Minä, joka tunnen jokusenkin naisen ja miehen, en juuri tiedä, mistä ihmiset erityisesti pitäisivät. Siis miten ketäkin pitäisi kohdella, että se tuntuisi erityiseltä huomion osoitukselta - että se on sillä harvinaisella hetkellä juuri hänelle tarkoitettu. Onneksi jotkut läheiseni älyävät tämän ja kärsivällisesti muistavat sen aika ajoin kertoa, että olisi kiva jos tekisit noin tai näin... edes joskus. No sitten minä luonnostani kilttinä ja satunnaisessa miellyttämisenhalussani tietysti teen kuten on pyydetty ja kaikki ovat iloisia. Vai ovatko?
(No okei, narrasin vähän, mutta miten on palstalaisten laita?)
Katsoiko joku ohikulkija sinua erityisesti? Oliko se viesti, jota olit odottanut? Tai oliko joku tehnyt aterian, josta tiesi sinun pitävän? Vai peräti kehuttiinko sinua jostain tekemästäsi? Kävikö kuitenkin niin ohraisesti, että sait mitä olit toivonut, mutta homma meni pilalle sen kuuluisan "mutta kun" takia?
Millainen huomio on juuri sinun mieleesi? Sävähdyttääkö kehut vai teot? Miten huomioit muita?
Millainen huomio on mieleen? Tai ei varsin ole?
36
125
Vastaukset
- helmiä.sioille
Liikaa mieltä ja liian vähän tunnetta. Siis aloituksessasi. Mieli on mielikuvitusta mutta tunne on vaikuttaisi olevan ihmiselämässä pysyvämpää laatua.
Mutta vastaan silti. Nautin siitä kun herätän tunteita ja ne reaktiot on aitoja ja spontaaneja. Kuka sellaisesta huomiosta ei nauttisi?Tuossa voi piillä se vaara, että tunteenosoituksia aletaan jarrutella. Tarkoitan sellaista tilannetta, että ihminen ei halua olla niin avoin kaikella, mitä pitää sisällään. Tai sitten on - pakotetusti tai tiedostamatta - oppinut niitä hallitsemaan.
Väittäisin, että esim minä olen kerrostunut eri kerroksista. Päällimmäinen on vieraille tarkoitettu persoonattomaan ajatteluun ja sitä ohjaa enempi rationaalinen kuin tunnepuoli. Seuraavassa kerroksessa voi sopivissa määrin esittää hieman tunteitakin, kolmannessa läheisempien kanssa enemmän. Jne. Koska yksi elämäntehtävistäni näyttäisi olevan ihmisten jatkuva itkettäminen, on opittava pitämään omat tunteensa kurissa. Jos olisi vaihtoehtoja, mieluummini naurattaisin (sellaisesta huomiosta nauttii ilmeisesti useampikin).
Minkä verran naurattamiseen tarvitaan tunneperäisyyttä?- helmiä.sioille
elisakettu kirjoitti:
Tuossa voi piillä se vaara, että tunteenosoituksia aletaan jarrutella. Tarkoitan sellaista tilannetta, että ihminen ei halua olla niin avoin kaikella, mitä pitää sisällään. Tai sitten on - pakotetusti tai tiedostamatta - oppinut niitä hallitsemaan.
Väittäisin, että esim minä olen kerrostunut eri kerroksista. Päällimmäinen on vieraille tarkoitettu persoonattomaan ajatteluun ja sitä ohjaa enempi rationaalinen kuin tunnepuoli. Seuraavassa kerroksessa voi sopivissa määrin esittää hieman tunteitakin, kolmannessa läheisempien kanssa enemmän. Jne. Koska yksi elämäntehtävistäni näyttäisi olevan ihmisten jatkuva itkettäminen, on opittava pitämään omat tunteensa kurissa. Jos olisi vaihtoehtoja, mieluummini naurattaisin (sellaisesta huomiosta nauttii ilmeisesti useampikin).
