tarina ja kokemus

Lähdin Helsingistä ja tavoitteenani oli ajaa koko Skandinavian halki parisssa vuorokaudessa. Maisemat olivat syksyisiä kuten lokakuun loppupuolella voi odottaa.

Ensimmäisen päivän iltana olin päässyt ohi Kajaanin. Tiesin talvisodan muistomerkin olevan jossain pohjoisessa. Katselin karttaani, tein tutkimuksia, laskin matkoja ja päätin jatkaa matkaa.

Löysin muistomerkin, otin valokuvia, fiilistelin ja käänsin autoni takaisin. Tämä ei suinkaan ollut retkeni päämäärä vaan pelkkä etappi. Minä halusin nähdä vuonot ja kaikki Norjan ihmeet.

En löytänyt Talvisodan muistomerkkiä heti, se vei jonkun ajan. Olin otettu muistomerkistä, ehkä tunnit vain menivät ohitseni.

Ilta alkoi pimetä, lähdin pohjoista kohti.

Kuten yleensä yövyin autossani ja hautausmaan parkkipaikalla.

Teen sitä usein.

En kuitenkaan näe outoja unia näihin paikoihin liittyen.

Tässä tapauksessa näin heti silmät suljettuani pariskunnan kiertävän autoani, sitä jossa nukuin.

Pariskunta oli outo, toinen heistä oli selkeästi kookkaampi toista ja he pitivät kiinni käsistä toispuolisesti.

Hahmot kiersivät autoani. Minä nojauduin tyynyjäni vasten ja odotin saavani ansioni mukaan.

Ulkona oli pimeys ja ainoastaan autoni ympärillä kulkevat hahmot toivat valoa.

Lopulta vanhempi ja kookkaampi autoani kiertävistä hahmoista irtaantui nuoremmasta. Välittömästi tämän jälkeen hän oli agressiivinen.

Todella.

Raivoisa.

Unessani hän muuntui, hän ei ollut enää ihminen vaan valoa taikka jotain.

Hän hyökkäsi ja ajoi minut minut sieltä