heih, buddhalaiset ja muut! kaipailisin vastauskia... en usko esim. jumalaan, sillä en pysty uskomaan mihinkään, minkä koen yliluonnolliseksi tai joissain tapauksissa tieteellisesti selittämättömiksi. haluaisin uskoa karmaan ja uudestisyntymiin, ihan totta haluaisin, mutta en pysty! joskus olen jopa teeskennellyt uskovani, mutta se oli vain itsepetosta. mites te, onko teistä helppo uskoa siihen? oivalsitteko kenties jotain, että aloitte uskoa? voisitteko vielä yrittää todistella minulle sen todenperäisyyttä, jos minäkin vaikka alkaisin uskomaan:)
on vaikea uskoa
mitsugtsu
383653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 70 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Usko ei auta, avoimuus, vilpittömyys ja totuuden etsiminen kyllä.
Asia pitää itse kokea absoluuttisena.
Tällöin jää tieto.
vakuutella, mutta ihmettelen mitä siitä sitten hyötyisit, vaikka oppisitkin uskomaan jotain "yliluonnollista".
Mietin usein itsekin voinko edes kutsua itseäni buddhalaiseksi, kun uskon ison osan buddhalaisistakin kertomuksista ihan hölynpölyksi. Jälleensyntymisillä on hauska spekuloida, mutta luulen että tarkkaavaisuus kannattaa kuitenkin pitää tässä ja nyt, muuten menee metsään niin että soi.
Karmasta sanoisin sen sijaan, että se ei ole mitään yliluonnollista, kun sitä vähän miettii. Siinä on kyse yksinkertaisesti syyn ja seurauksen laista (Minkä taakseen jättää...)
Itse asiassa mieluummin todistelisin sinulle, että kannattaa jatkaa kyseenalaistamista. :)
nimenomaan kuuluu oman järjen käyttö ja omaa harkintaa on käytettävä.
Onkohan tämä se perustava tekijä että buddhalaisuutta ei katsota uskonnoksi (ainakaan perinteisesti) :)
Yritetään sitten uskotella, ihan suhteellisen maailman konventionaalisen tiedon pohjalta.
Jälleensyntymät, tulkut, siddhit ynnä muut, en heitä pois kriittistä mieltäni (ainakaan vielä), mutta eivät nuo asiat ole mitenkään ristiriidassa oman tieteellisen maailmankuvani kanssa, johon on suuresti vaikuttanut kvanttiteorian ja mentaalisten ilmiöiden välisten yhteyksien pohdiskelu. Buddhalaisuus samoin kuin monet kvanttiteorian parissa työskentelevät hylkäävät yksipuolisen materialismin tai realismin metafyysisenä näkemyksenä, ja katsovat että "mielellinen" on yhtä (vähän ;)) todellista kuin "aineellinen", niiden eroa voitaneen pitää aspektuaalisena ja torjua jyrkkä dualismi, jopa konventionaalisen tiedon tasolla.
Toki kannattaa myös opiskella, mitä buddhalaisuus varsinaisesti opettaa karmasta ja jälleentuleminesta, ts. nuo ilmiöt nähtynä pysymättömyyden, ehdollistumisen ja sieluttomuuden näkökulmasta; esim. hindulaiset näkemykset poikkeavat buddhalaisesta opetuksesta joissain tärkeissä kohdissa. Buddhalainen kausaliteettinäkemys on radikaalisti erilainen verrattuna totuttuihin ajatustapoihin, ja älyllisten kysymyksenasetteluiden piirissä Nagarjunaa monasti suositellaan, sen vähän perusteella mitä olen ehtinyt tutustua, ainakin omalla kohdalla ollut hyödyllistä.
olisi yhteenvetosi buddhalaisesta kausaliteettiajattelusta?
"If this arises, that arises, if this ceases, that ceases." Tai jos suomeksi yrittää, "Jos tämä ilmenee, tuo ilmenee, jos tämä lakkaa, tuo lakkaa". En tiedä miten palin kielellä menee, mutta tietääkseni suoraan sylttytehtaalta on tämä yhteenveto.