Minkä verran naurattamiseen tarvitaan tunneperäisyyttä?Edelleen liikaa mieltä ja liian vähän tunnetta.
Kumpi on hauskempaa, vitsi mille kuuluu nauraa tai vitsi mikä yllättää sinut "housut kintuissa" ja on oikeastikin hauska? helmiä.sioille kirjoitti:
Edelleen liikaa mieltä ja liian vähän tunnetta.
Kumpi on hauskempaa, vitsi mille kuuluu nauraa tai vitsi mikä yllättää sinut "housut kintuissa" ja on oikeastikin hauska?Ei mua vitsit naurata.
Tilannekomiikka hirveimmilläänkin (ehkä jonkinlainen samaistus tai mielikuvitus siihenkin tarvitaan) ehkä.- helmiä.sioille
elisakettu kirjoitti:
Ei mua vitsit naurata.
Tilannekomiikka hirveimmilläänkin (ehkä jonkinlainen samaistus tai mielikuvitus siihenkin tarvitaan) ehkä.:)
Ok, ymmärsit pointin. Turha analysointi ja pienen pään sisällä eläminen pois ja hetkien havaitseminen sekä niistä nauttiminen kunniaan.
Hyvää yötä.
Jostain syystä oli vaikea muistaa tilannetta lähiajalta, että olisin nauttinut huomiosta. En nauti katseista kadulla kävellessä, en tiedä edes tuleeko niitä, koska olen yleensä ajatuksissani. Saatan itse kyllä varmaankin tuijottaa häpeämättömästi, joko oikeasti tai jonkun "läpi" ajatuksissani. Lahjoistakin, jopa syötävistä yleensä hämäännyn ja jopa vaivaannun. Vaikka toki olen kiitollinen.
Mutta kehut, ovathan ne tietysti kivoja. Ainakin tekemiseen liittyvät. Että olen saanut aikaan jonkun tunteen: ilahtumisen, ääneen nauramisen, liikuttumisen, hyvän makuelämyksen ja.. jollain tavoin hyvän olon toiselle. Tai joskus pahankin. Sellaiset kehut eivät samalla tavoin ilahduta, että kehutaan, että on jotain: hyvä, kaunis, taitava, ahkera. Enemmän se, että on onnistunut jossain, mitä on tavoitellut.
Ja itse ilahdun myös ajan antamisesta. Että minut "vapautetaan" tekemään jotain rakastamaani asiaa, tylsiltä tai ikäviltä arkivelvollisuuksilta.
Itse yritän huomioida antamalla kahdenkeskistä aikaa, oli sitten kyse lapsesta tai aikuisesta. Ja sen puitteissa sitten, mitä huomiota tiedän toisen kaipaavan.Sinäkin tuot esille tunteiden saavuttamisen. Mielenkiintoista. Oletko mielestäsi enempi "tunneihminen" vai "rationaalinen"?
Tuo ajan antaminen pois arkijutuista on asia, jonka alleviivaan, lihavoin ja laitan topiciin.elisakettu kirjoitti:
Sinäkin tuot esille tunteiden saavuttamisen. Mielenkiintoista. Oletko mielestäsi enempi "tunneihminen" vai "rationaalinen"?
Tuo ajan antaminen pois arkijutuista on asia, jonka alleviivaan, lihavoin ja laitan topiciin.Johtuisko tuo jostain sellaisesta, että olen jotenkin enemmän tekijä kuin kokija..? Ehkä vähän epänaisellista?
Silti olen selkeästi kai enemmän kuitenkin tunneihminen kuin rationaalinen. Joku psykologi muutama vuosi sitten totesi että olen "supersensitiivinen". Hän ei sanonut sitä moitteena, mutta näen siinä kyllä ajoittain ongelman.
- jagrunoilija
Nän fraasipohjalta ajatellen "Ei väliä, onko puhe minusta hyvää vai pahaa. Kunjan puhutaan och jag struntar i.
