Onko olemassa julkisia karttoja, mistä näkisi, kuka minkäkin metsäpalstan omistaa?
Nykyään metsäalueet ovat tilakauppojen ja sukupolven vaihdosten myötä niin lohkottu, että ei ole nykyomistajista tietoa.
onks tiatoo häh?
Nykyään metsäalueet ovat tilakauppojen ja sukupolven vaihdosten myötä niin lohkottu, että ei ole nykyomistajista tietoa.
onks tiatoo häh?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiinteistörekisteriotteita saa maksua vastaan Maanmittauslaitoksesta, kunnista ja maistraateista.
Jos tunnet jonkun henkilön, jolla on työn puolesta pääsy suoraan rekisterin tietoihin, niin sitä kautta voi päästä vähän halvemmalla - tai sitten ei.
Paikkatietoikkunaan rekisteröidyttyäsi näet tilat rajoineen ja numeroineen, mutta omistajien nimet siellä eivät näy. Voit myös mitata omat ja naapurin manttaalit neliön tarkkuudella, katsoa rajapyykkien sijainnit, mitata etäisyyksiä maastossa ja monia muitakin mielenkiintoisia näkökohtia siltä paljastuu. Kannattaa katsella
Niin, ja sitten kun laittaa karttapohjaksi ajantasaisen ortoilmakuvan , näkee onko naapurilla vielä hakattavaa metsää.....;)
Se tietenkin vielä. Kun keksivät vielä laskimen kuutioiden selvittämiseksi metsästä ja hakatuista tienvarressa niin naapurin ei tarvitse käydä mittaamassa pinoja kuten meillä päin eräällä on tapana
Ortoilmakuvat on vuosia vanhoja, kateellisten on hyvä käydä paikan päällä päivittämässä tietonsa jo terveytensäkin takia.
Aivan niin. Kerron todellisen tarinan eiliseltä päivältä Kainuusta. Naapurin pariskunta oli aprikoinut kirkonkylälle mennessään paljonko saan rahaa tienvarressa olevista puista. Asia oli vaivannut heitä niin paljon että tulivat jopa esittämään oman arvionsa, joka oli n. 10000 euroa. Kerroin heille lohdutukseksi, että mittaustodistuksen mukaan harvennuksen arvo on verojen jälkeen 2742,89 euroa. Yksilöityjen hintojen tarkistamiseksi lupasin lähettää heille kopion . Tieto noinkin pieneen kutistuneesta metsätulosta helpotti heidän oloaan merkittävästi. Uskoin tehneeni heille terapeuttisen teon, mikä varmasti paransi yöunia. Korostan vielä, että kertomus on taivaallisen tosi.
Sen verran minussa on kiusanhenkeä, että en ilmoita heille samaan kauppaan kuuluvasta 5 km:n päässä odottavasta päätehakkuusta ennen kuin viimeinenkin kalikka on ajettu tehtaalle. Vihjaisen sitten hakkuusta. Nauran makeasti kun kuulen heidän vetäneen vesiperän inventaariossaan.