Omaa yhteenvetoa en vielä rohkene yrittää.
Eräästä gradusta kopioitua("lainaus") ja pari omaa kommenttia sekaan(:oma:).
"
Nagarjuna ei yritä sanoa, että asiat eivät ole olemassa absoluuttisesti, sen enempää kuin että
ne ovat olemassa. Asiat syntyvät toisistaan riippuen. Ne ovat täysin tyhjiä.
Nagarjuna väittää näin myös .... asioiden ominaisuuksista, syistä ja niiden
seurauksista.
"
::
Siis myöskään syyt ja seuraukset eivät ole olemassa absoluuttisesti, mutta eivät ne myöskään ole olematta.
Näin tulkiten kausaliteettia ei välttämättä olisi – itsenäisenä? Millainen olisi kausaliteetti, joka olisi jotenkin riippuvainen?
Mahdollistaako Nagarjuna siis sellaisen Jumala-käsityksen, jossa on kaikki luonnonlait ohittava ja kausaliteetille piut paut viittaava kaikkivaltias ulkopuolinen toimija?
::
"
Nagarjuna joutuu toteamaan lopuksi: “Mitään ei löydy, joka syntyisi muista riippumatta.
Siksi ei löydetä mitään, mikä ei olisi tyhjää.”
Ei ole mitään eroa jokapäiväisen maailman (samsaran) ja vapauden (nirvanan)
välillä. Ei ole mitään eroa vapauden ja jokapäiväisen maailman välillä.
Jokapäiväisen maailman alue on vapauden alue. Niiden väliltä ei löydy
hienovaraisintakaan eroa.
"
::
Edellä oleva riittänee selittämään, miksi en Nagarjunan kausaliteettikäsitteestä ole päässyt perille. Enkä siitä, onko sillä jotain tekemistä karman kanssa.
Toisaalta, Nagarjuna oli aikansa ajattelija, hän ei ole Buddha.
::
"
Nagarjunan logiikasta löytyy epäilemättä aukkoja, mutta hän ei yritäkään luoda omaa
metafysiikkaansa. Historiallisesti Nagarjunan argumentit kohdistuivat aina jonkin muun
koulukunnan argumenttien horjuttamiseen. Hän ei yrittänyt luoda omaa järjestelmäänsä,
joka olisi muita parempi ja perustellumpi, vaan osoitti kaikkien väittämien todellisuuden
luonteesta olevan pitämättömiä. Niillä ei ole pysyvää perustaa.
"
::
Osoittiko Nagarjuna myös omien väittämiensä olevan pitämättömiä?
::
Jumalista ja myös Nagarjunasta
kts.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000219&posting=22000000003096790
Sääli ettei Sipoon Siddha tällä palstalla enää kirjoita, vaikka luulen ymmärtäväni syyn.
Sanotaan, että totuuden äiti on tieto ja totuuden isä on jatkuva mietiskely.
Elämä on kuin palapeliä, hankimme tietoa lukemalla/kuuntelemalla/kantapäämme kautta, testaamme, yhdistelemme ja erottelemme tietoa, eli kokeilemme pitääkö se paikkansa.
Jos pitää, voimme liittää jälleen yhden osasen elämämme palapeliin.
LUOTTAMUKSESTA SYNTYY USKO.
Mitä tulee tiedonvälitykseen alamme saada sitä ensiksi meitä ympäröiviltä läheisiltä ihmisiltä äidiltä, isältä, sisaruksilta ja muilta meitä ympäröiviltä ihmisiltä. Opittuamme lukemaan koulutuksemme välittää meille tietoa ja pystymme myös hankkimaan sitä itse tieteen, taiteen, eri uskontojen ja eri yhteiskuntamallien tuottamana.
Saatamme menettää luottamuksemme jopa läheisiin ihmisiin, koska he toimivatkin toisin kuin puhuvat.
