Rikolliset suvuissamme

Aikanaan selvisi, että USA-laisen sarjamurhaaja Aileen Carol Wuornos e. Pittmanin isoisä Lauri Jaakonpoika Wuornos oli neljäs serkkuni. Ei ollut Aileenin isäkään (Leo Dale Arthurinpoika Pittman e. Briggs) puhdas pulmunen jos ei hyvin mennyt Lauri Wuornoksellakaan vaimoineen.

Näitä Vuornos/Wuornos -sukuja on useita eri sukuja joille yhteistä on vain nimi, mikä on saatu nähtävästi samasta Iin Olhavassa olleesta maatilasta. Aikanaan rahvaalla varsinaisen sukunimen puuttuessa käytettiin yleisesti Pohjanmaalla sen talon nimeä, minkä mailla asuttiin. Joillekin se jäi sukunimeksi, joillekin vaihtui uuteen paikkaan muutettaessa, usein montakin kertaa. Minullakin on sukuyhteyksiä ainakin neljään täysin eri Vuornos -sukuun.

Nyt ovat toiset sukututkijat selvitelleet poliitikkojen sukuja kukin kiinnostuksensa mukaan. Viimeksi tietooni on tullut Elisabeth Rehnin jälkikasvusta sukutietoja:
http://mvlehti.net/2014/12/16/elisabeth-rehn-poisti-itsensa-rikollisesta-staudinger-sukupuusta/
ja onhan tuosta aiheesta muuallakin:
http://mvlehti.net/2015/11/15/lukija-rkp-ja-pedofilian-yhteys/
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288649120960.html

Kansalaisilla on jonkinasteinen yksityisyyden suoja julkiselle keskustelulle, mutta poliitikoilla, rikollisilla ja muilla julkisuuden henkilöillä se on lievempi, koska he itse omalla toiminnallaan ovat julkisuuteen tahallaan hakeutuneet, joten nämä kirjoitukset eivät riko mitään lakeja vaan noudattavat hyvää journalismia ja uutisointia. Toisaalta kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen teoista oli se vaikka oma sukulainen, mutta oman jälkikasvunsa kasvatuksessa vastuuta on tapauksesta riippuen joskus hyvinkin paljon.
Jos jotain positiivista haluaa etsiä rikollisista suvuissamme, niin ainakin aikakirjoihin jää jotain merkintöjä heidän tekosistaan. Kuinka oikeita tai vääristeltyjä, niin siinäpä pähkäiltävää. Voittajat ja vallannauttijathan ne historian muutenkin kirjoittavat ja täysin vääristä oikeuslaitoksen tuomioista ja virkamiesten mielivallasta meillä hyvin monilla on omakohtaistakin kokemusta, usein enemmänkin kuin riittävästi.

Ja löytyy sitä minunkin esivanhemmistani mm kuolemaantuomittu pappi. Tapaus on niin vanha (noin 400 v), että hänellä on jo tuhansia ellei kymmeniäkin tuhansia nytkin eläviä jälkeläisiä, jotka eivät tiedä tapauksesta yhtään mitään.