Lääkiksestä jonnekin muualle?

Käsittääkseni kaikissa yliopistoissa on hyvin saatavilla mielenterveyspalveluja. Varmasti sinun kannattaa aloittaa tulevaisuutesi pohtiminen sitä kautta, eli mene juttelemaan. Ei siitä mitään haittaa ainakaan ole.

Eikä niillä muillakaan aina herkkua ole.

Varaa aika YTHS:lle. Olen itse lukioaikana kärsinyt masennuksesta ja ainakin itselleni psykologista oli paljon apua.
En usko että älykkyydessäsi on mitään vikaa. Enemmän lääkis vaatii pitkäjänteisyyttä ja työntekoa kuin älykkyyttä. Se että olet päässyt sisään kertoo paljon. En usko että oloasi parantaisi yhtään lääkiksen jättäminen. Se on kuitenkin ollut varmasti yksi haaveesi joka on ollut myös kovan työn takana.

Ihan uteliaisuudesta: Missä kaupungissa opiskelet?

No älä nyt ainakaan vapaaehtoista työttömyyttä saati itsemurhaa minkäänlaisina vaihtoehtoina mieti. Tyypillä, joka on lääkiksessä, on varmasti paljon annettavaa yhteiskunnalle. Jos et saa omin voiminesi nyt ns. otettua järkeä käteen, suosittelen ehdottamasti minäkin noita YTHS:n palveluja. Nimim. Auttoivat ainakin itseäni aikoinaan, kun vastaavanlaisista ongelmista kärsin. :)

Itse olen samaa mieltä siitä, että älykkyyden puutos tuskin lienee syynä ongelmaani. Varmaan huono itsetunto ja ajoittainen motivaation puute selittävät paremmin tätä.

Ihmisten kanssa toimiminen tuntuu vaikealta, koen olevani niin pohjattoman yksinäinen ja ulkopuolinen myös täälläkin. Pari vuotta sitten uskoin vielä naiivisti että lääkis olisi unelmien opiskelupaikka joka maagisesti ratkaisisi kaikki ongelmat, kunhan sinne ensin pääsisi. Viime keväällä pääsykokeisiin lukiessa oli kyllä realistisempi asenne kouluun: se ei ehkä noin vain korjaisi huonoa itsetuntoani ja menneisyyden haavoja, mutta ainakin tarjoaisi hyvät olosuhteet uuden elämän rakentamiseen.

Syksy tuli ja heti ekojen viikkojen aikana tuntui yhä enemmän siltä että mitään hienoa uutta ei ole luvassa, vain stressiä, yksinäisyyttä ja ahdistuneisuutta.

Alanvaihto tuskin ratkaisee ongelmaa, sitä paitsi haluaisin oikeasti viihtyä ja pysyä nykyisessä koulussa. Ja jaksaa sekä parempia että huonompia päiviä.

Mistä luulet että huono itsetuntosi johtuu?
Jotenkin tuntuu siltä että pelkäät liikaa sitä mitä ihmiset sinusta ajattelee. Varmaankin pyörittelet monenlaisia pelkoja ja negatiivisia ajatuksia itseesi liittyen. Niitä kannattaa ihan tietoisesti lähteä haastamaan. Voi olla että pelkäät olevasi tylsä, hölmö, ruma tai jotenkin riittämätön, mutta tuskin mikään niistä pitää paikkansa. Eikä sosiaalisissa tilanteissa kukaan oikeasti kyttää tarkasti mitä teet tai sanot ja tuomitse tai naura sinulle. Viime kädessä ne ihmiset jotka ovat sinun arvoisiasi arvostavat eniten sitä että olet mutkaton ja ystävällinen "oma itsesi" (kamala klisee, tiedän).

