Vaikka tämän päivän muun itkun ja surun peittoaa hyökyaalto draama, niin haluaisin kuulla teiltä äidit, jotka olette ent.vaimoja niitä kuuluisia exiä, että mikä on, mikä puristaa niin kovasti päätä että kaikenlaisia kettuiluja pitää keksiä? useimmat teistä käyttäytyy kuten aikuisten kuuluu käyttäytyä, mutta kun vierailin "uusperheellisten" foorumissa tai selaan näitä keskusteluja tai käyn läpi omakohtaisia kokemuksia, niin.....kaikenlaista voidaan tehdä lapsen edun nimissä. Miksi te teette niin? Esim. muutatte valmiita viikonloppukuvioita, jolloin sekoitatte varmasti sen toisenkin perheen kuvion. Kitisette lasten kuluista, maksatatte jopa aikuisten lasten puhelinlaskut/luottokorttilaskut isällä.
Kun uusioperhe syntyy; siltä tulevalta äitipuolelta pitäisi kysyä vihkikaavassa tahto asiaa myös ja ennenkaikkea joustamisessa ja kaikenlaisen sonnan nielemisessä.
Mutta miksi kukaan exä ei uskalla tulla tänne kertomaan motiiveistaan kiusantekoonsa. Kyllä kait sellaisen itselleen edes ymmärtää ja uskaltaa tunnustaa, kun sen ympäristökin huomaa.
Kun uusioperhe syntyy; siltä tulevalta äitipuolelta pitäisi kysyä vihkikaavassa tahto asiaa myös ja ennenkaikkea joustamisessa ja kaikenlaisen sonnan nielemisessä.
Mutta miksi kukaan exä ei uskalla tulla tänne kertomaan motiiveistaan kiusantekoonsa. Kyllä kait sellaisen itselleen edes ymmärtää ja uskaltaa tunnustaa, kun sen ympäristökin huomaa.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Hui, ai että siltä uudelta naiselta pitäsi oikein lupa kysyy??? Menehän sinä lapsukainen vielä kasvamaan ja miettimään asioita, ennenkuin alat ohjeitas jakeleen. Jos sulla ei ole kokemusta lapsipreheen elämästä, niin älä sotkeennu silloin siihen millään muotoa. Siirry sivuun ja katsele kiltisti, kuinka asioita hoidetaan ja ole hiljaa!!!
Äidit ovat lähinnä säälittäviä tapauksia jotka omien empatiapuutteiden ja kykenemättömänä rationaaliseen ajatteluun, ovat nostaneet itsensä jalustalle kuvitellen olevansa parasta mitä lapsellensa voi olla.
Totuus on kuitenkin toinen. Usein (varsinkin eronneet äidit) ovat kuitenkin tunne- ja hormonikuohuissaan enemmänkin haitaksi lapsellensa kuin hyödyksi ja turvaksi.
Isät sen sijaan kykenevät hoitamaan lapsensa ilman, että tarvitsee mollata/kiusata ex-vaimoa tai ylipäätään antaa eron vaikuttaa lasten suhteeseen kumpaakaan vanhempaansa. (Esim. elareilla kiristely, tapaamisten rajoittaminen, sekaantuminen uuteeseen suhteeseen...)
Vielä kun tämän sosiaalitoimistoissa tajuttaisiin ja vihdoin luovuttaisiin tuosta "äitimyytistä", niin johan olisi lastenkin pahoinvointi vähentymään päin.
KERRO IHMEESSÄ MUISTAKIN ONGELMISTASI, oi nero!
en tiedä kumpi on fiksumpaa omata mielipiteitä jotka ovat ainoita ja oikeita vai se, että provosoi tällaisen ihmisen jo kärkevää luonnetta/mielipidettä?
Tulen sitten tiistaina hakemaan isin pikku kullannupun tarhasta, mennään uimaan ja sitten mennään ens kesänä puuhamaahan jookos? Sitä tiistaita eikä sitä kesää oo vieläkään tullut, lapsi menee lukioon. Isä häipyi kuin se pieru saharaan javei lpmpsankin mennessään, elareita ei oo näkyny ku suuremmissa mutkissa, silloin kun äitinsä on jaksanut asiasta räkättää. (kyseessä ei oo teini-isi kuitenkaan)
Ettekö jo huomaa, että ei näissä keskusteluissa lapsista riidellä, ne on vaan siinä sivussa peittämässä todellista ongelmaa.
Kysymys on ainoastaan rahasta. Äiti haluaa oikeutetusti isältä puolet lasten elatuksesta, mutta isät eivät halua maksaa!
Rahasta riideltiin jo avioliitossa, ja rahasta riidellään erossa!
Kun tunnustatte ja tunnistatte todellisen riidan aiheen, helpotatte elämää, muutoin repikää rahanne ja kasvakaa aikuisiksi!
Ehkä sussakin on jotain vikaa? silloin kun suhde on nalkutus tasoa ni miehet lähtee. Ihan vaan kirjoituksestasi päättelin minkälainen olet.
siis lapsen isän äiti on muistanut huomauttaa asiasta, ei äiti itse. Rahat on menneet lapsen koulu- ja harrastustilille silloin kun niitä on sattunut tulemaan, äiti tienaa ihan ok. Tarkoitin vaan että on näitä tällaisiakin isiä olemassa, vähän liian montakin. Olis ehkä pitänyt nalkuttaa, silloin ehkä ois asiat toisin ja lapsi edes tapaisi isäänsä.
