Vihanen, surullinen, ahdistunu, ihastunu

Oon 14 vuotias tyttö. Mul menee kotona asiat aika huonosti mikä sit heijastuu myös koulun käyntii. Oon karkaillu kotoa pahan olon takia, isä huutaa mulle melkeen joka päivä, en saa taaskaa lähtee minnekkää, mua moititaan, kaikki vaa vittuilee kotona (paitsi äiti) ja mikään ei meinaa onnistua tmv ja itken mun paskan olon takia joka päivä ainaki kerran. En vaa osaa olla enää kunnolla iloinen ja tuntuu välillä sille et haluaisin kuolla ja oon käyny tyylii sillallan kaiteen toisella puolella ja miettiny et hyppäänkö ja päätän kaiken. Koulustaki oon tyylii joka aamu myöhässä ku ei vaa kiinnosta mennä sinne ja sinne menoki on ahistavaa. Tosiaan kävin yhden pojankaa hitailla täs muutama viikko sitte ja yhtäkkiä monet sen kavereista on alkanu kyylää mua. Ei siin sillee mitää mut on se tavallaa aika ahistavaa ku ihmiset stalkkaa. Kyllähän tää poikaki kattelee ja katseet kohtaa jne. mut sen käytös on muuttu heti niitte hitaitten jälkee ja monet sen kaverit vaa virnuilee, kattoo mua ja sit supisee sille jotai. Ja siis pidän tästä pojast tosi palio ja oon täs miettiny et viitinkö mennä puhuu sille missään? Miettien tätä mun elämän tilaa kotona ja ku sil on kuitenki tosi täydelline elämä ja kaikkee et en haluis pilata sitä tai mtn. Helppii!