Sama koskee myös tiedettä. Joku toteennäytetty asia, ei pidäkkään paikaansa enää vuosikymmenien kuluttua uusien tutkimustulosten valossa.
Kerroit, että et pysty uskomaan esim jumalaan, etkä mihinkään yliluonnolliseen.
Pohjimmiltaan mitään yliluonnollista ei ole olemassakaan. KAIKKI SE MIKÄ ON, ON KAIKEN AIKAA OLEMASSA, niin henkisillä kuin aineellisillakin tasoilla. Kaikki olemassaolon tasot ovat olleet ja ovat ihmisen löydettävissä.
Tieteentekijämme löytävät pikkuhiljaa niitä aineellisia lainalaisuuksia, mitä ovat kaiken aikaa olemassa.
Kosmologiakin on vasta kymmenen vuotta sitten päätynyt varmennettuun? tietoon maailmankaikkeuden koostumuksesta. Kosmologian mukaan maailmankaikkeus sisältää ainetta, atomeja, kuten esim. meitä ihmisiä, puita, planeettoja, galakseja jne. vain neljä prosenttia. Pimeää ainetta, jota ei voi nähdä tai kosketella on 23 prosenttia. Ja pimeää energiaa peräti 73 prosenttia. Tiedemiehillä ei ole vielä aavistustakaan, mitä pimeä enrgia on.
SILMÄMME havaitsevat totuudesta vain NELJÄ PROSENTTIA.
Pidän itse suurimpana tieteeme edustajana Albert Einsteiniä. Hänen sanansa: "Aine on tiivistynyttä energiaa", saivat mietintäkoneistoni liikkeelle satoja kuunkiertoja sitten.
Törmäsin myös budhalaisuuteen, jonka mukaan AINE ON VAIN HERRAN REUNAENERGIAA.
Käsitän sanalla JUMALA, pimeän energian, pimeän aineen ja aineen kokonaisuutta, eli suunnatonta energiaa, niin suurta voimaa, että ymmärrykseni ei riitä sitä ymmärtämään.
Avaruustähtitieteemme professori Esko Valtaoja luonnehtii pimeää energiaa oudoksi, mystiseksi voimaksi.
Tuota voimaa itämäinen filosofia nimittää kundaliniksi, sähköis-henkiseksi voimaksi, joka henkiin herätettynä voi yhtä hyvin tappaa kuin se voi luoda.
Eri uskontojen välittämän tiedon mukaan tuo voima on ihmisen saatavissa. Sen saatavuus edellyttää puhdasta sydäntä, koska vain puhtaassa sydämessä saa sijan käsittämätön myötatunto (rakkaus) kärsivää lähimmäistä kohtaan.
Tämä voima on tarkoitettu kärsimyksen poistamiseen, ei oman edun tavoitteluun (SYDÄMEN OPPI).
Veeda-filosofiassa ja budhalaisuudessa puhutaan SYDÄMEN OPIN suhteesta HYVÄÄN LAKIIN (henkinen laki).
Sanotaan, että SUURI SEULOJA, on SYDÄMEN OPIN NIMI.
HYVÄN LAIN pyörä liikkuu nopeasti. Se jauhaa yöllä ja päivällä. Arvottomat akanat se erottaa kultaisesta viljasta, jätteet jauhoista.
KARMAN KÄSI ohjaa pyörää. Kierrokset osoittavat Karman sydämen sykähdyksiä.
KARMAN LAKI: syyn- ja seurauksen laki.
Tekomme ovat kuin bumerangi, mitä teet, se palaa aina tekijälleen takaisin.
Sanoihan kristinuskon Jeesuskin: "Jokaisesta sanastasikin tulee sinun tili tekemän".
Voimmehan jo pelkillä sanoillamme murentaa lähimmäisemme itsetunnon, eli uskon hänen oman elämänsä edellytyksiin.
Toimimalla hyvän lain tuottaman tiedon pohjalta neutraloimme siis Karmaa kohdallamme.
Mitä mieltä olet ?