Hirvittävän vaarallista on yleistää. Tiesitkö sen?! Toivoisin kuitenkin,että suurin osa äideistä olisi eronsa selvittänyt mielessään jo etukäteen,siten ettei tarvitsisi ruveta sekoilemaan millään lapsellisella tavalla. Lasten etuhan se kuitenkin on tärkeintä. Toivoisin myös että olisi isiä jotka oivaltaisivat tämän. Minulle ei käynyt niin. Olen neljän lapsen äiti.Tämäkin päivä tuli kun lapset ovat aikuisia.23,21,18 ja 15vuotiaita. Nuorin enää kotona. Erostamme on 12vuotta. Lasten isä on kypsymätön persoona vaikka lääkäri onkin. Ei mitään yhteyttä omiin ihaniin,hyvin menestyneisiin lapsiin. Elatusmaksut on kyllä maksanut,mutta sehän ei kata sitä velkaa eikä todellista elämiskulua mitä meillä suurperheenä on ollut. olen yhä pankkiin velkaa menneen avioliittomme kuluja. Exmies on kaikki nämä vuodet reissannut ulkomailla ja naisia on ollut vaikka missä,me ollaan lasten kanssa yritetty hankkia luistimia ja vaatteita yms.ja nautittu kotonaolosta,pakon sanelema juttu........... Kyllähän se on niin että äidit kuitenkin ajattelevat paljon empaattisemmin kuin isät. Totuus joka kirvelee,mutta kun kannat lasta 9kk rinnassasi ja sisälläsi,niin...
ei lapsen tarvii semmoista isää/äitiä edes tavata joka ei halua itse sitä! mutta sekin on hankala paikka! itsellä semmonen tilanne että vaimoni ei isäänsä näe kun ehkä kerran 2 vuodessa, itse olen hyvin perhekeskeinen, eli tuntuu pahalta patistaa vaimoani siihen. mitä muuten en enää teekkään,koska isä ei myöskään ota yhteyttä! mutta koittakoon joku viedä multa oman lapseni nii...>:/
tuo on just sitä paskapuhetta jonka takia lapset määrätään sos.laitoksessa äidille vaikka isällä olisi paljon parempi olla! Perseestä!!!
Kutakuinkin samaa mieltä.
Marttyyri-asenteellahan lapsia onkin oikein kypsää kasvattaa.
miehet, isät voivat myös tehdä asiasta hankalan..
kai tämä riippuu siitä miten kuinka vahvasti ero koetaan ja toki siitä vanhasta pitkästä suhteesta on vaikea irrottautuakin - on tottunut että toinen on siinä ja sen käyttäytymismallin hänen kanssaan elämällä - kaikki tämä vie aikansa. Ehkäpä sitä pelkää syrjäytyvänsä - joku vie paikan "omasta" vaikkakin vanhasta elämästä.. vaikka vanhempi on aina vanhempi niin pelko jäädä tämän uuden puolison varjoon on mustasukkaisuutta omista lapsista ja kilpailua paremmuudesta...
ja tätä esiintyy molemmmilla sukupuolilla.
Kumpaakaan sukupuolta enempää puolustelematta - viisas neuvo kaikille... antakaa miehen/naisen käydä ero ensin lävitse ennen kuin itse menette mukaan kuvioihin, kaikki säästyy suuremmilta kolhuilta.
mikä tulkitaan kiusanteoksi? Sekö että hakee ulosoton kautta elatusavut joita ei kauniisti pyytämällä eikä edes rumasti saa, ok mieheltä menee luottotiedot ja asuntolainaa ei tipu... Olen ilkeä ja katkera, minut jätettiin kahden lapsen vuoksi, minua uhkailtiin ja kiristettiin, miksi en saisi pitää omia ja lasteni puolia. Kyllä vetoan lasten etuun, minusta on lasten etu että tapaamiset ovat säännöllisiä ja tapahtuvat kuten etukäteen on sovittu ja minusta olisi lasten etu että isänsä maksaisi elatusavut. Ei ole kivaa arvuutella tuleeko isä tällä kertaa ajoissa hakemaan jälkeläisiään viikonlopputapaamiseen vai onko isillä taas krapula ja hänestä muutaman tunnin myöhästyminen ei ole mitään ja on nalkuttamista huomauttaa siitä. Ja minä olenilkeä akka kun en ole kahta tuntia etuajassa vastaanottamassa lapsia sunnuntaina takaisin.
On se jännää että kun ero tulee mieheltä lopuvat velvollisuudet omia biologisia lapsia kohtaan, mutta etuoikeudet täytyisi säilyttää. Uuden akan lapselle kyllä täytyy uuden akan mielestä ostaa kaupan kalleimmat vetimet minun lasten isän lompakosta, mutta minun lapsieni ei tarvitse saada edes elatusapua saanhan minä lapsilisän korotukset...
minun kuuluisi myös pakata lasteni mukaan isiä tapaamaan vaipat eväät ja varmaan käyttörahaakin... minä olen ilkeä kun sanon ei käy, lasten etu on se että äidillä on oikeus myös omaa elämään. Te isien uudet voisitte olla vähemmän ahneita ja antaa isien osallistua edes elatusapujen verran lastensa hankintoihin se on isien velvollisuus.
Ei tuo mielestäni ole kiusantekoa.(nimimerkille eräs ex-vaimo)
Miehesi ei ole ilmeisesti se teidän perheen aikuinen.