Palaan sitten huomenna astialle.Senkin likainen itsensäpaljastelija :)
Onko astia puolitäysi vai puolityhjä? Arvioitko sisältöä laadun vai määrän perusteella?- pessimistirunoilija
elisakettu kirjoitti:
Senkin likainen itsensäpaljastelija :)
Onko astia puolitäysi vai puolityhjä? Arvioitko sisältöä laadun vai määrän perusteella?Öli se lasi miten täysi, se kuitenkin kaatuisi ja olisi tyhjä.
Jos siinä olutta, sen olisi kuitenkin joku juonut pessimistirunoilija kirjoitti:
Öli se lasi miten täysi, se kuitenkin kaatuisi ja olisi tyhjä.
Jos siinä olutta, sen olisi kuitenkin joku juonutLeikit nyt piilosta, mutta ei se mitään auta.
Minä näen sinut.- nakurunoilija
elisakettu kirjoitti:
Leikit nyt piilosta, mutta ei se mitään auta.
Minä näen sinut.Dääm ja olen alasti. Eipäs tirkistellä siellä.
- onsesekopää
Tämän ketjun kaikki viestit tulevat saman vinksahtaneen ip:sta.
No nyt tuli kyl aikas vinksahtanut olo:O Elisakettukin näytti ihan erilaiselta kuin peilikuvani, kun viimeksi tavattiin..
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
No nyt tuli kyl aikas vinksahtanut olo:O Elisakettukin näytti ihan erilaiselta kuin peilikuvani, kun viimeksi tavattiin..
Joo, ei meitä ihan kaksosiksi voi sanoa:) Esimerkiksi YB on tekijä, minä tuumailija. No, pari muuta yhdistävää seikkaa saattaa löytyä.
Tulehan nyt sinäkin murjottamasta sieltä elisa-tädin tupaan ja juomaan kuppi kaakaota ja syömään vastapaistettuja karjalanpiirakoita. Kohta sinäkin huomaat että ei se maailma ole niin ilkeä paikka kuin informaatiokanavat väittävät.
elisakettu kirjoitti:
Joo, ei meitä ihan kaksosiksi voi sanoa:) Esimerkiksi YB on tekijä, minä tuumailija. No, pari muuta yhdistävää seikkaa saattaa löytyä.
Joo, vaan jätetäänpä ne mainitsematta, että jännitys säilyy ;)
On se vaan hyvä että on molempia, tuumailijoita ja tekijöitä ja joskus voi myös vaihtaa välillä päittäin. Naisista on niin moneksi..
- nimimerkitönj
Parasta huomiota on saada apua hektisellä hetkellä, kun tuntuu ettei yksinkertaisesti omat kädet riitä kaikkeen ja kaikki olisi nopealla aikataululla tehtävä.
Ylenpalttinen ylistäminen taas tuntuu aina falskille jostain syystä. Ärsyttää enemmän kun hivelee.Perhe-elämän haasteet tulee mieleen tästä. On enempi kun tärkeää, että ne yksilöt huomataan sen sekamelskan keskellä. Olen itse joskus jumittunut ajattelemaan, että huomiointi pitäisi olla jotain spesiaalia. Ja toistepäin. Itse asiassa, sellainen saattaa tuntuu jopa liian laimealta ja tulee tunne ettei MUA itseäni ole huomattu sen kimalteen keskeltä laisinkaan. Kuten esimerkkinä, kumppani varaa kylpyläloman (ärsyynnyn ajatuksestakin) ja esittää asian kuin iloinen joulupukki että eiku pakkaamaan vaan. Ja itse on toivonu salaa ennemmin rauhallista viikonloppua pitkine päikkäreineen ja puhelimet ja ovikellot kiinni-systeemiä mahdollisimman kauas sosiaalisista kontakteista ja velvotteista.
Itse olen joskus sortunut lahjuksiin. Järjestöntä tuhlausta. Se on ookoo, jos se on todella tarpeellista ja kaivattua, mutta onko se juuri sitä, mitä se toinen oikeasti kaipaa ja tarvitsee? Kuten ikäihmiset. He vain toivovat että tulee käymään. Juttelemaan. Antamaan aikaa. Miksi se aika tuntuu olevan niin kortilla ja vihoviimeisistä asioista, mitä toisille oikein suomme?