"Mitä mieltä olet ? "
errrh en ole perehtynyt asiaan vielä niin syvällisesti, että osaisin olla jotain mieltä väittämistäsi... yritänpä selittää mikä minusta on niin uskomatonta karmassa.
tajuan, että seurauksella on syynsä. jos kissa ponnistaa, suerauksena on hyppy, hypyn seurauksena laskeutuminen...(?) mutta sitä en tajua, että jos teen pahan teon, se väistämättä kostautuisi minulle. kuka määrittelee pajan ja hyvän? kun minusta niitä ei ole olemassakaan. eli karmako on joku tietoinen tyyppi, joka määräilee rangaistuksia ihmisille ja muille, ja tietysti myös palkitsee hyviä. jos teen pahan teon, ymmärrän että siitä saattaa koitua minulle ikävyyksiä, mutta niistä ovat ihmiset vastuussa, ehkä ne, joita vastaan olen rikkonut... ja se on uskomatonta, että vielä myöhemmissä elämissä saisin rangaistuksia aiemmista pahoista teoista... ei mee kaaliin...
Olen myös pohtinut karmaa samoin ajatuksin:
kuka määrittelee hyvän ja pahan, kuka pitää kirjaa hyvistä ja pahoista teoista - aina seuraavaan elämään asti, kuka normittaa mitä mistäkin teosta (vai tekojen saldosta?) seuraa, kuka panee ne seuraukset toimeen. Ei tunnu toimivan ilman Jumalaa.
Miten seuraavassa elämässä edellisen elämän karma otetaan huomioon jos syntyvässä olennossa on vain "osa sinua", ...
Ei käy järkeen.
Tällä hetkellä ajattelen karmasta jotenkin näin :
karmaa on se mikä sinussa on takertumista, halua, keskeneräistä, dukkhaa. Mitä takertuneempi olet tähän maailmaan sitä onnettomampia tekoja teet. Teot johtuvat takertumisestasi mutta teot myös aiheuttavat takertumista.
Karma on näin määritellen takertumisen, tietämättömyyden, dukkhan "mittari". Niin kauan kuin sinussa on karmaa, synnyt uudestaan.
Nirvanassa takertuminen lakkaa, valaistunut ei enää takerru eikä tee taitamattomia tekoja (taolainen wu-wei?). Hänessä ei ole karmaa. Ei ole tarvetta syntyä uudestaan.
Näin määritellen on vain karmaa, ei hyvää tai pahaa karmaa.
Mitä mieltä ovat enemmin miettineet ja paremmin ymmärtäneet?
Tosi hyviä ja mietityttäviä kysymyksiä, joihin en osaa perehtyneesti vastata, mutta koitan ihan ydinjatkeella taas.
Karma ei taida ole moraalinvartija, joka jakelee tuomioita. Nuo hyvät ja pahat, kostot ja rangaistukset tuot tähän itse. Ja ovathan ne osa kristillistä kulttuuriperintöämme.
Mutta täällä meidän valaistumattomien keskuudessa on olemassa kärsimystä ja kärsimyksellä on syynsä. Joistain teoistamme tai tekemättä jättämisistämme seuraa kärsimystä ja ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella se tekojemme aiheuttama kärsimys tulee meitä itseämme vastaan, vaikkei aina välittömästi. Vastaavasti voimme tehdä hyvää, tekoja joista seuraa kärsimyksen lievenemistä ja onnellisuutta. Tämä onni kohtaa meitäkin.
Tätäkään ei tarvitse uskoa, mutta ihan hypoteesina kannattaa kokeilla.
Tämä nyt ei ole mikään oppinut ja viisas vastaus mihinkään, jatkan vain omia horinoitani.
Ei ole mitään minää, joka syntyisi uudelleen karman määräämään rooliin. Vaan on vain karma, joka kehkeytyy loputtomasti niin kauan kunnes tulee valaistuminen. Olemme oma karmamme. 'Minä' en jälleensynny karman vaikutuksesta johonkin tietynlaiseen elämään, vaan tämä karma jatkaa kulkuaan syntymästä toiseen. Kunnes tyhjyys tulee oivalletuksi.