Nimimerkki "tytsä" kirjoitti siitä, että pitäisi antaa aikaa käsitellä se eroprosessi, ennenkuin hyppää jakamaan arkea juuri eronneen miehen kanssa. Totta, mutta kun ei omista sitä kristallipalloa, ei arvaa miten vahvasti se ent. vaimo asiaan suhtautuu. Ja vahvasti-sana on lievä ilmaisu. Jos on kuullut toiselta osapuolelta että "reisille on mennyt" koko liitto jo lähes 10 vuotta, niin kyllä se uusi vaimo/tyttöystävä uskoo näihin tarinoihin. Ja kun vielä totuus on tuo eikä muuksi muutu. VAIKKA MITÄ YRITTÄISITTE SANOA,että se on vain toisen osapuolen näkemys.
Niin kaiken sen jälkeen ihmetyttää, että miksi sitten vasta havahdutaan ja ruikutetaan aviomiehen perään kaikenlaisin konstein. Ja tuskin se lasten etu siitä paranee, jos taistellaan jostain mäkkärirahoista ja tuskin se aikuisten lasten itsetuntoa ja vastuullisuutta kasvattaa jos maksatetaan isäpapalla alkuperäisessä viestissä mainitsemiani laskuja. Kyllä te tiedätte, te vastaajat mitä asioita tässä "puheenvuorossani" perään. Tiedän että on vastuullisia miehiä ja on vastuullisia naisia, olivat he exiä tai nyxiä. Mutta miksi tarkoituksella tehdään pahaa, ollaan ilkeitä. Niiltä jätetyiltä naisilta haluaisin vastauksia, niiltä tarkoituksella ilkeyksiä tekeville naisille tämän keskustelun haluaisin avata. Täällä uskaltaa paljastaa myös ilkeytensä..tänne vaan keskustelemaan.
ei ole enää minun mieheni, mutta on kuitenkin lasteni isä.
Minut on erään nyxän toimesta leimattu ilkeäksi ahneeksi kiusaa tekeväksi ex-vaimoksi, vain sillä että haluan lapsilleni ja samalla itselleni sen minkä meidän kuuluukin saada, mistä on yhdessä paperitkin väännetty. Unohtui vain kutsua miehen nyxä mukaan papereita tekemään. Ja koska elatusavut ovat hänestä kohtuuttomat ja minä ahne akka ei tarvitse hänestä maksaa mitään.
Nyxä mustamaalaa ex miehen kavereille ja sukulaisille minua ja lapsiani kuinka minä kasvatan huonosti lapsiani ja kuinka lapset eivät tottele häntä. Minusta meillä kotona asiat toimivat ihan ok, jos isin luona on eri tapa toimia ja asiat ei toimi ei siitä voi minua yksipuolisesti syttää. Minusta minua on turha haukkua lasten vaatetuksesta jos ei itse halua mitenkään osallistua siihen, ehjissä ja siisteissä kulkevat ei ehkä aina ihan uuttuuttaan loistavissa mutta ihan siisteissä kuitenkin.
Voi olla että on vaikeita ex-vaimoja mutta ei pidä yleostää tiedän myös vaikeita ex-miehiä ja nyxiä, mutta tiedän myös että joillain asiat jopa toimivat sääli vain että liian harvoin...
Sinun ei kuulu saada exältäsi osituksen suorituksen jälkeen enää mitään.
Mikään ei kuulu sinulle hänen tuloistaan.
Ei ole millään lailla perusteltua vaatia itsellesi ex-vaimona minkäänlaisia suorituksia sinun hyväksesi.
Elarit on lasten elatukseen, niihin ei kuulu sisällyttää sinun tarpeitasi.
Lapset tulevat vielä tottelemaan häntäkin, jahka mukuloille selviää (jos annat heille selvitä), että hän on toisen kodin täysivaltainen aikuinen.
Siinä olet oikeassa, että kummallakaan teistä erovanhemmista ei ole kovin paljon nokan koputtamista siihen, jos osassa asioita on eri säännöt. Kunhan nyt pääpiirteittäin homma menee, niinkuin pitää.
Anna myös isän olla lapsillesi isä, rabkaisematta häntä avioerosta jatkuvasti. Älä käytä lähivanhemmuuttasi aseena toisen vanhemmuutta vastaan.
Terv. Alannahi, exä, nyxä, äiti ja etä-ä.p.
En halua sen enempää mutta en myöskään vähempää kuin 2x160e siis 160e/lapsi joka ei ole minusta kohtuutonta. Ositus on tehty, vaikka ei sitä ositettavaa juuri ollut kertymään vielä ehtinyt.
En minä sitä rahaa suorasanaisesti itseäni varten halua vaan sitä varten että minulla on vara ruokkia ja vaatettaa lapseni jotka ovat myös ex-miehen lapsia. Minkä vuoksi ex-miehen velvollisuus on rahoittaa ei biologisen lapsensa vaatetus mutta jättää omien lapsien elättäminen täysin minun lasten äidin harteille?
Etävanhempien kiusaksihan elatusavut on keksitty ja sitä varten että lähivanhemmat voivat niillä rahoilla istua baarissa niinä hetkinä kun lapset ovat etävanhemmalla
Ole etävanhempien kiusaksi.
Sulla on ikvä kyllä vähän katkera asenne.
Olen itse lähiäiti, mutta puolisoni on etäisä.
