Isäksi tuleminen ensikerran oli outo kokemus ei oikein pystynyt hahmottamaan se oli sen verran häkelyttävää, tämä tuli mieleen näin vuosien takaa näin isänpäivän kynnyksellä.
Naiselle varmaan esikoisen saaminen on myös fantastinen kokemus sillä nainen on ratkaisevassa asemassa tässä tapahtumassa mieheen verrattuna.
Naiselle varmaan esikoisen saaminen on myös fantastinen kokemus sillä nainen on ratkaisevassa asemassa tässä tapahtumassa mieheen verrattuna.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Asiaa kirjoitat osittain.
Nainen tietää aina, kenelle äidiksi tulee.
Mies ei tiedä ikinä, kenen isäksi tulee.
Tuohon asiaan ei auta edes rakkaus.
Nainen tietää aina kuka maksajaksi tulee.
Isä ei tiedä kenen vuoksi maksaa.
Jos ei heti alussa aloita prosessia oikeudessa.
Kannattaa siis yhdistää ajoissa DNA ja avio-ehto-oikeus.
Joka vuosi minua aina huvittavat nämä isän/äidin-päivä-aloitukset.
Kaiken-laista ötökkää niissä pureskellaan.
H.
On se varmaan gauheeta jos luulee lasta omakseen ja sit se ei olekkaan. Vaimo saanut vähän vierasta vai? Aisankannattaja?
Ei tietenkään voi ymmärtää, voi vain hieman kuvitella, miten soma tunne se on kun ensi kerran syliinsä lapsensa saa. Vaikka siinä tilanteessa ollaan yhdessä niin silti äidillä on aina syvällisempi rooli. Olen kuullut, että tästä ensi hetkestä sinetöiidään myös isän ja lapsen välinen suhde, niillä isillä jotka ovat mukana synnytyksessä tämä side voi olla tiukempi. En tiedä, senkin voin vain kuvitella. Miehen pään sisään ei mennä mitenkään, siellä rullaa ihan arvoitukselliset rattaat, sen olen huomannut.
"rosaliin"
Aisan-kannattaja on helppo osa.
Synnytyksessä näkyy vain yksi pimppi.
Ainakin näkyy ensin.
Eikä se aina ole isän osa :)
Älä turhaan ala romantisoimaan vanhusten asialla.
H.
Romantisoin mitä romantisoin.
Surullista jos haluaa olla vain aisankannattaja,
niin paljon hyvää jää helposti molemmilta yhteistä elämää kokematta.
Yhteiset lasten kanssa eletyt kokemukset ne kannattelevat meitä myös vanhuksina.
Ja lapsilla ennen kaikkea, miten mukavaa onkaan muistella hetkeä,
kun isän kanssa sitä mopoa yhdessä rukattiin.
Niivvai jos se ei ole miehen oma valinta.
Joo. Esikoisen saaminen oli ikimuistoisen "hauska" kokemus. Leikkaussalissa henkilökunta riiteli paikoistaan niin et leikkaava kirusrgi teki valituksen esimiehille. Ikimuistoinen ensikeisarinleikkaus. Sitten jalkapallojoukkueen kapteeni kävi tuomassa pikkriikkiset jalkapallokengät ja kukkia :D.
Ei pienintäkään halua samaistua lasteni isän tämänhetkiseen osaan. Vähän kyllä sormenpäät tuntuu kylmiltä, kun istuin tuolla parvekkeella.
Emminäkää. Niillon molemmilla uuvet lapsettomat naiset :).
Ymmärtääköhän mies itsekään, mitä on olla isä ? En voinut välttyä tältä ajatukselta kun kävin katsomassa palkitun ruotsalaiselokuvan "Turisti".
Isäksi tuleminen saattaa olla ikimuistoinen kokemus - en sitä yhtään epäile - mutta isänä oleminen onkin jo toinen juttu. Siinä mies punnitaan - ja aika usein kevyeksi havaitaan - ainakin naisnäkökulmasta, tänä päivänä, mikä painottui kyllä elokuvassakin. Ensin valitetaan, ettei mies ilmaise tunteitaan ja kun hän ilmaisee, häntä halveksitaan, "itkijämies" ei taida sankarista käydä.
En eres yritä vakuuttaa ketään siitä ymmärsinkö oikein isän osani, sen tein minkä jaksoin ja pystyin.
Jos siinä oli joku puute tai vika niin nyt uskallan antaa sen anteeksi itselleni.
Ilmaisin mä tunteitanikin ,monestikkin kun läksin illalla kotiin ,laitoin lordin ,taivas lyö tulta niin lujalle kuin voin,se peitti mun ulisevan huutoni kun purin tuskaani.
Sairaalassa en uskaltanut heikkouttani näyttää,olinhan isä ,isä joka tiesi ja pystyi kaikkeen ,isä jolla oli ratkaisu mahdottomaankiin pulmaan,isä joka ei koskaan väsynyt, isä joka väsymättä nousi sitä kasvotonta valkoista koneistoa vastaan kun potilaan oikeudet sivutettiin.
Olin myös isä joka ei pystynyt estämään kuolemaa , olinko jossain väärässä ,varmaankin mutta mä toimin sillä tiedolla ja taidolla joka mulla oli.
Parempaan en jumankauta pystynyt.
Mitä sinua olen oppinut tuntemaan koti-kiusattu, sinä olet vienyt isyytesi esimerkillisesti loppuun saakka. Olisipa kaltaisiasi enemmän.
Noin se varmasti ilmaistaan, miehisen miehen tuska: ei se ole itkua, se on huutoa...
Tai sitten se "perkele" kuten Koskelan Akselilla kun kolmas poika tuotiin arkussa asemalle...
Yhtä hyvin kuin mies ymmärtää mitä on olla äiti.
Ei tietenkään nainen ymmärrä mitä on tulla isäksi. Ei nainen ymmärrä
sitäkään mitä on tulla äidiksi. Molemmat oppivat sen salaisuuden olemalla äiti ja olemalla isä. Kyllä se lyö laudalta kaikki mitä siihenmennessä on koettu. Siitä se elämä alkaa.
Yksinhuoltajan opin isän ja äidin roolin. Oli oltava naisen- ja miehen malli. Siitäköhän on perua se, että remppahommissakin lapset kysyvät minulta ohjeita eivät isältään joka kuitenkin on ammattimies rakennusalalla.
Kukapa ei korpin silmää edusta ellei korppi itse,
kaiken se tietää, yhtään se ei kärsi, kaiken se osaa...:)
Ei kai asioita voi isiltä kysyä jos on isiin etäsuhde johtuen äidin vittumaisuudesta ja asioiden jarruttamisesta.
Kato perkele rotta, kuikkii kolostaan.
Oikeassa parisuhteessa varmasti ymmärtää, entä yksinhuoltaja äiti sen voi arvailla mitä päässä liikkuu. Yksi tuttu mies joutui olemaan kahdelle lapselle isä ja äiti, tunnollisesti kasvatti aikuiseksi, aivan pieniä olivat alusta pitäen.
Petze on ollut yksinhuoltaja-isä molempien avioliittojen lapsille. Ilmankos meillä pelittää. Minä olen Peppi Pitkätossu ja Petze PeterPan.
Olen aina ollut parempi äiti kuin isä.
Katsoin kuitenkin paremmaksi että lapseni kasvaisivat ilman isää kuin kelvottoman isäpuolen kanssa.