Lapsen tulevaisuus saa olla vaikkapa vähän arpapeliä, sen jälkeen kun se on hyvinkin mahdollisesti huostaanotettu mielipuolisin perustein. Sitä mieltä ainakin eräs on tuolla sijaisvanhempien palstalla:
"Paremmat todennäkösyydet on sijaisperheissä vaikka niissäkin on tietty paskoja, niinku kaikista löytyy mätämuniakin. :)"
"Paremmat todennäkösyydet on sijaisperheissä vaikka niissäkin on tietty paskoja, niinku kaikista löytyy mätämuniakin. :)"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kauhea faktahan on, että huostakynnystä ei liian monasti ole olemassa.
Oman perheen arvomaailmassa saattaa ykkösenä olla se, että lapsi sisäistää oikean teon moraalitomasta. Ei läsnäolevan vanhemman aina tarvitse erityisesti erikseen opettaa ylhäältäkäsin empatiaa: se syntyy siinä sivussa luontopolulla mallioppimisessa tai missä tahansa muussa päivittäisissä tilanteessa, mm osoittamalla luottamusta ja kunnioitusta lasta kohtaan.
Tuommoinen perhe nähdään riskinä, jos sen määrittää väärä ihminen: Tavallinen humaani perusvanhempi voidaan leimata Boheemiksi, negatiivisella tavalla. Kun lapselle käy haveri ja jos häntä vaikka kiusataan koulussa ja hänellä kaiken kukkuraksi on vielä lukihäiriö, niin ainakin matalapalkkaisen perheen kohdalla huolipisteitä kertyy ja kyllä vain: se perheen lapsi päätyy suurella todennäköisellä huostaanotetuksi.
Loppu on sitä arpapeliä.
Varsinkin, jos sijaisperheessä on kaltoin kohteleva vanhempia ja menee vuosia, ennekuin lapset otetaan pois. Mikähän on noiden hukkavuosien jälkeen lasten mahdollisuus hyvään elämään. Traumoja on päässyt syntymään paljon.