Onko Suomessa henkisiä opettajia magian tiellä? Olen kyllästynyt lukemaan kirjoja ja haluaisin ihan kunnon ohjausta.
Opettaja
Punainen
381783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Periaate on se että kun oppilas haluaa oppia opettaja ilmaantuu.
>Periaate on se että kun oppilas haluaa oppia opettaja ilmaantuu.<
Kyllä se vaatii hieman muutakin. Nimittäin omaa aktiivista Etsintää. Jos istuu kotona ja vain päiväunelmoi, kuinka mukava olisi saada opetusta magiasta, mitään ei varmasti ikinä tule tapahtumaan. Suosittelisin hakeutumista johonkin initiatoriseen kouluun. Tässä onkin olemassa erilaisia vaihtoehtoja ja tasoltaan laidasta laitaan. Valitettavasti aika harva magiaa tavalla tai toisella opettava järjestö toimii Suomessa, joten viitseliäisyyttä, uskallusta ja kielitaitoa se vaatii. Suosittelisin ensin vaikka selaamaan netistä eri järjestöjen kotisivuja; niitä riittääkin, aina uudelleenlämmitetystä, kabbalistis-sävytteiseen seremoniamagiaan keskittyvästä Golden Dawn'ista aina vasemman käden polun järjestöihin.
No eikö ainakin tämä voimasana.fi:ssä kolumnia pitävä Tapio Kotkavuori olisi "magian opettaja"? Kirjoita äijälle ja kysy. Suomenmaa on sen verran takapajula tämänkin aiheen suhteen, ettei niitä opettajia kovin monta (ainakaan vielä) löydy.
Ensinnäkin... eikös Tapio majaile suurimman osan ajastaan San Franciscossa? Vai onko hän nyt Turussa? Minua on vaivannut tämä jo pidemmän aikaa... Missä hän juuri nyt on? Ei kyllä kuulu minulle mutta anyway...
Ja toiseksi... Hän on sikäläisen Setin temppelin pappi. Häneltä tuskin liikenee aikaa oppipojan neuvomiseen.
On varsin yhdentekevää missä Kotkavuori on, koska jos olisit hänen oppilaansa, hän kuitenkin pääasiassa antaisi neuvonsa joko sähköpostitse tai puhelimessa. Face-to-face tapaamisia ei TOSin systeemissä pidetä välttämättöminä muutoin kuin jäseneksi hakemisen yhteydessä. Mutta jos siellä on mentaliteetti muuttunut suuntaan tai toiseen viimeisen parin vuoden aikana niin siitä minä en tietäisi.
Ex-TOS-setiläisenä voin kertoa, että Kotkavuori oli erikoistunut juurikin aloittelijoiden ja oppipoikien paapomiseen, ainakin vielä pari vuotta sitten. Hän on tavallaan hyvin kannustava, muistaen aina muistuttaa kuinka aloittelijana oleminen voi olla jopa antoisinta aikaa initiaation tiellä.
Tosin, tottakai oppilassuhde edellyttää TOSiin liittymistä. Vaatimukset eivät ole erityisen tiukat, vaan mukaan pääsee olemalla kiinnostunut kokeilemaan heidän systeemiään ja kirjoittamalla hakemus, joka ei ole ihan totaalidorkaba.
En tiennyt, arvelin vain. En tunne Kotkavuorta, enkä liiemmin TOS:n toimintatapoja, joten... siitä vaan...
SAAT ANTEEKSI, KUNHAN EI TOISTU. ENSI KERRALLA VOI TULLA JO RANGAISTUS!
asuitko itse silloin lähelläkin kotkavuorea? että mitkä oli mahdollisuudet tavata häntä? ymmärtääkseni temppelin alueelliset yksiköt tapailevat ja noin. ja eikös se tuon sortin papin rooliin kuulu paapoa uudet kananpojat alkuun, ja sitten katsoa lähtevätkö omillaan lentoon vai ei? tai jotain sinnepäin :-)
Joo, pidän mielessä.
Sellaistahan se siellä tuppaa olemaan.
siis mitä muuta fiksu opettaja voi tehdä kuin osoittaa suunnan, josta saada jotain irti? jos siis on YKSILÖpainotteinen maailmankatsomus. Kuvailemasi pohjalta Kotkavuori kuulostaa just hyvältä. Liian usein opettajat "tietää" loputtomiin toisten puolesta mitä muitten pitäis tehdä ja ajatella. Kotkiksella lienee myös oma initiaationsa, ja sen puolesta vois luulla, että joutuu hiukan karsimaan itsensä muille riittämistä. Noin niinkuin ihan vain heittona...
