä sairautesi on etenevä mistä kukaan ei parane vaan tauti pahenee kaiken aikaa,niin haluaisikoSirkka tulevaisuutta ajatellen nimetä henkilön johon luottaa 100% ja Sirkka sanoi heti minun nimeni ja selitti perään etteiväthän ne pojat hänestä välitä mitään muutakuin silloin kun on äitienpäivä ja synttärit että hänhän (osoitti minua) kaikki minun asiani on hoitanut jo toisen miehen aikanakin,sillä( isäni oli sairastunut aivoinfarktiin)hän minua kuskaa kauppoihin tai käy puolestani kaupassa ja hautausmaalla ja Sirkka oli monen monta kertaa mukanamme kesämökillämme välillä viikon välillä kaksi ja kävimme yhdessä marjassa ja sienestämässä.
Sain postista kirjeen jossa luki että minä tuiki tuntematon kadun miies/nainen yritän päästä vain Sirkan rahoihin kiinni,Sirkka oli tehnyt aiemmin testamentin minun hyväkseni ja sanoi että enemmänhän minä olen hänen lapsensa kuin pojat.Sirkan poika kuoli prosessin aikana ja minä hoidin kuolemaan liittyvät asiat ja varasin kahvilaisuuspaikan ym.ja Sirkka oli aikoja sitten tehnyt "näin minä haluan"paperin jonka toinen kappale oli hautaustoimistolla ja toinen vanhimmalla pojallaan ja kopio minulla.
Sitten kun Sirkan omahoitaja pyysi minut juttusille heidän tiloihinsa hän sanoi että nyt on tullut aika hakea edunvalvontaa,sillä Sirkka piilotteli lompakkoa milloin mikron taakse milloin lanoiden sekaan kaapissa samoin sukkhousulaatikoihin ja aina kun se oli hukassahän soitti minulle että tiedätkös sinä mihin hän on taas piilottanut sen rahapussinsa ja sanoin että en tiennyt mutta voin tulla taas etsimään(näitä etsintäkeikkoja oli kymmeniä,mutta onneksi se ainajostain löytyi paras oli hienosokeripussin seassa.ja tilasin taas lääkärin ja nyt sitä muistisairautta varten tai sen tilaa varten ja lääkäri teki kysymyksiä esin mikä vuosi nyt on ja Sirkka vastasi ettei se nyt ainakaan voi olla 1934 kun hän on syntynyt silloin,mutta lääkäri kysyi uudelleen samaa ja sitten Sirkka vastasi että eikös nyt ole 1996 ja kaikkae muutakin kysyttävää oli,hän teki myös testin ja loppujen lopuksi hän kirjoitti lääkärinlausunnon jossa hän oli todennut pitkälle edenneen muistivajavaisuuden.
Menimme Sirkan kanssa maistraattiin lääkärinlausunto mukanani ja siellä asiaamme hoiti Nuutti Pennanen(on hänen oikea nimensä,ja hän oli kaiken aikaa sen oloinen että hän jo tiesi tällaisen asian olevan tulossa ja että sitä valvojaa ei pidä missään tapauksessa minetä edunvalvojaksi,olin nimittäin saanut minua erityisen loukkaavaa tekstiä mm himoitsen vain mummoraukan rahoja,olen vain tuiki tuntenaton kadunmies/kautta nainen.
Sirkan sairauden ollessa siinä vaiheessa että hänelle etsittiin dementia kotia jollainen sitten valmistuikin vajaassa vuodessa,(Sirkan ed. mutossa) oli hävinnyt isäni tavaroita joita kyselin että missähän ne mahtavat olla niin kukaan pojista ei tiennyt niista mitään ,mutta silloin vielä oli nuorimman pojan vaimo ystäväni ja hä kertoi että se on sen vanhimman pojan vaimon tekosia kaikki ja hän kertoi myös mistä kysymäni tavarat olisivat,no soitin taas vanh.poj.ja kerroin että etkö muista esim sitä melkein uutta nojatuolia jonka( minä isälleni hankin )hän sanoi vain että ei siellä ollut kuin yksi rikkinäinen nojatuoli jossa ei voinut edes istua kun jousia pongahteli ja yksi jalkakin oli irti,että sen hän kuskasi kaatopaikalle,no soitin taan sille ystävvaimolle mitä minulle oli sanottu ja hän antoi tarkat koordinaatitkin missä tuoli oli ja sehän oli sen vanh.pojan pojalla kun hän oli muuttanut pois kotoaan ja tarvinnut kalusteita,vähän samantapaisia tapauksia oli muidenkin tavaroiden suhteen,mutta joissakin oli onneksi kaiverrettu isäni nimi ja vuosiluku.Tämä prosessi kesti noin vuoden ja olin jo yrittänyt tavoittaa nuutti pennasta mutta hän ei suostunut ottamaan minua vastaan,sen sijaan hän otti vastaan Sirkan ja Muutaman peeheenjäsenen kyllä haastatteluun ja siellä notaari oli sitä mieltä että ei ole mitään muistisairautta eli voitte vaikka heti mennä op purkamaan testamentin,mutta op:ssä ei tehty mitään omaisuuden jakoa koska siellä näkyi testamentti,niin viesti oli että kaikki testamentissa mainitut henkilöt tulee olla läsnä jos testamenttia lähdetään muuttamaan eikä siihen riitä mikään notaarin lausuma.soitin parin viikon päästä op.n tuomarille joka testamentin oli tehnyt ja kerroin koko stoorin ja hän sanoi että jos hänen luokseen tulee ihminen joka