Toisaalta tuo valaistuminen ei ole mikään kertaheiton salamanisku vaan pitkä tie. Karmallinen kulku tuntuu näin vähän keveämmältä ;-)
Ömphm. Ihailen ja pidän arvossa kirjoja ja opetuksia, joissa viisaat pystyvät esittämään asiansa selvästi ja ymmärrettävästi. Kannattaa lukea alan kirjallisuutta, täällä palstoilla voi vastailla kuka vaan ihan mitä vaan. Kuten nyt minä tässä.
Tarvitaan jo paljon hengellistä näkemystä ja tietoa jos haluaa saada vastauksen ja ymmärryksen näihin ikuisuuskysymyksiin. Hengellisten oppien mukaan paha ei ole kuin väliaikaisesti olemassa tässä Jumalan luomassa maailmassa, koska pahalla ei ole pysyvää olemusta. Paha on kuin pilvi, joka väliaikaisesti estää auringon valon pääsyn maan pinnalle. Paha tulee ilmi ihmisten erimielisyyksien ja ymmärtämättömyyden seurauksena. Jos ihmiset ymmärtäisivät paremmin niin toisiaan kuin elämämme tarkoitusta, niin paha heikkenisi.
Kuka määrittelee pahan? Kun tutkii asiaa, niin voi huomata että jokin voima, hengelliset lainalaisuudet vaikuttavat elämäämme, ja voimme tuntea tekomme seuraukset sisällämme, mielessämme ja sydämessämme. Ihmiselle on annettu vapaa tahto ajatella kaikista asioista, mutta tähän liittyy myös vastuu. Jos ajattelumme ja tekomme ovat harmoniassa korkeamman voiman tai hengellisten lainalaisuuksien kanssa, esim. ne sisältävät ominaisuuksia kuten rakkaus, myötätunto, kärsivällisyys, olemme oikealla tiellä elämässämme. Jos ajatuksillamme ja teoillamme vahingoitamme muita, ajattelemme vain itseämme ja omaa etuamme, vahingoitamme muita ja lopulta myös itseämme.
Hengellisten lainalaisuuksien oppiminen on tärkeä lähtökohta vasta-alkajille totuuden tielle ryhdyttäessä. Syyn ja seurauksen lait vaikuttavat joka hetki elämäämme, ja näitä hengellisiä lainalaisuuksia opiskelemme kukin läpi koko elämän.
T: Jakob
näen asian niin että ei ole hyviä tai pahoja tekoja vaan taitavia ja taitamttomia. tärkein kysymys on motivaatio jolla teemme tekoja jos motiivi on hyvä olemme ainakin yrittäneet toimia oikein.
Karmaa ei ohjaa mikään tietoinen tyyppi joka jakelee rangaistuksia tai kunniaa teoistamme.
Karma sana tarkoittaa toimintaa.
karma syntyy toiminnastamme ja motiiveistamme esim. pieniä elämän tilanteita: teemme jotain tyhmää ja tulemme kärttyisiksi olemme vihaisia itselleme mutta puramme turhautumisen muihin. muut tulevat vihaisiksi ja ärsyyntyvät käytöksestämme ja tulee riita.
tai olemme kateellisia ja levitämme juoruja. Juorujen lähettää saadaan selville ja joudumme halvektuiksi. emme pidä tilanteestamme ja tulemme vihaisiksi/surullisiksi ja heijastamme tätä tunnetta ympäristöömme jne...
jos emme ole tietoisia teoistamme ja häiritsevisä tunteista jotka vaikuttavat niihin luomme huonoa karmaa joka vaikeuttaa toimintaamme.
Tällaisia pieniä ja suurempia tekoja olemme tehneet kauan ja se on aiheuttanut karmaa joka vaikuttaa toimintaamme ja ajatuksiimme nyt.
buddhalainen meditaatio ja flosofia auttaa pysymään hereillä tilanteissa ja tunnistamaan syyt jotka vaikuttavat tekoihmme ja siten auttaa meitä tekemään taitavampia tekoja.