Kirjansa on muuten tosi hyviä!
>> siis mitä muuta fiksu opettaja voi tehdä kuin osoittaa suunnan, josta saada jotain irti? >>
On vielä muutakin, mitä hyvä opettaja voi tehdä. Mutta sitä voi olla vaikeaa todentaa sinulle jos näkemyksesi initiaatiosta on kovin yksilöpainotteinen. Kenties silti opit arvostamaan myöhemmällä iällä asioita kuten kommunikaatio, yhteistyö ja auttaminen.
Ilman muuta, mikäli lähdet ajatuksesta, että kaikki olennainen lähtee sinusta itsestä, ja kaikki ulkopuolista annettu/tuleva on väkivaltaa, et varmasti kysy mielelläsi neuvoa tai halua alistua toisen ohjattavaksi.
>> jos siis on YKSILÖpainotteinen maailmankatsomus. >>
Niin. Michael Aquinon systeemi ei ole ainoastaan yksilöpainotteinen. Se on yksilökeskeinen, jopa täysin itseriittoinen.
Kenelle sopii, kenelle ei. Minä olen enemmän sosiaalista tyyppiä, sellainen kommunikaatiota, yhteyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta rakastava vanha vekkuli, joka uskoo siihen, että universumi elää, voi hyvin ja haluaa kosketella minua. Olen henkeen ja vereen romanttinen animisti, en materialisti, saati mekanistinen rationalisti, kuten Kotkavuori.
>> Kuvailemasi pohjalta Kotkavuori kuulostaa just hyvältä. >>
Tietyssä kehitysvaiheessa rankasti yksilöpainotteinen tienosuus voi ollakin paikallaan kulkea. Minullakin on ollut "satanistisia" vaiheita, jolloin olen kääntynyt sisäänpäin ja epäillyt kaikkea ulkoa annettua, ja halunnut tutkia yksinolemista, erillisyyttä ja pimeyttä. Se voi olla tarpeenkin. Kaikki riippuu siitä mistä tulet, missä olet ja mihin olet menossa. Kuitenkin, itse näen paremmaksi pitkän tähtäimen tavoitteeksi avautumisen, vapautumisen, kommunikaation, yhteyden ja kosketuksen. Mielestäni Aquinon systeemin totaalinen antagonismi kaikkea yhteisöllisyyttä kohtaan on liioiteltua, ja tarpeeton jäänne satanismista.
Tämä on minun näkemykseni. Saa nähdä kuka tästäkin älähtää. Jostain syystä TOSin kanonisoidun systeemin kritiikki aina herättää närää joissakin.
En tarkoita sinua henkilökohtaisesti tässä, enkä tiedä ajatuksiasi tai tuntemuksiasi, mutta olen nyt antanut oman panokseni keskusteluun itsen ja ulkopuolisuuden välisestä suhteesta.
>> Liian usein opettajat "tietää" loputtomiin toisten puolesta mitä muitten pitäis tehdä ja ajatella. >>
Tuota kuulee koko ajan, mutta oletko todella varma? Montako opettajaa sinulla on ollut? Ettet vain suhtautuisi negatiivisesti joe pelkkään opettamisen ajatukseenkin? Oletko itse ollut pitkäkestoisessa opettaja-oppilassuhteessa? Onko sinua on manipuloitu, hyväksikäytetty ja sinulle on valehdeltu? Kuinka paljon käsityksesi saattaisi perustua stereotypioihin? Ettet vain nyt menisi siitä mistä vanha fraasi on matalin?
>> Kotkiksella lienee myös oma initiaationsa, ja sen puolesta vois luulla, että joutuu hiukan karsimaan itsensä muille riittämistä. >>
Tuntuu minusta selittelyltä. Inititaatiota on oltava jokainen hetki. Onko se yksinäinen hetki, vai hetki muiden kanssa, on minusta lopulta yhdentekevää. Jokainen hetki on potentiaalinen hetki herätä, oivaltaa itsensä, tulla voimiin ja koskettaa pyhyyttä. Ainoa mitä tiedän, missä ehdottomasti vaaditaan rauhaa, on nukkuminen (ja unimagia), sekä meditaatio, jossa siinäkin tärkeintä on lähinnä, ettei kukaan tule melskaamaan siihen viereen tai tahallaan häiritse. Joten mihin sitä omaa aikaa tarvitaan niin paljon, ettei olisi aikaa muutamalle oppilaalle?