160€/lapsi/kk on kohtuullista, mikäli todella laskettu lapsen kokonaiskulutus ja suhteutettu vanhempien elatuskykyyn, huomioiden tietenkin myös etäkotiin aiheutuvat kulut.
Jos teillä on vahvistettu elatussopimus, voit hakea sopimuksen nojalla ulosmittausta rästiin jääneistä.
Toimintamallien kannattaa olla tässä sekä johdonmukaisia, että tiukkoja.
elatisavut ovat jo ulosotossa, kun muu ei auttanut. Myönnän olen katkera, miksi en olisi??? Arki kahden pienen lapsen kanssa on välillä rankkaa, kun toista vanhempaa ei ole tukenaja apuna ei edes joka toinen iikonloppu tai ei edes rahan muodossa jolla tarkoitan vain sitä 2x160e/kk elatusapua...
Joku jossakin toisaalla on miettinyt sitä (ja haluan tietää tietämättömänä), että miten on lapsilisien? Puolitetaanko myös ne, eli puolet lähivanhemmalle ja puolet sille etä-vanhemmalle?
Eikö se olisi reilua jos tässä käytiin keskustelemaan lasten elatuksesta ja reiluudesta.
minusta lapsilisät kuuluvat lähivanhemmalle sillä jollain tasolla ne kuuluisi olla huomioita elatusmaksuissa. Minusta usein 90% lapsien kuluista lankeaa lähivanhemman maksettavaksi kuten päivähoitomaksut, harrastukset, vaatetus, suurin osa ruuasta, mahdolliset lääkäri ja lääke kulut lasten vuoksi asunnonkin täytyy olla kohtuullisen kokoinen sinkku mahtuu hyvin asumaan yksiössäkin ja kun väkeä on enemmän kuluu myös sähköä ja vettä enemmän jne... eli lapsista aiheutuu välittömiä ja välillisiä kustannuksia joista minun mielestä suurin osa lankeaa lähivanhemman maksettavaksi, näin ainakin meillä.
Ovat osana kattamassa sitä kokonaiskulutusta.
Suhdekeskusteluissa on avioeron alla paljonkin näistä elatusjutuista.
Vanhempien pitäisi arvioida, paljonko lapsi "maksaa" kuussa kaikkinensa.
Tästä summasta vähennetään lapsilisät ja loppu jaetaan tulojen suhteessa.
Näin se menee.
Tai sen pitäisi mennä.
Joten lapsilisät kuuluvat lähille.
Vuoroasumisessakin on järkevämpää laittaa lapsilisien saajaksi yksi vanhempi, muuten molemmille maksetaan yhden lapsen mukaan.
No johan! Ei lapsi ole mitään kauppatavaraa! Ei sitä voi hinnoitella, mitä se maksaa???
Molempi vanhempi on velvollinen huolehtimaan ja elättämään omaa lastansa täysi-ikäiseen asti! Ei ole lapsen vika, jos on maailmaan syntynyt. Luulisi olevan vanhemmilla sen verran aivoja että olisivat onnellisia että ovat lapsen saaneet! Moni, joka lapsia rakastaa ei voi heitä saada.
Järkyttävää, jos aletaan lapsen kustannuksella pelaamaan rahasta. Lasta heitellään jo muutenkin kuin pelinappulaa, ja nyt jo heitetään lantteja pöytään....!
..olet aivan oikeassa.
"Molempi vanhempi on velvollinen huolehtimaan ja elättämään omaa lastansa täysi-ikäiseksi asti!"
Ja juuri tuon velvollisuuden takia määritellään elatusmaksut eron jälkeen.
Elatus maksuilla ei osteta lasta, vaan niillä elätetään sitä lasta.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt.
Viestissäni oli jopa "maksaa" sana lainausmerkeissä. Kyse on kuluista. Tiedäthän, mitä menee asumiseen, ruokaan, vaatteisiin, hartrastuksiin jne?
Sen voi suurinpiirtein laskea. Ja se pitääkin laskea, jotta eläatusmaksut tulisivat poikeudenmukaisesti määriteltyä JUURI LAPSEN ELATUSTA VARTEN!
Minä olen vilpittömästi sitä mieltä, että on täysin oikein määritellä elatusmaksut ja myls maksaa niitä.
Terveisin Alannahi, äiti (lähivanhempi, eli se, jonka tilille kahdesta lapsesta maksetaan elatusmaksuja), sekä äitipuoli (ns. etäsellainen, eli se, jonka puoliso maksaa exänsä tilille elatusmaksuja kahdesta lapsesta)
Oletkohan väärällä palstalla?
Tässä keskusteluvirrassa on ollut melko asiallista keskustelua elatusmaksuista ja lapsilisistä. Hyvä! Kukaan ei kiistä sitä, etteikö molemmat biologiset vanhemmat olisi velvollisia elättämään omia biologisia tai adoptiolapsiaan. Ja varmasti useampien mielestä lapsilisät tulisi maksaa lähivanhemmalle, koska hän elättää ja kustantaa suurimmaksi osaksi lasten kulut. ja kaikki tietenkin tietävät sen, että lapsilisät sekä elatusmaksut ovat molemmat tarkoitettu lasten elättämiseen (ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin, leluihin, sähköön, veteen jne. lista on pitkä). Ja tosiaan lapsilisäthän huomioidaan (ainakin pitäisi huomioida) osana lapsen elatusta määriteltäessä, niin että lapsilisät kattavat osan, ja molemmat vanhemmat osansa elatuskyvyn mukaan.