Vastaan proxyna (ip. piiloitettu) Minulla meni pitkään ennen kuin tajusin ettei naiselle kannata sanoa, että sulla on hyvä perse tai sulla on hyvät tissit. Vaikka tämä olisikin ollut totta ja vähintä minkä olisi voinut huomioida. Mutta sen mitä he olisivat halunneet kuulla, oli..."olet hyvän näköinen" vaikka tämä olisikin ollut valhetta. Itse en ole osannut oikeiastaan koskaan ottaa kehuja vastaan , tulen siitä vaivaantuneeksi, vaikka olenkin komea ja saanut kuulla siitä. Olen niin komea, että en halua edes liikkua valoisaan aikaan yleisellä paikalla...ärsyttää kun kaikki tuijottaa ja joutuu naisten himokkaiden katseiden kohteeksi.
Aika harva haluaa tulla arvostetuksi ulkonäkönsä takia, varsinkaan rajatusti kehuttuna. Puhtaalla sydämelläkin sanottuna se saattaa kuulostaa vaan alentamiselle tai alistamiselle. Sit taas voi miettiä, että onks toi toope niin pinnallinen että näkee mussa vain pelkän perseen, mihin ne muut osat jäi? Mitä ei sanota, sillähän on joskus enempi merkitystä, eikö?
Kadehtiiko ihmiset sitten enempi toisia tekemisten kautta, koska sitä kuuluisaa kiitosta tai kehua ei tule niistä tuloksista, joissa oikeasti on hyvä tai jonka eteen on vaivautunut tekemään erityisesti? Vai pidämmekö toisia vain itsestäänselvyytenä?elisakettu kirjoitti:
Aika harva haluaa tulla arvostetuksi ulkonäkönsä takia, varsinkaan rajatusti kehuttuna. Puhtaalla sydämelläkin sanottuna se saattaa kuulostaa vaan alentamiselle tai alistamiselle. Sit taas voi miettiä, että onks toi toope niin pinnallinen että näkee mussa vain pelkän perseen, mihin ne muut osat jäi? Mitä ei sanota, sillähän on joskus enempi merkitystä, eikö?
Kadehtiiko ihmiset sitten enempi toisia tekemisten kautta, koska sitä kuuluisaa kiitosta tai kehua ei tule niistä tuloksista, joissa oikeasti on hyvä tai jonka eteen on vaivautunut tekemään erityisesti? Vai pidämmekö toisia vain itsestäänselvyytenä?Ehkä yritin selittää sitä, jotkut vaan ovat sellaisia että haluavat kuulla kehuja vaikka ne olisivatkin täyttä puppua. Jos haluaisin kehua vaikka neidin hyvää ruuanlaittotaitoa, niin varmasti ajattelisi, että toi toope näkee mussa vaan voikkuleivän tekijän...tai miltä kuulostaisi..sul on hyvät ripset. Hyvä perse kantaa hedelmää, pitäkää naiset perseistänne hyvää huolta.
modelli kirjoitti:
Ehkä yritin selittää sitä, jotkut vaan ovat sellaisia että haluavat kuulla kehuja vaikka ne olisivatkin täyttä puppua. Jos haluaisin kehua vaikka neidin hyvää ruuanlaittotaitoa, niin varmasti ajattelisi, että toi toope näkee mussa vaan voikkuleivän tekijän...tai miltä kuulostaisi..sul on hyvät ripset. Hyvä perse kantaa hedelmää, pitäkää naiset perseistänne hyvää huolta.
No mun mielestä kannattaa jättää moinen smolltolkki kokonaan väliin ja keskittyä vain niihin asioihin, mitkä pitää paikkansa. Vaikka se ei juuri aina ole sitä mitä toinen haluaa. (Minkä verran valheelliset kehut kasvattavat toista, onkin toinen juttu.)