Historian suurimmilla mestareilla on usein ollut kokonainen kourallinen oppilaita, joille heidän mestarinsa on ollut oikea rakas ystävä. En tiedä että kukaan ihmiskunnan merkittävimmistä henkisistä opettajista olisi koskaan valittanut, ettei ole aikaa neuvoa oppilaita?
Varmaankin ensimmäinen joka aloitti sen nykyään satanismiksi kehittyneen laajamittaisen ja yleisesti hyväksytyn popularisoidun oppilasnegatiivisen trendin oli Crowley, joka itse vaikutti lähes patologisesti vihaavan ystävyyttä ja yhteistyötä, ja sai jopa arvonimen "maailman vittumaisin mies".
Auttamisen ja epäitsekkyyden harjoittamisessa buddhalaiset lienevät historiallisesti kunnostautuneet eniten. Tässä lainaus Milarepalta:
"One who aims only at his own individual peace and happiness adopts the lower path (Hinayana), but he who devotes the merits of his love and compassion to the cause of others belongs to the higher path (Mahayana)."
"All the efforts put forth during this path must be made in a spirit of compassion with the aim of dedicating the merit of one's efforts to the Universal Good. There is a need of mentally praying and wishing for blessings on others so earnestly that one's mind processes also transcend thought."
Lumih.
>> Kirjansa on muuten tosi hyviä! >>
Kertoisitko tarkemmin, mikä niissä mielestäsi oli erityisen hyvää?
>> Liian usein opettajat "tietää" loputtomiin toisten puolesta mitä muitten pitäis tehdä ja ajatella. >>
En usko näitä "opettajia" edes Suomessa olevan niin monta, että tällaista yleistystä voisi tehdä. Kuulostaa jostakin amerikkalaishenkisestä kirjasta napatulta väittämältä. Onko sinulla omaa, käytännön kokemusta että voit näin todeta?
Mielelläni näkisin Suomeen ilmaantuvan autenttisia vasemman ja oikean käden polkujen opettajia. Tosin en katso tarpeelliseksi sellaista ylenpalttista pokkurointia, kuten esim. ulkomaisia buddhalaisia opettajia kohtaan täällä(kin) esiintyy. Kunnioitus ja tietyt kulttuurisidonnaiset kohteliaisuudet ovat eri asia kuin lammasmainen ja kritiikitön kumartelu tyyliin "kyllä, oi suuri mestari".
Hei, kiitti vastauksesta, hyviä ajatuksia. Musta tuntuu, että me molemmat tämän asian suhteen katsotaan painotetusti jostain omasta kulmastamme, ja että se todellisuus on jossain vähän muualla. En minä esimerkiksi koe voivani Kotkavuoren puolesta puhua. Mutta se on sanottava, että se ei vaikuta mitenkään oppilasta vihaavalta tms., tosi empaattisen oloinen ja sosiaalinen kaveri. Melkein toivoisi, että sillä olisi enemmän halua olla perinteisessä mielessä "opettaja", aika avoimesti itsestäänkin kaikenlaista kelailee, ei tunnu pissa nousseen päähän kyllä yhtään, tai tunnu tarvitsevan ns. perseennuolemista :-)
Mutta kiitos kommenteistasi, ne oli musta hyviä opettajuudesta noin yleensä. Ja kirjoista vielä, kun kysyit. Ne Kotkavuoren kirjat valottaa minusta hyvin (tekijän sisäistäneestä kokonaisesta maailmankatsomuksesta) käsittelemiään aiheita. En ole välttämättä aina ihan samaa mieltä tai vielä edes tiedä mitä kaikesta ajattelen, mutta ne tuntuvat auttavan minua niin paljon paremmin suunnistamaan tässä magian sekavassa viidakossa (jossa selkokieltä ei kauheasti ole! :-) kuin monet muut magiasta tehdyt opukset. Kotkavuori ei muuten tunnut mekanistiselta materialistilta yhtään, teosten pohjalta tai muuten. Liekkö väärässä, muttei minusta. Parhain talviterveisin, lumihiutale, U.
Nojuu, heh. En minä sanokaan, että Kotkavuori olisi ihmisiä karttava erakko, joka vihaa oppilaitaan. Ei hän mikään Crowley minustakaan ole. Mutta kuten varmaan ymmärsit, tarkoitin että mielestäni opettaja voi tehdä oppilaan hyväksi paljon enemmänkin kuin vain osoittaa sormellaan hieman jonnekin suuntaan, jos vain on aikaa ja halua.
Ottamatta tällä erää kantaa sisältöön, ainakin selkokielisyyden osalta olen eri mieltä. Ainakin "Vasemman Käden Polku" on alusta loppuun asti sellaista kapulakielellä kikkailua etten ole eläessäni moista nähnyt.
