taustaa ja työtä

Taustaa... Ollessani 14v ja pikkuveljeni oli 11v, muutimme vanhempiemme kanssa 3km päähän edellisestä (kerrostalo)asunnostamme (omakoti)taloon.
Pikkuhiljaa meillä alkoi vierailla/yöpyä eräs veljeni ystävä. No, olihan se kätevää, koulumatkakin oli lyhyempi. Mutta hänen äidilläänkin "meni aika lujaa". Tätä kesti usean vuoden ajan, ilman virallisia papereita. Otin jo "J":n omaksi veljekseni. Asiasta ei koskaan suoraan puhuttu, mutta jo niinkin nuorena tiesin, mistä on kyse. En antanut koskaan kenenkään isomman(kaan) kiusata "J":tä.
Nyt haluaisimme mieheni kanssa tarjota rakastavan kodin sijoitettavalle lapselle. Rahaa meillä ei paljon ole, joten adoptio on kai pois laskuista. Ja omaakaan naperoa ei kuulu...
Tiedän kyllä, että ongelmiakin on luvassa, ei kaikki ole vain ruusuilla tanssimista ja valtion rahoilla elämistä, mutta silti...
2278
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Me myös ollaan mieheni kanssa harkittu sijaivanhemmuutta.Meillä on yksi lapsi ja toista harkitaan.Tiedättekö miten suhtaudutaan raskaana olevaan,joka hakee sijaisvanhemmaksi?Tämä ei ole vain hetken mielijohde vaan on ollut jo pisempään halu auttaa huono-osaisia lapsia.Se pride-koulutus kuulostaa myös mielenkiintoiselta.Se mietityttää jääkö aikaa parisuhteen hoitamiselle,sijaislapsillahan on useimmiten voimaa ja aikaa vieviä ongelmia...

Äänestä
  • ei pääse Prideen jos on raskaana eikä näin ollen voi päästä sijaisvanhemmaksikaan jos on raskaana. Sijaislapsi tulee aina perheeseen nuoremmaksi ja todella harvoin suoraan synnäriltä sijoitukseen tulevia vauvoja (joita on todella pieni määrä kaikista sijoitetuista) annetaan kotiin jossa on toinen pieni lapsi (siis noin alle 5 v). Asiat voivat olla toisin muissa kunnissa, mutta näin meillä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Minna kirjoitti:

Taustaa... Ollessani 14v ja pikkuveljeni oli 11v, muutimme vanhempiemme kanssa 3km päähän edellisestä (kerrostalo)asunnostamme (omakoti)taloon.
Pikkuhiljaa meillä alkoi vierailla/yöpyä eräs veljeni ystävä. No, olihan se kätevää, koulumatkakin oli lyhyempi. Mutta hänen äidilläänkin "meni aika lujaa". Tätä kesti usean vuoden ajan, ilman virallisia papereita. Otin jo "J":n omaksi veljekseni. Asiasta ei koskaan suoraan puhuttu, mutta jo niinkin nuorena tiesin, mistä on kyse. En antanut koskaan kenenkään isomman(kaan) kiusata "J":tä.
Nyt haluaisimme mieheni kanssa tarjota rakastavan kodin sijoitettavalle lapselle. Rahaa meillä ei paljon ole, joten adoptio on kai pois laskuista. Ja omaakaan naperoa ei kuulu...
Tiedän kyllä, että ongelmiakin on luvassa, ei kaikki ole vain ruusuilla tanssimista ja valtion rahoilla elämistä, mutta silti...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu