maasta nousee jäinen liekki
polttaa kaiken eteensä tulevan
jäätyneet haaveet tanssivat
kivettyneiden toiveiden
kehässä
peläten itseään
varjellen toisiaan
elämältä
askelten kaiku ilman askeleita
kivilinnan käytävillä
lyö korvat lukkoon
kuulen huutosi
etkä ole koskaan ollut
olemassa
sinun ihosi tuoksu
pistää sieluuni
kaksin käsin pidän
sinut etäällä itsestäni
miksi vaadit rakkautta
sinä jonka
kasvot olivat
tuulesta
jonka sanat kielsivät itsensä
ja kädet tuhosivat silmien
kertoman
tuhat yötä, montasataa ja
kolmekymmentäkaksi päivää
ja lisää satoja samanlaisia
ja kaikkina niinä
rakastin
aamulla
eilen
pyyhit yli ne kaikki
ei kukaan
ole koskaan
rakastanut
koska minä
olin vain
ja sinä
enemmän kuin
mutta et koskaan
enkä minä milloinkaan
tuhlataan aikaa
kun voisi olla jo
uusi päivä
jossain
mahdatko haluta
kuulla
en koskaan
unohda
lakkaa rakastamasta
pidä kiinni
mies
ja miestä väkevämpi
voimakas kaksikko
kaataa esteet
tuhoaa
ei koskaan rakasta
unohtaa
pitää kiinni
nainen
äiti
uni
ei
mitään
uskottavaa
polttaa kaiken eteensä tulevan
jäätyneet haaveet tanssivat
kivettyneiden toiveiden
kehässä
peläten itseään
varjellen toisiaan
elämältä
askelten kaiku ilman askeleita
kivilinnan käytävillä
lyö korvat lukkoon
kuulen huutosi
etkä ole koskaan ollut
olemassa
sinun ihosi tuoksu
pistää sieluuni
kaksin käsin pidän
sinut etäällä itsestäni
miksi vaadit rakkautta
sinä jonka
kasvot olivat
tuulesta
jonka sanat kielsivät itsensä
ja kädet tuhosivat silmien
kertoman
tuhat yötä, montasataa ja
kolmekymmentäkaksi päivää
ja lisää satoja samanlaisia
ja kaikkina niinä
rakastin
aamulla
eilen
pyyhit yli ne kaikki
ei kukaan
ole koskaan
rakastanut
koska minä
olin vain
ja sinä
enemmän kuin
mutta et koskaan
enkä minä milloinkaan
tuhlataan aikaa
kun voisi olla jo
uusi päivä
jossain
mahdatko haluta
kuulla
en koskaan
unohda
lakkaa rakastamasta
pidä kiinni
mies
ja miestä väkevämpi
voimakas kaksikko
kaataa esteet
tuhoaa
ei koskaan rakasta
unohtaa
pitää kiinni
nainen
äiti
uni
ei
mitään
uskottavaa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se ei ole sitä, että pistetään sanat alekkain ja tehdään luettava liian vaikeaksi tyylillä sana ja lause.
eipä tietenkään. Joskus vain sanottava muotoutuu itsestään omanlaisekseen. En ole koskaan varsinaisesti päättänyt kirjoittaa runoa tai jotain muuta.
Mielen täyteydestä tulee sanoittaneeksi ajatuksensa, joskus haluaa jakaa ne toisten kanssa. Ehkä nämä kuuluisivatkin tuonne eropalstalle paremmin kuin tänne.
Näyttivät enemmän runoilta, kuin tarinoilta.
Hetkinen. Runous on sitä, miltä itsestä tuntuu. Et sinä, eikä kukaan muukaan määrittele yksiselitteisesti mitä runous on ja mitä ei ole. Siihen sinulla ei ole voimaa eikä mahtia, vaikka olisit kuinka lukenut ja missä asemassa tahansa.
Kautta historian on eri taiteenlajeissa tyrmätty omasta itsestään tai "säännöistä" tyylillisesti poikkeavia ilmaisuja.
Ne on makuasioita. Paljon runoja lukeneena voi valita mieleisensä. Amatöörejä täällä on kaikki.
Sydänverellä kirjoitettu oma juttu ei kestä kritiikkiä.
En oikeastaan edes ajatellut saavani kritiikkiä tai muuta kommenttia ajatuksenpalasiini. Kirjoitin ja huomasin tuon nimen rakkausrunot, ajattelin että voisivat sopia siihen, kun rakkaudesta rikki on syänparkani.
En siis oottanu enkä toivonu kritiikkiä, muttei se mitää haittaakaa. Mietin kai vain sitä, jos mitään, et tulenko ymmärretyksi, välittyykö kokemus, muusta en ole koskaan kirjoittaessani välittänyt. Ei ole tärkeää, onko muoto oikea, onko kieli ns.hyvää, jos saa välitetyksi sen mitä on halunnut ilmaista.
Jos taas pyrkii julkaisemaan oikeasti tekstejään, on varmaan huomattavasti tärkeämpääpohtia em. seikkoja. Kai silloinkin kuitenkin on tärkeintä, että on jotain sanottavaa ja osaa sanoa sen ymmärrettävästi?