Mutta mitä mahtuu kenenkin arvomaailmaan. Ja juuri siksi arkkityypittävät ihmiset saavat mut ärsyyntämään. Kehutaan asioista, joilla ei ole hevonperseen merkitystä itselle.elisakettu kirjoitti:
No mun mielestä kannattaa jättää moinen smolltolkki kokonaan väliin ja keskittyä vain niihin asioihin, mitkä pitää paikkansa. Vaikka se ei juuri aina ole sitä mitä toinen haluaa. (Minkä verran valheelliset kehut kasvattavat toista, onkin toinen juttu.)
Mutta mitä mahtuu kenenkin arvomaailmaan. Ja juuri siksi arkkityypittävät ihmiset saavat mut ärsyyntämään. Kehutaan asioista, joilla ei ole hevonperseen merkitystä itselle.Ei tässä ihan jokaiselle ole tullut ammuttua noita superlatiivija, kyllä näiden henkilöiden kanssa on tullut vietettyä yö, jos ei kaksi.
minä tykkään kun minua kehutaan , tiedän silloin tekeväni oikein.
X)
Rakastan kun minua huomioidaan itsenäni.Minusta tuo kuulostaa ihan terveelliseltä :)
Sen olen huomannut, että useimmiten ne jotka antavat, saavat itsekin.elisakettu kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa ihan terveelliseltä :)
Sen olen huomannut, että useimmiten ne jotka antavat, saavat itsekin.olen kiitollinen olemassa olostasi harvoi on ihmisiä jotka välittävät.
moraalinvartija kirjoitti:
olen kiitollinen olemassa olostasi harvoi on ihmisiä jotka välittävät.
No kiitos. Mutta kuule, en minä aina jaksa. *Halauksen paikka*
- sxtsxt
Läheisten antama huomio on eniten mieleen. Silloin kun saan "oot ihana kun huomasit... otit hoitaaksesi.. kun järjestit. Oikeesti teen itsekkäistä syistä ja koska on aikaa. Ja koska itse haluan.
- sxtsxt
..siis haluan mukavaa itselleni. Siitä huolimatta pidän siitä, et muutkin tykkää.
- määmy
Asialline palaute o ain tervetullutta.
Kevääl kilatti yks ex-blondilaine & kysäs mtä mieltä oon, jos kaikki blondeis olleet & olevat järkättäis konsertti isille & isoisille & isoisoisille etc. Lisäks sisarukset joil perhe. Ny o tulos noin 160 isää & heidän vaimonsa. Tekee noin 350 vierast.
Enne ollaan tehty pistokeikkoi blondien isille soittamas. Siis e ni suurta ku ny.
Tää vedetään viimeseks, ilma säestyst, kuorolauluna
https://www.youtube.com/watch?v=9NeZFd_QAa8- sian.saksa
Olen varma, että elisakettu toivoi vastauksia suomeksi, ja ilman rytmilorttojen mainostusta
- määmy
sian.saksa kirjoitti:
Olen varma, että elisakettu toivoi vastauksia suomeksi, ja ilman rytmilorttojen mainostusta
Kiits asiattomast palautteestanne (koskien kirjoituksenne toista kappaletta)
E kontrolloi asiattomii palautteit tän enempää
(ps. sulkujen köäyttö asiatekstin yhteydes e oo relevanttii) :')
kaikkia ei voi miellyttää koskaan, niinku yhtäaikaa ainakaan,
.
mut ite oon enempi tekemisen kannalla, niin saajana ku antajanakin
(noin niinku se kehumisen ja ylistämisen kulttuuri ku ei oo koskaan oikeen tuntunu omalta, nii itelle ku juuri muullekkaan suvulle)
eikä ne teotkaan yleensä mitään kuita taivaalta ole, ku arkisia pieniä juttuja, mut erikseen pyytämättä,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 175540
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2242795- 412495
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus02211Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella432161Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon332126Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731727Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme131510- 381390
- 1651310