"jos teen pahan teon, ymmärrän että siitä saattaa koitua minulle ikävyyksiä, mutta niistä ovat ihmiset vastuussa, ehkä ne, joita vastaan olen rikkonut..."
eivät muut ihmiset ole vastuussa teoistasi. Jos teet pahan teon niin teet pahan teon itse vaikka syy olisi kuinka "hyvä" mielestäsi. jos tiedät tekeväsi "pahoin" niin silloin motiivisi on väärä etkä saa hyvää tulosta.
Ajattele myötätuntoisesti ihmisiä jotka voisivat saada sinut tekemään "pahan teon" he ovat yhtä hämmentyneitä eivätkä välttämättä osaa tehdä "oikein". sinun ei kannata jatkaa tätä kierrettä ja syyttää muita vaan keksiä keinoja joilla sekä sinä että muut voisivat välttää taitamamattomia tekoja.
huh,toivoisin itse oppivani kirjoittamani asiat;)
pikkuhiljaa...
"jos teen pahan teon, ymmärrän että siitä saattaa koitua minulle ikävyyksiä, mutta niistä ovat ihmiset vastuussa, ehkä ne, joita vastaan olen rikkonut..."
tuolla tarkoitin sitä, että minulle aiheutuvista ikävyyksistä ovat ihmiset vastuussa, ei niin että minun pahoista teoista olisivat:)
tulkitsin väärin ;).
en kyllä oikein siltikään ymmärrä..
miten määritellä ikävyys?
"Emme tiedä. Myymme sitä Jumalana."
.
.
.
Älkää vain myykö sitä yhtä halvalla kuin prof. K.V. Laurikainen viime vuosisadan loppupuolella. Älyllistä rehellisyyttänne nimittäin.
Oletko esim. onnellinen, jos olet niin paikallista onnellisuus, missä se tarkalleen sijaitsee. Jos et pysty paikallistamaan onnellisuutta niin olet tekemisessä ilmiön kanssa jonka tiedät olevan olemassa mutta et pysty näyttämään missä se on. Onnellisuus on yksi asia josta on vaikea antaa tieteellistä näyttöä. Toisin sanoen se on "yliluonnollinen".
eivätkös hormonit aiheuta onnellisuuden tunteen aivoissa, kuten serotoniini ja muut hyvänolonhormonit? paljon meditoivilla on paljon enemmän serotoniinia aivoissaan kuin muilla...
Jos yrittää osoittaa etusormella että missä onnellisuus sijaitsee, on se aika mahdotonta. Hormonit on osa sitä mutta kyse on mahdollisesti paljon laajemmasta asiasta. Buddhan mukaan mieli ja untemukset ei rajoitu aivoihin, sitä tiede ei voi todistaa vääräksi olettamukseksi?
Tarkennukseksi vielä, että kun puhutaan tuntemisesta, esim. onnellisuuden, rakkauden, surun jne. niin eihän kukaan aivoissa tunne mitään. Tunnemme sen sijaan jotakin rintakehän ympärillä, sydämessämme ja joskus tuntemukset ylettyvät vatsaan asti. Mielen tai sielun ydin sijaitsee siis rintakehämme ympärillä. Aivot vain käsittelevät ja välittävät tietoa tietokoneen tapaan, mutta aivoissa itsessään ei tapahdu kyseessä olevia tuntemuksia.
T: Jakob
Buddhalaisuudessa ei olekaan tarkoitus nielaista mitään pureksimatta, vaan tutkia asioita tarkoin ja olla tässä itselleen rehellinen. Turha teeskennellä uskovansa jos ei kerran tunnu uskottavalta. Lähtökohtana kannattaa varmaan mieluummin pitää sitä mihin tutkiskelun jälkeen uskoo uskovansa.
