En oikeastaan tiedä mistä aloittaisin... ehkä siitä, että minä halusin eron 7 vuoden seurustelun ja kahden yhteisen lapsen jälkeen, vihasin exääni. Hän oli saita tai siis rahaa riitti vain itselleen - pakkasin kassiini yhdet kunnolliset housut ja nukkaantuneen neuleen kun lähdin...
suurimman osan seurustelusta olin siis kotona raskaana tai hoitamassa lapsia, en osannut laittaa mukamas ruokaa, en oikeastaan osannut mitään. Tämä exäni kuitenkin oli se henkilö kenelle pystyin kaikesta tästä huolimatta puhumaan kaiken - ihminen joka sai minut nauramaan vaikka suhteemme aikana muutuin paljon hänen takiaan... kuitenkin rakastin häntä valtavasti kunnes kaikki muuttui...
Muutin lapsieni kanssa pois - viikko siitä hän esitteli lapsillemme uuden naisen ja tämä nainen kulki lasteni kanssa kolmistaan kaupungilla.. Moni eronnut nainen ymmärtää varmaan kuinka pahalta tämä tuntuu... vaikkei asia enää kuulukkaan minulle.. kuukausi siitä he muuttivat yhteen ja sitten tämä exäni uusi alkoi laittaa asioita mielensä mukaiseen järjestykseen - psykologina hän totesi lapseni häiriintyneiksi yms. vaikka neuvola ja muut lääkärit ovat toista mieltä yms. Tämä nainen sai shoppailla exäni laskuun, talo remontoitiin - huonekalut teetettiin ... auto vaihdettiin minun haaveilemaani malliin, he matkustelivat yms. mitä minä en suhteemme aikana kehdannut eides haaveilla. Maksoin suhteessamme äitiysrahalla perheemme ruoan ja lasten vaatteet ja vaipat, kun taas exäni maksoi omakotitaloansa ja kartutti omaa omaisuuttansa - jos exäni halusi veneen siihen löytyi rahaa, mutta jos olisin tarvinnut puseron - vedottiin rahattomuuteen.
Myönnän menneeni eron jälkeen henkisesti todella sekaisin - olin kirjaimellisesti pohjalla ja käyttäydyin huonosti, mutta minua uhkailtiin lasten viemisellä exäni uusi kirjaimellisesti sanoi, että vie lapset minulta yms. Jos en totellut heitä asia vietiin aina lastenvalvojille jossa minun käytöstäni mustamaalattiin mutta muistettiin aina todeta että olen hyvä äiti!
Exäni suhde oli soutamista ja huopaamista exäni tyttis muutti 3-4 kertaa pois...välillä myös suunnittelimme palaavamme yhteen. nyt on mennyt 2,5 vuotta erostamme... selkääni on puukotettu jokaisella mahdollisella asialla oli sitten kyseessä jotain tosi henkilökohtaista tai sitten minulle äärimmäisen rakasta...
Olen meinaan kaiken tämänkin jälkeen niin hölmö, että lörpöttelen exälleni kaiken henkilökohtaisenkin - vaikka joka kerta saan sen puukkona selkään ja vannon etten tee ikinä enää niin!
nyt heillä on mennyt poikki ilmeisesti toisen naisen takia (mikä ei liittynyt meidän eroomme) Exäni näyttää onnelliselta ja kohtelee minua inhimillisesti - haluaa olla kaiken tämän jälkeen ystäväni... ei koe tehneensä mitään väärää...
Itse olen ehkä jollakin tasolla exästäni mustasukkainen - kylässä näin tänään videoita siitä kuinka onnellisia aluksi olimme yms. Exäni esittelee tänään uuden naisen lapsillemme - kuukausi siitä kun edelliseen meni poikki ... tämä tuntuu todella pahalta! En tiedä haluaisinko hänet takaisin, mutta ikinä en haluaisi enää alistettavaksi... Exässäni on sitä jotakin... en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä koska pelkään rakastuvani häneen uudestaan koska hän on hauska, sosiaalinen, turvallinen yms. Kaiken tämän paskan jälkeen uskoudun hänelle aina uudelleen...
Olen myös katkera siitä, että hänellä menee hyvin...
Hänellä on joku aikuinen rinnallansa. Minä olen niin pirun yksin ja kaiken näiden vuosien jälkeen...minun luottamukseni toiseen sukupuoleen on tuhottu niin, että pakenen jos joku haluaisikin enemmän... Toivon, että löytäisin joskus rinnalleni miehen joka olisi todella kiltti joka kokoisi luottamuksen sirpaleet yhteen ja näyttäisi mitä rakkaus on, sillä minusta tuntuu ettei minua ole koskaan oikeasti rakastettu vain käytetty hyväkseen... vai pakenisinko silloinkin?!
Teksti voi olla sekavaa - kirjoittelen tässä tunteenpurkaukseni pois...
