Noh niin suvaitsevaiset

Naapureitaan ei voi valita.

Meitsi jo tottunut, että naapurissa raivohulluja potkupallisteja, sekä läpikaheleita jehovia. Kuin myös umpihulluja lestaateja, lisäksi sekopäiset potunviljelijät.

Ei niistä iloa ole, mutta ajanvietettä piisaa.

=DW=

Kaikki kelpaa, ja kaikkia on jossain elämänvaiheessa ollut, jopa perheenjäseninä. Ja jälkimmäisiä ei varsinkaan voi valita.

Vilkas naapuri elämä. Voisi tuoda virikkeitä yksitoikkoisuuteen elämään joka tasaisen harmaata ei tarvitsi seurata teeveetä kun kaikki aika kuluisi jännittävässa kyttäilyssä kuin tosi tv ohjelmassa konsanaan.

Sopeva kohtelias naapurisopu riittää kiitos.

Maalla ei ole haittaa naapureista. Kylillä on armoton kerrostalokyttääjä. Toisaalta hyväkin, olen ainakin puolet vuodesta poissa asunnosta, pitävät silmällä.

Murhaajaa en halua naapurikseni. Asuin jo itse siinä, kun sellainen muutti seinän taa. En hänen taustastaan tiennyt pitkään aikaan.
Kerran, kun olin yksin kotona, hän kännipäissään potki oveani, vaati tupakkaa ja uhkaili. Empä tullut soittaneeksi hätänumeroon. No, kyllä hän sieltä sitten häipyi.

Aivan oikea suunta näyttäs olevan suuremmalla osalla, eli huumeidenkäyttäjien alkoholistien naapureina ei haluta olla.
Valitettavasti itsellä on kokemusta molemmista asuessani kerrostalossa. Ei viitsi enää kuvata kaikkea haittaa ja häiriöitä mitä ko tyypit aiheuttivat talossa.
Kolme maahanmuuttajaperhettä oli myös naapureina ja heistä ei ollut mitään haittaa tai häiröitä. Olivat puettuna paljon siistimpiä kuin monet muut asukkaat ja osa kävi töissä ja /tai opiskelemassa.

Ei taida olla sellaista mahdollisuutta, että voisi valita mieleiset naapurit. Ainakin kaupungissa voi aina tulla yllätyksiä, vaikka miten valitsisi oman kotinsa.

Onneksi minun ei tarvitse enää valita. Minulla on toinen toistaan mukavampia, eri-ikäisiä naapureita, jotka kaikki suhtautuvat positiivisesti yhteisöllisyyteen. En voisi toivoa parempaa.

Oikeastaan en ole tavannut ikäviä naapureita kai koko ikänäni, mutta joskus on kuulunut aina välillä iloisia illanviettoja ravintoloiden sulkemisajan jälkeen tai äänekästä musiikkia pikkutunneilla. - Pari kertaa olen käynyt soittamassa ovikelloa ja ovat vaimentaneet naapureihin kuuluvaa ääntä. Nykyisin ei taida olla edes sellaista uhkaa.

Minä asun kerrostalossa jossa naapurit ovat fiksuja ihmisiä, ei todellakaan mitään pahaa sanottavaa, talo on hiljainen ja rauhallinen, asukkaat sosiaalisia ja ystävällisiä tunnen kaikki samassa rapussa asuvat henkilöt, rappukäytävät siistejä kuten myös pihaalue hyvin hoidettu, olen erittäin tyytyväinen jopa ulkoilu mahdollisuudet ovat mitä parhaimmat.

Monenlaista naapuria on minullakin vuosien varrella ollut, mutta koskaan ei tullut mieleen että minulla olisi jokin valinnanvara asian suhteen. Arabeja, chileläisiä, suomalaisia alkoholisteja, ruotsalaisia lapsiperheitä skinhedejä, koiraihmisiä, kissaihmisiä, opiskelijoita, muslimeja, kristittyjä, ateisteja, entisiä linnankundeja joilla on julmat sakasanpaimenkoidat ja tatuoinnit, uskiksisia....je niin edelleen, ainoastaan täällä Ruotsissa.
Ulkomailla kaikenvärisiä, kokoisia ja tapaisia ihmisrodun edustajia....en ole koskaan ollut napit vastakkain naapurieni kanssa enkä ole koskaan pelännyt naapureitani. En ole myöskään koskaan hengaillut naapureiden kanssa, muutama sana rapussa tai pihalla riittää pitämään hyvän naapurisovun.
Nyt viimeiset kolme vuotta täällä pienessä kyläyhteisössä (300 asukasta) kaikki tervehtivät kaikkia, autoistakin heilautetaan kättä. Lapset juoksevat talosta taloon. Naapurit laittavat tekstareita lastensa perään kun on ruoka-aika. Joenpuoleiset naapurit nuorehko lapsiperhe, metsän puoleiset samoin, kaikkien kanssa hyvät välit vaikka ei kylässä käydäkkään. viereisessä talossa asuu yksi täysin sekopäinen nainen jota käydään kunnan puolesta auttamassa ja katsomassa. Se vähän joskus innostuu huutamaan kuin rantapiru omia aikojaan ja ilman mitään näkyvää syytä, joitakin vanhoja juttuja joiden vangiksi hänen mielensä on jäänyt, mutta meitä kohtaan aina ystävällinen. Ei haittaa, elämän kirjoon mahtuu monenlaista hiihtäjää.

Naapuria ei voi valita kirjoitti DW ja näin on. Kadun toisella puolella tuli tiilitalo myyntiin onneksi tuli mieluinen ostaja siis ei mustalainen, heitäkin on jotka eroavat joukosta tulin tuntemaan jo 1970. Vähän huvittavaakin monta kertaa en voi mustalaisista mitään pahaa sanoa vain heidän tavallinen elämän tyyli on erilainen .

Aikanaan asuin suuremmassa talossani (vuokra) että oli monen laista tapahtumaa.
Kerran vanhempi lähes 80 vuotias nainen sanoi mm.,. en ole saanut miestä 25 vuoteen... maalasin ..meni pensseli lasille...lähes samanlaisia muutama.

Lespot myös kävivät kuumina yläpuolella, alussa oli se minulle piristys mutta ajalla vaiva, hyvin kauniit naiset.