Vai miltä sinusta muka kuulostaa vasemman käden polun initiaatin operoiminen ontologisimman essenssin singulariteetin syvimmän potentian ulottuvuuden aktualisoiseksi tietoisen tahdon aktilla? :-)
Lumih.
Kotkavuorihan on opiskellut filosofiaa ja siinä prosessissa on kirjojensa perusteella mukaan iskostunut se oma, mm. alan sivistyssanoja vilisevä kielensä. Mutta ei se _VKP_ ainakaan minusta nyt mikään järisyttävän "vaikea" lukukokemus ollut. Toisaalta se, ettei kaikkea sanota aina töks-töks-yliyksinkertaistaen on ihan hyväkin: lukija joutuu toivon mukaan _edes hieman_ tietoisesti ponnistelemaan ja pysähtymään välillä makustelemaan lukemaansa eikä vain nielemään kirjoitusta mekaanisesti kuin parastakin pikaruokaa. Kirjojen puolesta Kotkavuoressa voi olla hiven rationalistia, mutta en oikein usko, että se siihen rationalismiin rajoittuu: tästä kielii mielestäni jo Kotkavuoren initiatorisen työn Suuri Karhu-symboliikka sekä shamanistissävytteiset kokeilut äänimagian parissa.
>>Olen henkeen ja vereen romanttinen animisti, en materialisti, saati mekanistinen rationalisti, kuten Kotkavuori.>>
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Uskot siis että "kaikella on sielu" -- jos siis muistan nyt oikein animismin merkityksen.
>> Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Uskot siis että "kaikella on sielu" -- jos siis muistan nyt oikein animismin merkityksen. >>
Niin. Animismiin kuuluu tosiaan kokemus, että kaikki mitä on, myös asiat jotka tavallisesti miellämme elottomiksi esineiksi, ovat todellisuudessa eläviä, ja niillä on jonkinlainen sielu. Voimme kommunikoida minkä tahansa kanssa - eläinten, kasvien, jopa kivien.
Alunperin kun lähdin työstämään maailmankuvaani eteepäin rationalistisesta materialismista, tutustuin ensin holistiseen ajatteluun. Siitä on enää lyhyt matka animismiin. En tiedä voiko animismia oikein selittää mitenkään tieteellisesti tai määritellä täsmällisesti. Sanoisin ennemmin, että animismi on maailmankuva, joka liittyy shamanistiseen kokemukseen ihmisenä olemisesta.
Elämyksenä se muistuttaa, kömpelösti verraten, ehkä jonkinlaista hallittua skitsofreniaa, epileptisiä oireita, narkoleptista kohtausta tai psykedeelistä huumetrippiä, mutta kautta ihmiskunnan historian juuri näitä elämyksiä saaneet ihmiset ovat päätyneet shamaaneiksi, noidiksi, parantajiksi tai mystikoiksi.
Keskusteluani eri tavoin suuntautuneiden ihmisten kanssa näistä jutuista, olen tullut siihen tulokseen, että vaikka pyrkimys objektiivisuuteen on hyvä olla olemassa, on jyrkkä ja umpiaivoinen rationalistinen, mekanistinen, materialistinen ja deterministinen käsitys todellisuudesta ehdoton ja aukoton muuri, joka pitää ihmisen erossa maagisista, mystisistä tai uskonnollisista kokemuksista. Jos jotakin uutta kerran tihkuukin sen läpi, kokemus heti määritellään ja lokeroidaan ja sitten unohdetaan.
Animismista on toki kirjoitettu paljon, mutta oikeastaan ainoa tapa päästä siitä jyvälle on kokea se itse. Se on hyvin arkaaista, primitiivistä ja atavistista (käyttääkseni kaikki tietämäni sivistyssanat, jotka viittaavat alkukantaisuuteen). Se on uskonnollinen kokemus, joka vielä tänäkin tieteen aikakautena on yhä samanlainen kuin se oli tuhansia, ellei jopa miljoonia vuosia sitten, aikana jolloin ihmisenä olemisen kokemus oli läpikotaisin elävien ja läsnäolevien myyttien väkevöittämä.
>>Vai miltä sinusta muka kuulostaa vasemman käden polun initiaatin operoiminen ontologisimman essenssin singulariteetin syvimmän potentian ulottuvuuden aktualisoiseksi tietoisen tahdon aktilla? :-)>>
Mitä epäselvää tuossa muka on, paitsi 'aktualisoistaminen'? Joka initiaattihan hallitsee nuo jutut ennemmin tai myöhemmin. Taisit lähteä Zeenan perään ennenkuin kerkesit päästä kunnolla jyvälle ontologisen enssenssin singulariteetin varsinaisesta potentiasta. Tahdon aktin sentään varmasti ymmärrät sinäkin.
>> Mitä epäselvää tuossa muka on, paitsi 'aktualisoistaminen'? >>
No, jos sinut tekee tyytyväiseksi se, että osaat määritellä joitakin sanoja. Minä käsitän, että vasemman puoleisen polun määränpäänä on saavuttaa jumaluus, jumalaksituleminen tai jumalainen tietoisuus.
>> Joka initiaattihan hallitsee nuo jutut ennemmin tai myöhemmin. >>
En minä ymmärrä. Minä olen tyhmä, ja lisäksi pahansuopa, huonosti käyttäytyvä ja täynnä sitä nuoruuden kapinaa ja kaiken tarpeetonta vastustamista, ja syytän aina muita omista virheistäni.
>> Taisit lähteä Zeenan perään ennenkuin kerkesit päästä kunnolla jyvälle ontologisen enssenssin singulariteetin varsinaisesta potentiasta. >>
Niin. Ehdin juuri ajoissa karkuun omaa itseäni ja pelkojani, juuri ennen oman erillisen älykkyyden itseni jumalaksi muuttumistani. Joten sen vuoksi minä nyt istun ja valitan täällä, katkeroituneena, passivoituneena, tietokoneeni ääressä (runkkaamassa) ja koetan keksiä jotakin inhottavaa sanottavaa. Ja olen sitäpaitsi lihonutkin pari-kolme kiloa.
>> Tahdon aktin sentään varmasti ymmärrät sinäkin. >>
No ymmärrän ymmärrän. Aktia on tullut harrastettua säännöllisesti, sekä edestä että takaapäin.
Lumih.
Sehän on se egon takana oleva, joka näyttäytyy kaikessa todellisessa magiassa.
>>Minä käsitän, että vasemman puoleisen polun määränpäänä on saavuttaa jumaluus, jumalaksituleminen tai jumalainen tietoisuus.>>
Nääh. VKP-initiaation tarkoitus on saada aikaan romut kohdalleen loksauttava tärsky pelukoppaansa. Jos siitä seuraava koko kuvion kirkastuminen on jumalallista niin mikäs siinä sitten. Meikälle riittää että kaikki rattaat osuvat oikeisiin kohtiinsa pelikoneessa. Se on jotain se.
>>En minä ymmärrä. Minä olen tyhmä, ja lisäksi pahansuopa, huonosti käyttäytyvä ja täynnä sitä nuoruuden kapinaa ja kaiken tarpeetonta vastustamista, ja syytän aina muita omista virheistäni.>>
Hyvä. Vaikea sinua olisi muunlaiseksi kuvitellakaan. Vaikka en minä niinkään allekirjoittaisi tuota tyhmyystuomiotasi...
>> Ehdin juuri ajoissa karkuun omaa itseäni ja pelkojani, juuri ennen oman erillisen älykkyyden itseni jumalaksi muuttumistani. Joten sen vuoksi minä nyt istun ja valitan täällä, katkeroituneena, passivoituneena, tietokoneeni ääressä (runkkaamassa) ja koetan keksiä jotakin inhottavaa sanottavaa. Ja olen sitäpaitsi lihonutkin pari-kolme kiloa.>>
Hmm, et sinä ole päässyt karkuun yhtään mitään, loikannut vain paistinpannusta tuleen. Etkä edes kunnon puhdistavaan roihuun vaan sellaiseen laimeaan hiillokseen joka kituaa senverran että persuksia pikkuisen polttelee. Tuollainen turhautumisen tunteen kanssa kopuloiva depressionpoikanen vaanii jokaista luovaa ihmistä yhtä sitkeästi kuin verokarhu. Lihominenkaan ei ole maailman kauhein asia, sehän on vain energiaa, joka on tallessa vastaisen varalle. Vaikkapa niihin tahdon akteihisi, niihin sitä saakin helposti kulumaan ja runsaasti.
>>Minä käsitän, että vasemman puoleisen polun määränpäänä on saavuttaa jumaluus, jumalaksituleminen tai jumalainen tietoisuus.
>> Miksi aina näitä "suuria teemoja": "jumaluus", "jumalaksituleminen". >>
Kysyt vain koska pidät niitä jonain teemoina tai konteksteina. Eivät ne ole sellaisia.