Mutta tilanne menee hankalammaksi, kun toinen vanhemmista tai molemmat saavat lisää lapsia. Yleensähän vanhemmilta lapsilta siirtyy lähes kaikki kunnossa olevat tavarat ja vaatteet pienemmille. Miten jaatte lasten pieneksi käyneet vaatteet, tavarat lelut yms, kun lapset eivät niitä enään tarvi. Ne ovat kuitenkin ostettu molempien vanhempien rahoilla ja lapsilisillä (joka on lapsen tuloa), ne eivät kuulu varsinaisesti kummallekaan vanhemmalle. Mutta niillä on varmasti todella suuri merkitys taloudellisesti sekä äidin, että isän uudelle perheelle. Kyseessä on sukset, luistimet, pulkat ja rattikelkat, pyörät, isot määrät vaatteita, nukkekodit, autoradat, legot, junaradat, barbiet, syöttötuolit, turvaistuimet, vaunut, pinnasängyt....... Eli kertokaa kaikki äidit (lähiäidit,etä-äidit, äitipuolet, mummot...) ja kaikki isät (etäisät, lähi-isät, papat, isäpuolet....) miten jaatte lasten tavarat, kun isommat eivät niitä enään tarvitse.
Eipä ole koskaan käynyt mihinkään suuntaan mielessä, että hirveästi pitäisi käytöstä poistuvia tavaroita jakaa?
Pieneksi jääneet vaatteet lahjoitan yleensä eteenpäin, tai myyn kirpparihintaan.
Lelut samaten, kalliimmat tavarat, kuten pyörät yms. menevät uutta hankkiessa vaihtoon.
Tosin, jos on käyttökelpoista ja siistiä, teen kyselykierroksen, jospa joku tarvii.
Saahan sitä asioista hankalia tehdä, jos haluaa, siitä vaan, mutta naurettavaa ajatellakin alkaa parkumaan miehen lasten liianpienien vaatteiden perään. Tai päinvastoin.
Tosin, tässä kuviossa kierrätetään exienkin kesken. Minun lapsilta on mennyt tavaraa miehen lapsille ja miehen eksältä tullut tänne.
En voisi kuvitellakaan, että eksä alkaisi kinuamaan lasten leluista. Onhan se selvä, että jos niistä käytettynä jotain rahaa saa, ne menee kyllä varmasti lasten hankintoihin.
Eli lyhyesti, tässä kuviossa (lapsilla yhteensä kolme kotia) lähit vastaavat näistä tavaroista. Turvaistuinten, rattaiden yms kohtaloista. Etät ei koputtele nokkaansa. Ei mieheni exälleen, eikä minun exäni minulle.
Joten, jos tulee lisää biologisia lapsia, ja aletaan tavaroita laskemaan, eikö se ole järkevää, että esim. valmiin pinnasängyn antaa sille, joka sen tarvitsee?
anna kenellekkään koskaan mitään miksikään. Koska MINÄ tarvitsen rahaa, palkkani kuuluu MINULLE, MINÄ olen ansainnut sen pienen extran jota palkallani voin ostaa. Yleensä en kyllä osta vaan varastan, ei se isoilta kauppaketjuilta ole pois.
En maksa edes elatusmaksuja vaan soitan aina jollekkin sukulaiselle tai tutulle ja ensin 5-10 minuuttia itku kurkussa surkuttelen eroani ja huonoa rahatilannetta. Sitten pyydän "lainaa" elareita varten vaikkei ole aikomustakaan koskaan maksaa takaisin.
Silloin kun lapseni on luonani, menemme "kyläilemään" yleensä ruoka-aikaan. Tiedän jo aika hyvin naapureiden ja tuttavien ruokailuajat. Yksi ryökäle, yritti väittää, että he syövät tällä kertaa ulkona... Hah, aikamme odoteltuamme kyllä tarjosivat sitten päivän annoksen. Että ihmiset sitten ovat lapsellisia.
Kerran se ahne ex soitti ja pyysi minua hommaamaan lapselle uuden puseron. Täydellisenä isänä tietenkin hommasin, mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi... V***u, se kakara keneltä vein sen puseron, huusi kuin syötävä. Otin varmuudeksi tikkarinkin pois. Oppiipahan olemaan valittamatta turhasta.
Myöhemmin, kun join kaikessa rauhassa kaljaa, sen kakaran luuseri-isä tuli jotain naamaa aukomaan. Vetäsin nokkaan, olisi kiitollinen, että opetin elämää sille helkkarin räkänokalle.
Viime aikoina on ollut vähän yksinäistä... Se johtuu varmaankin siitä, että nykyihmiset ovat niin pinnallisia ja kiireisiä. Mutta onneksi MINÄ olen tämän maan viimeinen selkäranka.
...niin mikä?
Niin kovin monesti ihmiset ajattelevat asioita omalta kantilta. Mikäli kaikki ajattelisivat vain muiden hyvinvointia, niin palstat olisivat täynnä anteeksipyyntöjä siitä, että ei ole huomioinut jotain näkökantaa.
Itse elän tiukassa rahatilanteessa ja lähes täysin x:n talutusnuorassa lapsen suhteen. Silti yritän olla lapselle isä niin hyvin kuin kykenen.
Kaikista parasta on unohtaa eron syyt sekä ajatella ihan puhtaasti sekä yksinkertaisesti sitä, mikä on keskustelun aiheen (lapsen) kannalta parasta.