Miten tulla tällaisen tunteen kanssa toimeen?
Onko jollain samanlaisia kokemuksia?
Pääseekö tästä yli?
Voiko vielä toiseen ihmiseen luottaa?
apua!
suurimman osan seurustelusta olin siis kotona raskaana tai hoitamassa lapsia, en osannut laittaa mukamas ruokaa, en oikeastaan osannut mitään. Tämä exäni kuitenkin oli se henkilö kenelle pystyin kaikesta tästä huolimatta puhumaan kaiken - ihminen joka sai minut nauramaan vaikka suhteemme aikana muutuin paljon hänen takiaan... kuitenkin rakastin häntä valtavasti kunnes kaikki muuttui...
Muutin lapsieni kanssa pois - viikko siitä hän esitteli lapsillemme uuden naisen ja tämä nainen kulki lasteni kanssa kolmistaan kaupungilla.. Moni eronnut nainen ymmärtää varmaan kuinka pahalta tämä tuntuu... vaikkei asia enää kuulukkaan minulle.. kuukausi siitä he muuttivat yhteen ja sitten tämä exäni uusi alkoi laittaa asioita mielensä mukaiseen järjestykseen - psykologina hän totesi lapseni häiriintyneiksi yms. vaikka neuvola ja muut lääkärit ovat toista mieltä yms. Tämä nainen sai shoppailla exäni laskuun, talo remontoitiin - huonekalut teetettiin ... auto vaihdettiin minun haaveilemaani malliin, he matkustelivat yms. mitä minä en suhteemme aikana kehdannut eides haaveilla. Maksoin suhteessamme äitiysrahalla perheemme ruoan ja lasten vaatteet ja vaipat, kun taas exäni maksoi omakotitaloansa ja kartutti omaa omaisuuttansa - jos exäni halusi veneen siihen löytyi rahaa, mutta jos olisin tarvinnut puseron - vedottiin rahattomuuteen.
Myönnän menneeni eron jälkeen henkisesti todella sekaisin - olin kirjaimellisesti pohjalla ja käyttäydyin huonosti, mutta minua uhkailtiin lasten viemisellä exäni uusi kirjaimellisesti sanoi, että vie lapset minulta yms. Jos en totellut heitä asia vietiin aina lastenvalvojille jossa minun käytöstäni mustamaalattiin mutta muistettiin aina todeta että olen hyvä äiti!
Exäni suhde oli soutamista ja huopaamista exäni tyttis muutti 3-4 kertaa pois...välillä myös suunnittelimme palaavamme yhteen. nyt on mennyt 2,5 vuotta erostamme... selkääni on puukotettu jokaisella mahdollisella asialla oli sitten kyseessä jotain tosi henkilökohtaista tai sitten minulle äärimmäisen rakasta...
Olen meinaan kaiken tämänkin jälkeen niin hölmö, että lörpöttelen exälleni kaiken henkilökohtaisenkin - vaikka joka kerta saan sen puukkona selkään ja vannon etten tee ikinä enää niin!
nyt heillä on mennyt poikki ilmeisesti toisen naisen takia (mikä ei liittynyt meidän eroomme) Exäni näyttää onnelliselta ja kohtelee minua inhimillisesti - haluaa olla kaiken tämän jälkeen ystäväni... ei koe tehneensä mitään väärää...
Itse olen ehkä jollakin tasolla exästäni mustasukkainen - kylässä näin tänään videoita siitä kuinka onnellisia aluksi olimme yms. Exäni esittelee tänään uuden naisen lapsillemme - kuukausi siitä kun edelliseen meni poikki ... tämä tuntuu todella pahalta! En tiedä haluaisinko hänet takaisin, mutta ikinä en haluaisi enää alistettavaksi... Exässäni on sitä jotakin... en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä koska pelkään rakastuvani häneen uudestaan koska hän on hauska, sosiaalinen, turvallinen yms. Kaiken tämän paskan jälkeen uskoudun hänelle aina uudelleen...
Olen myös katkera siitä, että hänellä menee hyvin...
Hänellä on joku aikuinen rinnallansa. Minä olen niin pirun yksin ja kaiken näiden vuosien jälkeen...minun luottamukseni toiseen sukupuoleen on tuhottu niin, että pakenen jos joku haluaisikin enemmän... Toivon, että löytäisin joskus rinnalleni miehen joka olisi todella kiltti joka kokoisi luottamuksen sirpaleet yhteen ja näyttäisi mitä rakkaus on, sillä minusta tuntuu ettei minua ole koskaan oikeasti rakastettu vain käytetty hyväkseen... vai pakenisinko silloinkin?!
Teksti voi olla sekavaa - kirjoittelen tässä tunteenpurkaukseni pois...
Miten tulla tällaisen tunteen kanssa toimeen?
Onko jollain samanlaisia kokemuksia?