>> Perskele, ihmisiä ne vasemmankädenpolkuilijatkin vain ovat >>
Kukaan ei ole ihminen.
>> vaikka olisivat kuinka "kehittyneitä". >>
Täsmennä. Mistä sait ajatuksen, että olisin erityisen kehittynyt, tai että väittäisin olevani sellainen, minkälaiseen kehittyneisyyteen viittaat, ja mistä syystä epäilet ajattelemasi kaltaista "kehittyneisyyttäni"?
>> Mutta hyvähän se on että on päämääriä elämässä...:D >>
Päinvastoin, pitäisi koettaa luopua päämääristä.
>>Täsmennä. Mistä sait ajatuksen, että olisin erityisen kehittynyt, tai että väittäisin olevani sellainen, minkälaiseen kehittyneisyyteen viittaat, ja mistä syystä epäilet ajattelemasi kaltaista "kehittyneisyyttäni"?
>> Tarkoitin, että tässä jumalallistumisen prosessissa ne samat inhimilliset heikkoudet (ja vahvuudet) tulevat aika ajoin esiin, tai sitten ne mutatoituvat... >>
Tässäkin pitäisi ensin selvittää, kummasta jumallistumisen prosessista haluamme puhua; psyykekeskeisestä tietoisen itsen tai egon kehittämisestä ja sen asettamisesta jumalalliseen statukseen (länsimainen VKP), vaiko egon/minän illuusion purkamisesta ja pyhän todellisuuden kokemisesta ilman illuusiota erillisestä havaitsijasta (itämainen VKP).
Minä voin yhtyä väitteeseesi ainakin länsimaisen VKP:n osalta. Psyykekeskein initiaatio vahvistaa kokemusta itsen olemassalosta, jolloin myös kaikki itsen inhimilliset heikkoudet vahvistuvat. Ainoa ratkaisu ongelmaan tällä polulla vaikuttaa olevan nk. järki. Siinä missä ennen Työn aloittamista ihmistä suojelivat hänen pelkonsa ja laiskuutensa, nyt häntä suojelevat erilaiset teemat, kontekstit, käsitteet ja kategoriat, jotka auttavat mieltä pysymään flow-tilassa ongelmista huolimatta. Magia ja uskonto käsitteellistetään pääasiassa tavallisiksi itsekehityksellisiksi pyrkimyksiksi, jotka tapahtuvat "initiatorisessa kontekstissa" tai "maagisella intentiolla". Tuloksena on, parhaassa tapauksessa, psyykkisesti entistä tehokkaammin toimiva ihminen, huonossa tapauksessa kontrollifriikkeyteen taipuvainen tefloniaivo. Yleensä kuitenkin ikäänkuin näiden kahden yhdistelmä.
Itämaisessa VKP:ssä taasen vahvistetaan egoa vain siinä määrin kuin se on tarpeellinen osa ihmisen kehittymistä terveeksi aikuiseksi. Sitten, varsinaisen työn alkaessa päästetään tiikerit kaikkien illuusioiden kimppuun, mukaanlukien harha oman itsen olemassolosta. Tässä kohtaa usko todellisuuden korkeampaan hierarkiaan todella koetellaan. Kadotuksen kita ammottaa himoten vertamme. Olemmeko kuin koiria, jotka eivät uskalla pudottaa kalikkaa suustaan, vai osoitammeko lujuutta ja luottamusta siihen, että sekä universumilla että meidän olemassaolollamme on olemassa tarkoitus ja arvokkuus myös ilman inhimillisiä kategorioitamme, kontekstejamme ja käsitteitämme.
>> Selittäisitkö itse hieman mitän tarkoitit toteamuksella "kukaan ei ole ihminen"? >>
Kuolemattomuuden tavoittaaksesi sinun tulee vain oivaltaa, että olet jo kuolematon. Tai toisin sanoen, ettet alunpitäenkään ole elossa.
Taannoisesta "egon desintegraatio"-keskustelustamme asti tämä asia on rassannut minua. Tässä ajatuksia:
"Tässäkin pitäisi ensin selvittää, kummasta jumallistumisen prosessista haluamme puhua; psyykekeskeisestä tietoisen itsen tai egon kehittämisestä ja sen asettamisesta jumalalliseen statukseen (länsimainen VKP)"
Psyykellä ei TOS:issa tietääkseni tarkoiteta samaa asiaa kuin sinä tarkoitat egolla. Sen kaiken materian sun muun vähäisen magian, satanismin jne tarkoitus on antaa paremmat puitteet GBM:lle, jossa essenssi voi tulla esille. Sikäli kun ymmärrän egon niin oikein suoritetussa GBM:ssä ego puhdistuu ja tulee enemmän essenssin kaltaiseksi. TOS:in käyttämässä kielessä egon tuhoutumisesta ei vain puhuta.