Et voinut olla huomaamatta sarkasmia viestissäni, sitä ei ollut piiloteltu millään lailla ja oli jopa (yli) liioiteltu.
"On se jännää että kun ero tulee mieheltä lopuvat velvollisuudet omia biologisia lapsia kohtaan, mutta etuoikeudet täytyisi säilyttää. Uuden akan lapselle kyllä täytyy uuden akan mielestä ostaa kaupan kalleimmat vetimet minun lasten isän lompakosta, mutta minun lapsieni ei tarvitse saada edes elatusapua saanhan minä lapsilisän korotukset... "
Kyllä, uusi akka haluaa lapselleen parasta - niinkuin sinäkin haluaisit. Uuden akan lapset vain sattuvat nauttimaan biologisten vanhempiensa välisestä rakkaudesta, joten -voi voi kun et pääse enää osingoille siitäkään.
Kateus miehen onnea kohtaan on juuri näitä naiseuden kypsimpiä piirteitä..*huokaus*
"Kyllä, uusi akka haluaa lapselleen parasta - niinkuin sinäkin haluaisit. Uuden akan lapset vain sattuvat nauttimaan biologisten vanhempiensa välisestä rakkaudesta, joten -voi voi kun et pääse enää osingoille siitäkään."
Minä kirjoitin kirjoituksessa ex-mieheni nykyisen naisen lapsesta joka ei ole minun ex:n biologinen lapsi. Joten on siis sinusta oikein että miehen täytyy elättää vieras lapsi vain koska asuu samassa taloudessa tämän kanssa, mutta jättää kokonaan rahallisesti osallistumatta omien biologisten lapsien elinkustannuksiin??? kyse ei ole osingoille pääsemisestä vaan lapsista aiheutuvien kulujen kohtuulistamista köyhältä yksinhuoltaja äidiltä. Köyhä siksi ettei isä halua osallsitua yhtään ja elatusavut saamattominakin huomioidaan mm päivähoitomaksuissa jne...
Ex-miehesi ei ole enää sinun miehesi.
Siksi ihmettelen kirjoitustasi "haluan lapselleni ja SAMALLA ITSELLENI sen minkä meidän kuuluukin saada".
Ei kait ex-miehesi kuulu sinulle rahojaan antaa?
Haluan että lapseni tapaavat säännöllisesti isäänsä, samalla myös minä saan itselleni vapaa-aikaa lapsista. Haluan että isä maksaa edes vähän eletusapua ettei vain kaikki minun rahani mene lapsien elinkustannuksiin. anteeksi jos on väärin toivoa että omat rahat riittäisivät myös omaan ruokaan ja omiin vaatteisiin. En halua ex:ltä rahaa omiin kuluihini vaan lasten kuluihin, ja jos hänmaksaisi niin minulle jäisi hieman enemmän rahaa itseenikin,
vain onko minulta kielletty oikeus tuhlata rahaa itseeni koska olen eronnut yh-äiti?
Lue tästä osiostani kirjoitukseni "olen mustasukkainen/katkera ämmä" nimimerkkini on siinä nössö.
Sekosin eroni jälkeen täysin - lääkäri määräsi minulle mieliala lääkityksen...
Vaikka itse lähdin suhteesta niin tunteeni eivät olleetkaan niin yksinkertaiset... edellä mainitussa tekstissä myönnän voivani rakastua exääni uudelleen... Exäni taitaa olla Don Juan...
Erostani on 2,5 vuotta, tajusin vasta viime kesänä exäni pelin tässä jutussa - olimme minä ja hänen uusi tyttöystävänsä hänen "narupellejänsä" hän hoisi asiat niin, että me tappelimme keskenämme ja hän oli se hyvä ja sovitteleva osapuoli...ja kai hän tällätavalla pönkitti omaa itsetuntoa.. eli kun hän oli minun hellässä hoidossa niin uusi tytsy oli hirveä akka ja toisin päin... näillähän tiedoilla me sitten tappelimme
Lisäksi tämä uusi ja nykyään onneksi entinen on psykologi joka ihan ihme analyysejä teki minusta ja lapsistani joita sitten exäni lateli lastenvalvojille.
myönnän, olen vieläkin katkera vaikka yritänkin olla olematta... siitä, että hain lapsemme exältäni ja kävin entisessä kodissamme - asunto on kaunis, sisustussuunnittelijan suunnittelema huonekalut ja tekstiilit on teetetty. Meidän suhteessamme siihen ei ollut mukamas koskaan varaa - ei eides lasten vaatteisiin. Talomme oli silloin todella askeettisesti sisustettu. Katselen exäni vaatteita - laadukkaita merkkivaatteita ... kyllä minä monena iltana itken katkeruuttani siitä, että haen henkan ja maukan tangosta ne halparätit, kun en ole vielä keksinyt miten rahoistani säästäisin niihin laadukkaisiin vaatteisiin, koska kaksi kasvavaa lastani ovat minulle etusijalla... Tosin ei hekään henkkaa kummempaan pukeudu - eikä tarvitse.
Olen käynyt näiden asioiden takia myös psykologilla, eroon kuuluu niin moninaisia tunteita... podetaan syyllisyyttä erosta, ollaan niin ystäviä, podetaan yksinäisyyttä, koitetaan sopeutua ja pelätään oman roolinsa puolesta lasten elämässä, itkin monet yöt ja odotin exääni tulevaksi takaisin - mitä todellisuudessa en halua, olin siis mustasukkainen - jossain vaiheessa exään rakastutaan uudestaan toisinaan häntä vihataan ja kaikille näille tunteille ei ole mitään selvää järjestystä... ne vaan pitää kokea ja käydä lävitse...