Olen ymmärtävinäni että keskeisenä ongelmanasi on nimenomaan yksinäisyys ja huono sosiaalinen elämä. Siitä huolimatta että ihmisten kanssa toimiminen tuntuu tällä hetkellä hankalalta, ei kannata eristäytyä. Altista itseäsi sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka se tuntuu epämukavalta. Tietysti pitää olla rehellinen itselleen eikä esim. väkisin mennä jokaisiin bileisiin, jos se tuntuu ahdistavalta. Yleensä yliopistoilta löytyy paljon kerhoja, joista osaan pitäisi olla myös matala "sosiaalinen kynnys" osallistua. Ylipäänsä kannattaa olla itse arjessa aktiivinen ja mennä vaikka juttelemaan ruokalassa tai koulun jälkeen mukavilta vaikuttaville luokkakavereille ja ehkä ehdottaa näkemistä vapaa-ajalla.

Ja vielä kerran: Niin tylyä kuin se onkin. Älä jätä lääkistä tämänhetkisen tilanteesi takia. Kukaan ei valitse tulevaisuutensa ammattia koulukavereiden perusteella. Ja itsemurha ei ainakaan ratkaise yhtään mitään..

Ja menethän sinne YTHS:lle. Sieltä saa paljon parempaa apua kuin keskustelupalstojen keittiöpsykologeilta ;D

Todennäköisesti lääkis ei ole sulle oikea paikka. Täytyy haluta oikeesti opiskella sitä alaa ellei niin vaihda johonkin muuhun.

Ongelmat voivat saavat mielen kuormittumaan niin, että oppiminen ja muistaminen voi tilapäisesti vaikeutua. Olisiko mahdollista pitää pitempi tauko opiskelusta, hakea apua, hoitaa itseä ja jatkaa sitten uusin ajatuksin?

Miksi hait lääkikseen ? Oliko oma tahtosi vai vanhempiesi tahto ? Oletko ns. suorittajatyyppi, jolle koulussa menestyminen (vanhempien odotukset) ei ole seurausta kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Ei lääkäriksi kannata opiskella ellei ole kiinnostunut työntämään kättään muiden perseisiin tai halua tutkijaksi. Kannattaa ihan itse miettiä mitä haluaa elämällään tehdä kukaan muu ei voi päättää puolestasi. Asenne ratkaisee.

Kiitoksia kannustavasta viestistä cursus2009! Varmasti moni muu on kanssa epävarma opintojen suhteen, mutta koen vaikeaksi puhua tästä asiasta toisille kurssikavereille. Olen sitä mieltä että opinnot sujuu jos on motivaatiota lukea paljon.

Oikeastaan hain lääkikseen varman työllistymisen ja lukemattomien mahdollisuuksien takia. Olisin varmasti tyytyväinen monella muullakin alalla. Tuntuisi vain kovin oudolta vaihtaa lääkiksestä jonnekin muualle, lisäksi uskon että kyseessä on vain (hetkellinen) motivaation puute, joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen.

Itellä tosiaan taustalla huono itsevarmuus johtuen koulukiusaamisesta, siksi toisiin ihmisiin on välillä niin vaikea luottaa, avautumisesta puhumattakaan. Pelkään että he pitää mua laiskana, tyhmänä tai outona.

Taidan olla myös hieman suorittajatyyppiä, vaadin itseltäni ehkä liikoja. Lääkis oli ihan oma valinta kylläkin.

Tällä hetkellä olen lääkiksessä pysymisen kannalla.

Menisit apua hakemaan, oisko sulla masennusta? Halusitko itse lääkikseen vai halusiko joku muu että menet sinne?

Mietipäs niitä ansioita, jotka tulet saamaan, kunhan olet opintosi päättänyt. Ajattele, mitä kaikkea voit sitten tehdä! Voit matkustaa ihaniin paikkoihin joihin moni ei pääse, yöpyä Dubaissa 7 tähden hotelleissa, harrastaa ihan mitä tahansa jne. Itseäni ainakin kun välillä alkaa synkkiä ajatuksia tulemaan, niin pidän mielessä sen, mikä kroisos olen muutaman vuoden kuluttua ja minkälaisen vapauden se suo toteuttaa itseään ja nauttia elämästä.

Tsemppiä!