Tietoisuus on prosessi(liekki) koko itsen kokonaisuuden(essenssi, ego, keho) suhteessa ulkopuoliseen maailmankaikkeuteen.
"vaiko egon/minän illuusion purkamisesta ja pyhän todellisuuden kokemisesta ilman illuusiota erillisestä havaitsijasta (itämainen VKP)."
Jos se todella on kokemus, niin miten sillä ei ole kokijaa? Miten sen tietää tapahtuneen tai tietää että sellainen voi tapahtua jos sillä ei ole kokijaa?
>>>Jos se todella on kokemus, niin miten sillä ei ole kokijaa? Miten sen tietää tapahtuneen tai tietää että sellainen voi tapahtua jos sillä ei ole kokijaa?
Hermeticus: kyllä tuo vaikuttaa tutulta kokemukselta magian parissa, jollaisia olen itsekin kokenut. Ei tuota vain oikein lähdetä sanoilla selvittämään millaista se on ja UGK näyttää tietävän sen, vaikka hänellä onkin palava halu selittää se tarkasti.
Silti olen vielä tässä ja muistan olleeni paikalla. Eikä UGK puhu tuossa mitään kokijan häviämisestä, pikemminkin tietynlaisesta itsensä kokemisen tilasta, itsestä erillisestä itsestä, joka ei muutu miksikään.
>>>kyllä tuo vaikuttaa tutulta kokemukselta magian parissa, jollaisia olen itsekin kokenut.>Eikä UGK puhu tuossa mitään kokijan häviämisestä, pikemminkin tietynlaisesta itsensä kokemisen tilasta, itsestä erillisestä itsestä, joka ei muutu miksikään.
'En tiedä, mihin viittaat sanalla "tuo", enkä tiedä kokemuksistasi, mutta jos luet UG:n kuvauksen omasta täystuhostaan, joka löytyy klikkaamalla vasemmasta reunasta 'mystique of enlightment', sitten 'table of content' ja 'U.G.', saat tarkemman kuvan siitä, mistä U.G:ssä on kyse.'
Ahaa. Luulin, että tuo sivu oli suora linkki kuvaukseen kokemuksesta. Surffaan netissä vieläkin samalla fiiliksellä kuin silloin kun käytin Lynxiä, ilman kuvia, javaa ja frameja. Ihan vaan paria keskustelupalstaa varten pidän jotain toimintoja.
Tutustuin nyt tarkemmin sivustoon. Tuo enlightenment osio kuulostaa aika paljon Crowleyn kuvaamalta "Babe of the Abyss" -asteelta ja siitä magisteriksi siirtymiseltä. CT:ssähän Aquinon kritiikki OKP(right hand path, käytän nyt TOS:in ja OTO:n määritelmää en kiusallani)-magistereista kuten UG kohtaan on että: vaikka hän puhuu, että hänen ego on hävinnyt niin hän ilmaisee itseänsä kuin kuka tahansa erillinen olento.
No, mitä itse tein sen jälkeen kun lähdin maagisista järjestöistä. Epäilin kaikkea, hylkäsin kaiken. Kaikki itsekehityksellinen puhe, filosofinen tai uskonnollinen, oli aina mielestäni bullshittiä. On mahdotonta vaatia joltakin muulta kuin itseltä sellaisia tekoja mitä itse tarvitsee siirtyäkseen eteenpäin omassa initiaatiossaan. Se on syy, miksi jonkun toisen aitokin puhe voi olla bullshittiä koska se ei ole juuri sitä mitä sillä hetkellä tarvitsee.
Voisin jopa lyödä vetoa että siitä bullshitistä on myös lähes poikkeuksetta hyötyä. Kannattaa valita aina laatua silmälläpitäen mitä bullshittiä vastaanottaa. Crowley on yleensäottaen parempaa kuin teosofia, Nietzsche selvästi parempaa kuin Mussolini jne. Sitten vaan tulee vaihe, jolloin sitä ei tarvitse tai alkaa vaatia hyvin erikoistunutta bullshittiä.
Ei mikään selittäminen voi tuoda sitä essenssiä käsinkosketeltavaksi, mutta en ole niin skeptinen kuin UG. Vapaammassa magiassa(ryhmätyöskentely) voi jakaa, tai ainakin vastaanottaa oikeaa kokemusta essenssistä. Oikeanlaiset kysymykset ja oikeanlainen ruoka esim menetelmien ja bullshitin muodossa voi myös johtaa edistyneempään olemisen tilaan.
