Oikeus työhön
23. artikla
1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Mitä oikeus työhön merkitsee?
Oikeus työhön merkitsee sitä, että jokaisella on oikeus työhön, oikeudenmukaisiin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Se merkitsee valtiolle vastuuta siitä, että työpaikkoja on kaikille työhön kykeneville.
Lisäksi jokaisella on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon. Työtä voidaan tehdä itsenäisesti, omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi tai sitä voidaan tehdä jollekulle toiselle. Tällöin työstä saa yleensä palkkaa.
Yhteiskunnallinen tilanne ohjaa ihmisiä ammatinvalinnassa: aina ei ole kysyntää sille työlle, mitä ihminen mieluiten tekisi. Joskus ammatin edut (esim. hyvä palkka) voi myös ohjata suuntautumista enemmän kuin kiinnostus alaa kohtaan. Työ voi olla vain välttämätön paha toimeentulon takaamiseksi, mutta se voi olla myös väline itsensä kehittämiseen ja toteuttamiseen. Työn ei pitäisi viedä ihmisen kaikkia voimia.
Kansainvälinen työjärjestö ILO työskentelee oikeudenmukaisten työolojen puolesta. Vuonna 1998 hyväksytyllä julistuksella työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista ILO pyrkii ylläpitämään hyvää yhteiskunnallista kehitystä ja samanaikaista taloudellista kasvua mm. toimimalla työelämän perusperiaatteiden ja -oikeuksien takaamiseksi. ILO:n työelämän perusperiaatteet ja -oikeudet rakentuvat neljän perusnormin varaan:
- oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksia
- pakkotyön kielto
- lapsityön kielto
- tasa-arvo eli syrjinnän kielto työelämässä
Suurena haasteena on työn ja työpaikkojen siirtyminen toiselle puolelle maailmaa. Vastuu työn inhimillisyydestä ja työntekijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta on tällöin keskeinen kysymys, johon ei aina kiinnitetä riittävästi huomiota taloudellisten tekijöiden ratkaistessa tehtaan tai muun työpaikan sijainnin.
Jo ennen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten syntyä perustetulla Kansainvälisellä työjärjestöllä ILO:lla on erityisvastuu työtätekevien ihmisten suojelusta.
Siirtotyöläiset ovat erityisen haavoittuva työntekijäryhmä, sillä he eivät nauti kaikkia kansalaisilla olevia oikeuksia. Globaalin talouden aikakaudella sekä siirtotyöläisyys että työelämän normien kiertäminen on yhä yleisempää. Siirtotyöläisten tilanteen parantamiseksi hyväksyttiinkin 1990 YK:n yleiskokouksessa kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta. Sopimus tuli voimaan 2003. Se on ainoa YK:n ihmisoikeussopimuksista, jota Suomi ei ole allekirjoittanut.
Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.
23. artikla
1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Mitä oikeus työhön merkitsee?
Oikeus työhön merkitsee sitä, että jokaisella on oikeus työhön, oikeudenmukaisiin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Se merkitsee valtiolle vastuuta siitä, että työpaikkoja on kaikille työhön kykeneville.
Lisäksi jokaisella on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon. Työtä voidaan tehdä itsenäisesti, omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi tai sitä voidaan tehdä jollekulle toiselle. Tällöin työstä saa yleensä palkkaa.
Yhteiskunnallinen tilanne ohjaa ihmisiä ammatinvalinnassa: aina ei ole kysyntää sille työlle, mitä ihminen mieluiten tekisi. Joskus ammatin edut (esim. hyvä palkka) voi myös ohjata suuntautumista enemmän kuin kiinnostus alaa kohtaan. Työ voi olla vain välttämätön paha toimeentulon takaamiseksi, mutta se voi olla myös väline itsensä kehittämiseen ja toteuttamiseen. Työn ei pitäisi viedä ihmisen kaikkia voimia.
Kansainvälinen työjärjestö ILO työskentelee oikeudenmukaisten työolojen puolesta. Vuonna 1998 hyväksytyllä julistuksella työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista ILO pyrkii ylläpitämään hyvää yhteiskunnallista kehitystä ja samanaikaista taloudellista kasvua mm. toimimalla työelämän perusperiaatteiden ja -oikeuksien takaamiseksi. ILO:n työelämän perusperiaatteet ja -oikeudet rakentuvat neljän perusnormin varaan:
- oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksia
- pakkotyön kielto
- lapsityön kielto
- tasa-arvo eli syrjinnän kielto työelämässä
Suurena haasteena on työn ja työpaikkojen siirtyminen toiselle puolelle maailmaa. Vastuu työn inhimillisyydestä ja työntekijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta on tällöin keskeinen kysymys, johon ei aina kiinnitetä riittävästi huomiota taloudellisten tekijöiden ratkaistessa tehtaan tai muun työpaikan sijainnin.
Jo ennen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten syntyä perustetulla Kansainvälisellä työjärjestöllä ILO:lla on erityisvastuu työtätekevien ihmisten suojelusta.
Siirtotyöläiset ovat erityisen haavoittuva työntekijäryhmä, sillä he eivät nauti kaikkia kansalaisilla olevia oikeuksia. Globaalin talouden aikakaudella sekä siirtotyöläisyys että työelämän normien kiertäminen on yhä yleisempää. Siirtotyöläisten tilanteen parantamiseksi hyväksyttiinkin 1990 YK:n yleiskokouksessa kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta. Sopimus tuli voimaan 2003. Se on ainoa YK:n ihmisoikeussopimuksista, jota Suomi ei ole allekirjoittanut.
Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.