Toisaalta ei ole syytä karsia pois ja hylätä niitä osia Buddhan opista, joihin ei itse usko. Joku selitys niille on ja joku ehkä oleellinen merkitys kokonaisuuden kannalta. Se valkenee kyllä aikanaan, kun säilyttää avoimen mielen. En ehkä vielä ymmärräkään kaikkea. ;-)
Itselleni karma on järkeenkäypä käsite. Syyn ja seurauksen laki, sitä, että mikään ei ole olemassa irrallaan yksinään vaan kaikki aina johtuu jostain ja kaikella on myös seurauksensa. Se on ikäänkuin todellisuuden olemistapa.
Jälleensyntyminen on ajatuksena oudompi, jos sitä katsoo tästä länsimaisesta yksilöllisyyden näkökulmasta. Mutta lopulta se on ehkä samaa juurta karman kanssa, todellisuuden olemisen tapaa. Kuka minä olen? Sekö karmakimppu, joka alkoi kun synnyin ja loppuu kun kuolen? Miksi ajattelisin/uskoisin niin? Ehkä samastumisen kohteeni voisi olla laajempi kuin se minkä ego tarjoaa.
No, en tiedä. Mutta on varmasti hyvä tutkia erilaisia laajakulmia ihmisen olemiseen, uskoi tai ei. Just niinkuin alkuperäinen kysyjä tekeekin.
Mietiskelyä miettivät mietiskelijät. Te osaatte sanoa asianne niin selvästi ja johdonmukaisesti,että minä tunnen itseni suorastaan miettimättömäksi. Kiitos,että olette mietiskelleet minullekin miettimistä. Mietiskelin mietiskelyä ja näin teidän kiertelevän mietiskelyn labyrintissä,etsien totuutta ja vapautta,jota sisäinen ihmisenne kaipaa. Kuitenkin joudutte palaamaan aina lähtöpisteeseen,tai löydätte itsenne lähtöpisteestä,koska ette löytäneet tietä nirvanaan. paras,minkä löysitte,on kuvitelma,että olette matkalla nirvanaan. Ja mikä se kuvitelma siten on?. Ei se tee teitä huonommaksi eikä paremmaksi,koska ihmisen kuvitelma on alunperinkin pelkkä sohjopallo,joka aina sulaa totuuden lämmössä. Ongelma onkin ihmisen valehteleva ylpeys,joka valehtelee olevansa totuuden edessä nöyrä. Se on helppo paljastaa. Se toivoo,ettei kukaan sitä paljastaisi,koska se ei siedä häpeämistä. Mutta,se on paljastettava! Ja sen on opittava kumartamaan totuuden edessä. Jeesus sanoi: totuus on tekevä teidät vapaaksi! -Mikä totuus? Tietysti totuuden henki,jonka Jeesus lupasi lähettää johdattamaan lapsensa kaikkeen totuuteen. Ja lapsellahan luonnollisesti on isä. Valitkaa siis elävä isä,joka pystyy pelastamaan teidätkin Budhan ja vastaavien labyrintistä,josta ette koskaan löydä kuviteltua nirvanaa parempaa. Kiitos,kun luette tämän. Olisin tahtonut johdattaa teidät Jeesuksen luo,että HÄN ojentaisi kätensä ja koskettaisi teitä ja antaisi teille sen,jota teidän sielunne etsii. Saatte räjähtää minulle,kun tunkeuduin kutsumatta temppeliinne ja antakaa sitten anteeksi,jos meni kömpelyyteni tähden pöytiä ja alttareita nurin.
Jeesuskin meni autiomaahan mietiskelemään.
Ja Tuomaan evankeliumissa joka luonnollisesti kirkolliskokouksissa poistettiin tai oli muuten pitkään kadoksissa? Jeesus sanoi "Ette te tarvitse Jumalaa tai minua löytääksenne totuuden, totuus on teissä itsessänne".
Luulempa että Jeesus tullessaan meidän temppeliimme olisi osallistunut mietiskelyymme ystävänä, kaatelematta pöytiä.
