Mulla on itekseen tehyt (luovutetut siittiöt) kolme penikkaa, ei exiä, ei noitten ajalta. Puoltoista vuotta sitte tapasin naisen, jonka kans liki kaikki natsaa, mut sit on noi pennut aina esteenä: ok, hyvä, ettei oo sitä puolisoa takana, ku nyxä on ylimustis. Mut ku noilla kouluikäsillä on harrastuksensa, menonsa, koulujutut, yökyläilyt jne. joitten mukaan nään ihmisiä, niin NÄÄN IHMISIÄ, ja vaikkei kuskauksia oo, niin täytyy mun olla niille vanhempana ja kotona läsnä. Puolisolle tuntuu olevan liian kova paikka, ku en pysty näkemään häntä tarpeeks usein kahen kesken, vaikka asutaan parinsaan metrin päässä toisistamme. Ei oo alotteellinen ite. Joskus sanoo, et haluu olla ja osaa olla osa meiän perhettä, mut ku tosipaikka tulee niin ei onnistu. Toisinaan tää kuvio, missä mun on pakko huomioida muutki ku hänet ja itteni on ihan liikaa ja sit menee riidaksi. Sillon kissoja, jotka vaatii liki vuorokaushoitoa, mullon kakarat, jotka osaa olla jo itekseen ja samaten kaks aikusta kissaa. Eli vieläkö viitin/jaksan?
Parisuhde+lapset..? Uusperhekuvio.
sau.68
377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lasten hyvinvointi etusijalle. Onko tästä kivasta tädistä, joka ei ymmärrä lasten vaatimaa aikaa ja sitoutumista, olemaan tukena perhe-elämässä ja pysyvä osa myös lasten elämää joskusehkäkun osoite olisi sama?
Jos nyt jo huomaat toisen olevan "ylimustis", haluatko laittaa oman elämäsi hänelle sopivien rajojen ja omistussuhteen sisään? Tahdotko antaa lapsillesi mallin sellaisesta elämästä?
Good luck, ei kuulosta helpolta \o/
Sitä joko on aikaa seurusteluun, tai sitten ei.
Sinä, jos kuka sen parhaiten tiedät.
Mulla kaks solona lennätettävää ja ymmärrän täysin tilanteesi. Mulla kans lasten arki menee kaiken muun eelle.