Pääseekö tästä yli?
Voiko vielä toiseen ihmiseen luottaa?
apua!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuntuu kuin eläisit edelleen miehellesi. et ole syystä tai toisesta päässyt hänestä yli. jos tarinasi oli totta ja kirjoitit todella sydämestäsi, kuten uskon, mielestäni sinulla on kaikki vielä edessä. eroprosessi on ilmeisesti loppuun viemättä, mikä on kovin tärkeää käydä läpi. vaikka itse moitiskelit itseäsi siitä, että pidät exääsi edelleen ihmisenä jolle on hyvä kertoa kaikki.. vaikka hän ei ole luottamuksesi arvoinen-minusta se kertoo sinusta paljon positiivista. voin sanoa, että luin pitkästä aikaa kirjoitelman joka tuntui rehelliseltä ja aidolta.
toisia ihmisiä on vaikea neuvoa mitä pitäisi tehdä kun kysymys ei ole konkreettisista asioista-kuten esim. sairastelu tjms.. tunneasiat pitäisi vain itse saada omassa sydämessä käytyä läpi. ainoa joka voi "neuvoja" antaa sellainen joka on tuntenut ja käynyt saman läpi kuin sinä nyt. silloinkin ne neuvot voivat mennä hakoteille syystä että jokainen ihminen on niin erilainen.
kerron vain ajatuksia mitä minulle tuli kun luin kirjoituksesi.
ensin sanon että vältän moittimasta exääsi koska tunnen kunnioitusta sinua kohtaan, hän on ollut tärkeä ihminen sinun elämässäsi monen vuoden ajan. -harvoin löytää ihmistä jolle on helppo kertoa omista asioista -aiheesta riippumatta. olet ollut siinä onnekas.
toivon kuitenkin sinun huomaavan oman itsesi. antavan itsellesi mahdollisuuden alkaa uusi oma elämä. se ei löydy jos/kun elät vielä omalla tavallasi kiinni edellisessä elämässäsi. hyvät välit on hyvä pitää exään jo lapsienkin vuoksi, mutta katkaise kaikki muut yhteydenpidot, ainakin toistaiseksi, kunnes olet kypsä olemaan hänelle pelkästään ystävä. kuten itsekin kirjoitit, että pelkäät rakastuvasi häneen uudelleen.. niin minäkin luulen kun luin kirjoituksesi..
minun on helppo kirjoittaa, että etsi itsellesi tekemistä-harrastus tai opiskelu-tiedän, että ajattelet-joo, niimpä-mutta se on sellainen asia, mikä saa ajatukset uusille raiteille. et kertonut minkä ikäinen olet, ja mistä asioista pidät... mutta ehkä siitä voisi aloittaa ja miettiä mikä oli lähinnä sydäntäsi silloin, ennenkuin kuin aloit seurustelemaan exäsi kanssa. ottaa tuntumaa takaisin omaan elämään.
katkeruus syö ihmistä. kunnioita itseäsi niin paljon, että jätä menneet omaan arvoonsa. nyt on jo aika. sinä olet tärkeä ja lapsesi ovat-toki myös exäsi-mutta sinun ei tarvitse enää päätäsi vaivata hänen tekemisillään.. hän elää elämänsä tavallaan-anna hänen tehdä se-ala sinä elämään omaasi ja lastesi -ja ole ylpeä itsestäsi.
Toivon sinun löytävän itsesi.Toivon että ymmärrät että jos sinä tai joku muu ei ole ollut onnellinen suhteessanne,hän tai sinä voitte olla onnellisia jonkun muun kanssa. Toivon että oivallat miksi päästit irti,etkä halunnut yrittää itse tai asiantuntijoiden avulla parantaa suhdettanne.että oivallat ettei elämä ole leikkiä.ei tunteilla eikä suhteilla varsinkin kun lapsia on osallisena. Mies-lapsesi isä-kenet jätit- on jollekin ihan loistava mies. Hyväksy se.Älä kiusaa sitä miestä älä itseäsi äläkä ennenkaikkea lastasi vaan hyväksy se päätös minkä teit-teillä ei ole mitään yhteistä tulevaisuutta.
taistelukenttä. Jos rakastat exääsi ja tajusitkin tehneesi virheen erotessasi hänestä, ota selvää onko hänellä vielä tunteita sinua kohtaan, jos on, houkuttele hänet takaisin, ja vie äkkiä vihille.
Mutta jos toisaalta tuntuu ettet rakasta enää ja että hän on täysi pers**eikä (siis ota hetkeksi vaaleanpunaiset lasit pois päästä, ja yritä olla objektiivinen), niin unohda ja etsi uusi ukko kun olet käsitellyt tunteet jotka liittyivät eroon.
Jos päädyt ensimmäiseen vaihtoehtoon, niin tee selväksi isin uunituoreelle tyttöystävälle, ettei hän ole enää tervetullut.