"Olen noita sivuja jonkun verran lueskellut (pelkistä etusivun lainauksista ei tule hullua hurskaammaksi), ja nimenomaan kokijan häviämisestä siellä puhutaan."
Tuo on edistyneempi kokemisen tapa. Koko universumi on osa itseä, tai itse on osa universumia, valitse jompikumpi. Crowley tuntui taas tietävän mistä puhui kun sanoi että siihen tarvitaan pitkä harjoitus, mutta ajoittain joku voi hypätä siihen tilaan suoraan ilman mitään sen ihmeellisempää bullshittiä.
Itämainen VKP on ainakin kirjallisuuden kuvausten perusteella mielenkiintoista ja sen tekniikat tarkoituksessaan tehokkaan tuntuisia, mutta jotenkin tuo buddhalaisilta ja hinduiltakin tuttu "olet jo valaistunut"-lätinä ja länsimainen 60-luvulta iskostunut "dharmapummailu" tuntuvat kuitenkin aika teennäisiltä suomalaisessa kulttuurissa kasvaneelle. Myös se tosiasia, että suuri osa ainakin OKP:n muka-valaistuneista zen yms. mestareista/guruista osoittautuu loppupelissä hyvin egoistisiksi "käärmeenöljyn kauppiaiksi"*) ei oikein anna luotettavaa kuvaa siitä, että tuo egovapaa kokemisen tila olisi mahdollinen. Ehkä se onkin, mutta niin häviävän pienelle osalle ihmiskuntaa, että vaatii jo suurta rohkeutta/tahtoa/suuruudenhulluutta kuvitella itse juuri olevansa yksi näistä valaistuneista.
(*= Tästä on olemassa tutkimuksia/tapauksia, joten minun sanomisiini ei tarvitse luottaa; esimerkiksi asiallista zen-kritiikkiä löytyy osoitteesta www.darkzen.com; vajrayana-buddhalaisuuden -jonka pitäisi minun käsittääkseni sisältää buddhalaisuuden tantrisia/VKP-orientoituneita aspekteja - piirissä taas esim. tanskalaisen laman, Ole Nydahlin toimet eivät aina herätä luottamusta; kuten eräs kroatialainen buddhalaisuuden opettaja minulle joskus totesikin, 'Ole's ego is endless'.)
Yksi kysymys: miten näet Seth-jumaluuden, joka edustaa juuri erillisyyttä, kaaosta ja rajojen ylittämistä ja theurgian, joka ymmärtääkseni on käyttämäsi nimitys operatiivisesta magiasta, sopivan yks-yhteen itämaisen VKP:n idean kanssa? Voin olla raskaasti väärässä, mutta minusta tuntuu, ettei Seth istu kovin helposti itämaisen VKP:n konsepteihin.
Kiitos asiallisesta kysymyksestäsi, mutta valitettavasti kieltäydyn puhumasta siitä. En suostu roiskimaan tänne paskanheittokarsinaan viestejä, jotka koskevat suoraan minun jumalaani.
Olen kuitenkin tavattavissa lepakkopuhelimestani virka-aikoina, jos haluat tavata henkilökohtaisesti ja puhua asioista. Et uskoisi kuinka paljon henkilökohtainen läsnäolo, miellyttävä ympäristö ja kupillinen kuumaa kahvia molempien naamariin voi parantaa keskustelun laatua. Uskonnolliset hallusinaatiot senkun vilistävät silmissä ja ihmisiä valaistuu kuin heinää oikealla ja vasemmalla.
Sen sijaan täällä, en viitsi edes sanoa minkälainen sairas ja tunkkainen ilmapiiri tänne on muodostunut, ja minkälaisia syöpäläisiä tänne on pesiytynyt. Tämän palstan yleinen moraali romahti niin täydellisesti viime vuonna, että jonkinlaisen tietoisen shokin antaminen täällä vaatisi jo todellisen suurmestarin voimia.
Vastaus on ylläolevassa viestissä (nimi ja otsikko menivät väärinpäin).
...nimimerkkisi meinaa?
>>Olen kuitenkin tavattavissa lepakkopuhelimestani virka-aikoina, jos haluat tavata henkilökohtaisesti ja puhua asioista. Et uskoisi kuinka paljon henkilökohtainen läsnäolo, miellyttävä ympäristö ja kupillinen kuumaa kahvia molempien naamariin voi parantaa keskustelun laatua.