Ei ole mitään kristallipalloa mistä näkisi koska on oikea hetki aloittaa eronneen henkilön kanssa seurustelu - itse en ole näemmä valmis suhteeseen vieläkään...
Olen katkera exälleni myös siitä, että hänellä on jo toinen nainen "kierroksessa" - Miten hänenlaisellaan ihmisellä porskuttaa "hyvin" sillä en pidä itseäni pahana ja minä en ole tavannut ketään ja jos olenkin en osaa enää luottaa...
Exäni rikkoi siis luottamukseni toiseen sukupuoleen...
hassua ... löysin päivällä exältäni tulleen kirjeen joka tuli tusinan ruusujen kera työpaikalleni viime kesänä "rakkaalle nauravalle naiselle jonka kerran kadotin ja löysin uudestaan terveisin: toivottavasti sinun sydämesi valittu"
Uuden vuoden lupaukseni on, etten ole sen enempää exäni kanssa tekemisissä kuin pakko - hänen ei tarvitse tulla kotiini sisälle - eikä soitella kuin välttämättömimmät - en puutu hänen suhteisiinsa sanallakaan ainoastaa jos lapsia koskevia asioita on... en aio olla katkera...
käyttäydyn hyvinkin asiallisesti luulen jo pystyväni siihen:)
mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että vaikka exäni maksaa 332€ kk elatusmaksua, maksaa lasten harrastukset ja auttaa ulkovaatteissa - pitää lapsia joka toinen viikonloppu ja joka keskiviikko - asiamme on siis hyvin ja summa ja hänen avustuksensa on riittävä, mutta toisaalta kaikesta kokemastani kivusta ja särystäni suhteemme aikana - kuten esim. siitä että hän öisin ravintolasta tullessaan herätti minut ja tunnusti pettämisensä yms. hauskaa:( - Hän saisi kyllä maksaa kaksinkertaisen summan! Jäin lasten kanssa ihan tyhjän päälle emme omistaneet kuin kaksi vanhaa nojatuolia...
joten asiolla on tapana olla aina kaksi puolta.
Exäni ei edelleenkään koe tehneensä mitään väärää..
Tässä erään katkeran exän omakohtainen kokemus - tosin exäni nyk.ex tytsykään ei sattunut olemaan helpoimmasta päästä, lapseton psykologi - voimakastahtoinen nainen jonka elämässä pitää asioiden sujua hänen mallillaan ja lapseni joutui kiittämään lakanoiden vaihdosta yms. lapsen perustarpeeseen kuuluvasta...
-tytsy-
En epäile pätkääkään katkeruuttasi ja syytä katkeruudellesi.
Itselläni on mieheni kanssa hyvä olla.
Vaikka....mieheni ei saanut yhtään mitään. Ei, ei älkää puhuko osituksesta ym. kun on yrittäjä-niin vaikka miten kuralla firma olisi eron hetkellä niin siinä katsotaan jotenkin ed. vuoden tulos yms.
Eli käytännöllisesti katsoen 25 vuoden elämäntyö valui käsistä pois.
Lama oli tietysti jo 10 vuotta aiemmin tehnyt tehtävänsä, mutta nyt ero vei loputkin.
Kun ex-rouvalle jäi kaikki, ihmetyttää sillä tavoin hänen käytöksensä: ei kaikkea ei voi rahalla mitata, mutta kun mies otti "räjähdysherkän" tv:n mukaansa (vuosimallia -85 tms.) niin, sitä, kuten lakanaa, tyynyä tämä rouva muisti vinkua takaisin.Ja ne palautettiin.
Mitään, ei mitään saanut ottaa talosta.
Kunnes keksikin tavan häkellyttää tai yrittää sekoittaa perhettämme: pikkuhiljaa, erilaisissa lähetyksissä, eri ihmisten toimittamina alkoi tulla tavaraa ja postia.
Joten tätä yritän täällä ihmetellä, että jos joku vaikka uskaltautuisi kertomaan, miksi toimii näin.
näitä ku lukee nii tulee väkisin mieleen että kaikki eronneet naiset on sairaita! menkää vaikka työleirille ku ei psykiatrista ole apua!!!
Työleiri olisi suositeltavaa yhtäläisesti miehille;)
Nii-i ainahan pitäis muistaa, että niin asiat, että ihmiset ovat yksilöitä/yksilöllisiä. Jollakin lapsien tapaamiset elatukset hoituvat kuin junan vessa, joillakin taas ei.
Olen elänyt pari suhteessa yli neljä vuotta, johon kuuluvat miehen kolme lasta, iältään 18, 11 ja 10. vuotiaat tenavat. He asuvat äitiensä luona. Mieheni on eronnut kaksi kertaa. Sitten taasen minun 6-vuotias, joka asustaa meidän kanssa.
Luulin tosiaankin, kun aloitimme suhdetta, että tästä tulee ns. helppo, kun molemmilla on lapsia jne.. Miehen puolelta kyllä asia on mennyt ihanasti mutta hänen toisen ex-vaimon puolelta ei.
Kiusanteko ja ilkeät puheet alkoivat silloin, kun menimme kihloihiin ja muutimme yhteen.
