Moikka,
Mulla on nyt 3 vuoden aikana ollut järkyttäviä painajaiskausia ja kausi pahenee aina syksyn aikoihin ja helpottuu seuraavan vuoden alkuun. (mahdollisesti kaamos?)
Painajaiset ovat sen verran rajuja että huudan öisin ja itken unissani.
Ovat myös todella todentuntuisia, mikä aiheuttaa hereillä ollessa pelkotiloja ja olen tullutkin paljon vainoharhaisemmaksi. Ilman valoja en voi nukkua lainkaan. Joka ikinen kerta kun suljen silmäni menen aivan lukkoon ja paniikki alkaa ennen kuin olen edes nukahtamassa. Sitten kun nukahdan, niin tunnin päästä herään jälleen itkuisena yhdestä painajaisesta. Tosin yhdessä vaiheessa pystyin heräämään että huusin unissani itselleni "herää!", mutta nykyään sekään ei toimi. Kyllähän sitä herää, mutta hetken päästä tajuan olevani vieläkin unessa. Painajainen vaan jatkuu jatkumistaa. Entinen hoitajani määräsi lääkkeitä, jotka vähensivät unia. Ne auttoivat huimasti, mutta liiallinen käyttö olisi ollut haitaksi, niin lopetin ne. En ole nukkunut hyvin kuukausiin, edes sen vertaa että jaksaisin töissä olla skarppina. Mikä huolestuttaa minua. Onko mitään ideaa millä tätä saisi helpotettua? Kertokaa kokemuksianne! Alkaa itselläni olla keinot vähissä..
Mulla on nyt 3 vuoden aikana ollut järkyttäviä painajaiskausia ja kausi pahenee aina syksyn aikoihin ja helpottuu seuraavan vuoden alkuun. (mahdollisesti kaamos?)
Painajaiset ovat sen verran rajuja että huudan öisin ja itken unissani.
Ovat myös todella todentuntuisia, mikä aiheuttaa hereillä ollessa pelkotiloja ja olen tullutkin paljon vainoharhaisemmaksi. Ilman valoja en voi nukkua lainkaan. Joka ikinen kerta kun suljen silmäni menen aivan lukkoon ja paniikki alkaa ennen kuin olen edes nukahtamassa. Sitten kun nukahdan, niin tunnin päästä herään jälleen itkuisena yhdestä painajaisesta. Tosin yhdessä vaiheessa pystyin heräämään että huusin unissani itselleni "herää!", mutta nykyään sekään ei toimi. Kyllähän sitä herää, mutta hetken päästä tajuan olevani vieläkin unessa. Painajainen vaan jatkuu jatkumistaa. Entinen hoitajani määräsi lääkkeitä, jotka vähensivät unia. Ne auttoivat huimasti, mutta liiallinen käyttö olisi ollut haitaksi, niin lopetin ne. En ole nukkunut hyvin kuukausiin, edes sen vertaa että jaksaisin töissä olla skarppina. Mikä huolestuttaa minua. Onko mitään ideaa millä tätä saisi helpotettua? Kertokaa kokemuksianne! Alkaa itselläni olla keinot vähissä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika tuttua on,koko ikäni olen nukkunut niin vähän ja painajaisia tulee tai tuli kun oli nuori.
Onneksi on vain kolme vuotta,minulla noita oli läpi ala-asteen kuutisen vuotta,jatkui ja jatkui murrosikään saakka.
Nytkin vielä 43vuotianaa on pahoja silloin tällöin,alasteella ne painajaiset sai kaikenlaista aikaan.
Ala asteella ja nytkin joskus näkee eli se uni mihin päättyi niin suunilleen alkaa jatkuen ja jatkuu vaan,ei se lopu mitenkään,joku juttu on aiheuttanut pelon ja se pyörii kuin elokuva,valot ja ovi jos on kiini niin edessä on paha yö,samoin jos niin kuin meillä on leivin uuni ja senkun lämmittää ja huone menee liian kuumaksi niin painajainen on taattu.
Jotenkin se tuntuu jo normaalilta ,minähän kiroilen ja huudan yöllä ja saatan huutaa että tapankin,näin vaimo kauhuissaan aina kertoo.
Melko normaalia kun kymmeniä vuosia näkee noita painajaisia,ensimmäinen juttu on sisäistää ja taistella tuota pelkoa vastaan,eli katsoo sen loppuun asti,eli ottaa unissaan riskin kuoleman suhteen joko tai ei toinen on himmeä valo jossain nurkkaan,kolmas ei missään nimessä ovea kiini.
Itselläni on noita kun tippuu korkealta eli putoaa juttuja ja toinen on kellarissa (yleensä jostain syystä)oleva jokin ihmeelinen jyrä joka on pelottava mutta tavallaan ihminen joka ajaa takaa vähän niin kuin asfaltti jyrä hitaasti.
Sen on kyllä jossain vaiheessa ihan mahotonta se uni vaan jatkuu ja jatkuu,heräsipä vaikka kuinka monesti niin suraavana yönä sama juttu.
Aivot ei siis oikein pelaa ja taustalla on vähintää ahdistusta jostain,tälle ei oikein mahda mitään,näitä ahdistuksia voi olla mitä vaan ja se ehkä vaikuttaa aivoihin voimakkaasti.(siis tämä vain minun teoria).
Minulla helpotti aikoinaan paljonkun tapasin vaimoni mutta nyt niitä on palanut jälleen takaisin,niitä ei pidä vaan pelätä,taistelee niitä vastaan henkisesti,siitä ei siis henki voi lähteä,mitään pelättäväähän ei ole todellisuudessa ,minä ainakin vaikka unissa on painajaisia en suostu yksinkertaisesti enään pelkäämään,se on vaan unta.
"toinen on kellarissa (yleensä jostain syystä)oleva jokin ihmeelinen jyrä joka on pelottava mutta tavallaan ihminen joka ajaa takaa vähän niin kuin asfaltti jyrä hitaasti."
Siis toi kuulostaa ihan kauhealta :D Onneksi on vain unta.