Eka ollaan mieheltäni lisää rahaa vailla. Se 400 €:a kun kuulemmas riitä kahden lapsen elättämiseen . Parhaimissa tapauksissa ex-vaimo laittoi lapsensa ruinaamaan rahaa isältään tai kertomaan, että sinä saat maksaa sen harrastuksen, lentomatkan jne.. Mieheni laittoi rahaa, mutta kuinkas ollakkaan ei ollut lapsilla sen kummemmasti harrastus toimintaa, ei hankittuna uusia vaatteita, ei matka eikä muutakaan.
Mieheni kyllästyessä tähän ja ottaessa kaupunkinsa sosiaalityöntekijään yhteyttä he aintoivat ainoan neuvon. Jätä maksamatta elatusmaksut, niin nämä peritään ulosotonkautta palkastasi, niin pääset tästäkin. No siihen loppuivat ex-vaimon rahan ruinaamiset, mutta niin meni mieheni luottotiedot. Onneksi ne ollaan nyt saatu kuntoon, mutta maksukin hoidetaan nyt ihan eri kautta.
Sitten nämä sovitut viikonloput. Lapset käyvät isänsä luona joka toinen viikonloppu ja heidän sopimuksessaankin lukee, että parittomat viikonloput isänsä luona. Näin ollen pyrimme järjestämään tämän ns. vapaa viikonlopun meille kahdelle. Tämä ei ole kuitenkaan passannut entiselle, vaan tapaamisia muutetaan vähän väliä ja eräätkin kerrat olemme joutuneet perumaan omat menomme. Olemme joustaneet tässä asiassa monesti, mutta sitten jos miehelläni tulee jokin työmatka, niin ex-vaimo aloittaa yltiöpäisen huutamisen, vittuilun ja asiomattomien tekstiviestien lähettämisen. Kun hän ei näillä pääse satuttamaan miestäni hän hyökkää minun kimppuun. Ollaan haukuttu huoraksi, jakomielitautiseksi eli kaikilla mahdollisilla nimityksillä mitä voikaan keksiä. Jos tämä ei onnistu, niin sitten hyökätään 6-vuotiaan poikani kimppuun, josta hän on sanonut, että vaatii psykiatrin hoitoa, kun on hullu. Ja niinpä hän usutti lastonvalvojat kimmppuuni ja oli valittanut, että jätän lapseni heitteille että poikani pitää ottaa huostaan. Sosiaalitädit kävivät luonamme, mutta ihmettelivät tätä ex-vaimon taka-ajatusta asialle. Mieheni kanssa olemme päätyneet siihen tulokseen, että hänen ex-vaimo on niin katkera heidän erostaan josta on nyt kulunt 5,5-vuotta, että haluaa vielä kaikin keinoin hankaloittaa entisen aviopuolison elämää.
Tyyliin jos hän ei ole onnellinen niin miksi kukaan muukaan.
Olemme mieheni kanssa hakeneet eräätkin kerrat yöllä lapset äitinsä luota pois, kun hän on alkanut juopuspäissään riehumaan. Sitten tämä 43-vuotias nainen kehtaa väittää, että hänen 10-vuotias tyttärensä vejättää häntä, että tyttärensä on aiheuttanut kaiken..
Kuten hänen oma psykologi veljensä sanoi, että hoitoon hänen sisko pitäis passittaa.
Tämä on vain pieni pinta raapaisu MEIDÄN uusioperheen elämästä ja arjesta.
Pitää kommentoida sulle näin, kun ketjun "hierarkia on liian syvä".
Ymmräsin sarkasmin, sitä ei todellakaan oltu peitelty. En tosin ymmärtänyt, miksi minä sen kohteeksi jouduin.
Totta puhuen, ensilukemalta viestisi oli täyttä p***kaa ja leimasin sut vaikka miksi. Tässä päivien kuluessa olen nähnyt kirjoituksiasi muuallakin, ja olen miettinyt mikä tässä noin paljon rassasi, kun kuitenkin tuntuu, että se nimenomaan lapsen paras on kummankin mielessä.
Eikä mulla ole ollut vänkäämistä siihen, mitä sä olet esittänyt lapsen parhaaksi.
Mä olen tosiaan sitä mieltä, että on naurettavaa alkaa jälkikäteen pohtia kummalle vanhemmalle joku nukkekoti kuuluu, sen perusteella, kuka sen on hankkinut.
Ikävän usein etävanhemman tilanne vedetään liian tiukalle, ja kohtuuttomin perustein.
Pahoittelen, jos tilanteesi exäsi kanssa on noin huono, se olkoon hänen häpeänsä.
Suhteettomat taloudelliset menetykset ja suppeat tapaamiset, muuta ei huonostivoivan etävanhemman leipomiseen tarvi.
Ja järjestelmä sallii sen liian helposti.
Etä = Unohdettu pakollinen rahapussi. Meneppä kertomaan sossuun, että lapsi haluaisi olla luonasi, koska toinen ei leiki... Vastaus: Leiki sitten sinä enemmän.
Sossuun: Äiskä juo kaljaa viikonloppuisin ja juhlapyhisin. V:Ei ole poliisit tutkinut...
Sossuun: Lapsi haluaa asua luonani. V:Liian nuori lapsi, ei voi ottaa todesta, luultavammin isä manipuloinut.
Sossuun: Olen todella huolissani lapsestani. V:Mitä olet tehnyt? Haluatko suljetulle osastolle?