Kristinuskon opissa painotetaan ihmisen ulkopuolista voimaa, Jumalaan turvautumista jne, kun taas buddhalaisuudessa painotetaan ihmiseen sisäiseen voimaan tukeutumista. Kummallakin voimalla on omat merkityksensä ja arvonsa. Kuitenkin kumpikaan näistä opeista ei poissulje toisen voiman olemassaoloa. Vain henkilöt, jotka virheellisesti ymmärtävät tämän lähtökohdan, tekevät suuren virheen. Virhe on kuin sanoisi että länsimainen kulttuuri on itämaista kulttuuria parempi. Kummassakin kulttuurissa on totuutta, ja vain ymmärtämällä kummankin kulttuurin, voimme löytää tasapainon eri kulttuurien oppeihin, ymmärrykseen ja totuuden elämään.
T: Jakob
Enpä ole yhtään yllättynyt tästä "ainoan oikean uskonnon" edustajan mielipiteestä. Tämähän on selkeää jatkoa jo ristiretkistä alkaneeseen käännytystyöhön! Akk:n mielestähän on turhaa miettiä (tarkoittanee meditaatiota) kun totuus on luettavissa pyhästä kirjasta ja se mikä siihen on painettu on laki, eiköstä vaan?
No, uskonsa kullakin ja mitäpä sitä tuomitsemaan (eihän tuomitseminen meidän ajatusmaailmaamme kuulu). Sen enempää syvällisempiä miettimättä haluan todeta, että oma mieleni on rauhoittunut ja elämänkatsomukseni muuttunut meditaation ansiosta enkä kaipaa akk:n tarjoamaa "totuutta". Jos meditaation avulla saa elämäänsä tärkeää sisältöä se riittää minulle.
Eikä kirkosta eroaminen vuosia sitten kaduta pätkääkään..
Enhän minä ketään käännä.
Olen kertonut ihmisille,että Jeesus puhuu totta ja on luvannut todistaa itse sanansa.
Hän sanoo.-Joka tekee minun sanani mukaan,tulee tietämään,onko tämä oppi Jumalasta.(lue uudelleen).
Minä vain kerron,ja Pyhä Henki kääntää,sen jolla on kuulevat korvat.
Ajattelepa itsesi,vaikka torille.Joka suuntaan lähtee torilta teitä,jotka vievät mikä minnekin.
Viitoissa lukee.-riemujen tie,-rikkauden tie,-kieltäymyksen tie,taikauskontie,-arvostuksen ja kunniantie,-omahyväisyyden ja itsekkyyden tie,-ja onpa oikein pimeyden tien vieressä,jopa valaistumisen tiekin.
Oikein arvostettuja ja trendikästä vapautta uhkuvia.
Sitten siellä on myös juuri havaittava,melkein toisten alle peittynyt ja ahdistettu polku,joka vaatimattomana näyttää kurjalta uralta. Se on niin mitätön,että oikein hävettäisi sitä kulkea. Sen repottavassa kyltissä on teksti.- "Ahdas portti." Jotkut on kertoneet,että se vie elämään. Mutta kun se on pelkkä kinttupolku.Eihän siellä näytä olevan mitään hauskaa.
Kysymys,jonka edessä me kaikki olemme minne menisin? Mikä on tie,jota lopulta ei tarvitsisi petettynä ja katkerana yrittää palata.?
Minä tiedän,että nuorena ja terveenä valinta on todella vaikea.
Mutta,oikein iso, MUTTA. Sillä polullapa ei tarvitse olla tuuliajolla yksin,vaan elävän Jumalan kanssa käsikädessä, matkalla kotiin.
Hän näyttää matkalla ihmeitä ja opettaa, välillä vähän kiukutellaan ja ollaan hankalia,mutta Hän nostaa ja kantaa,kun ihmistä väsyttää. Ja sitten Hän lopulta sanoo.-Nyt ollaan kotona.
Nyt on pakko taas kertoa vanha vitsi New Yorkilaisesta saarnamiehestä:
Saarnamies hyppäsi taksiin New Yorkissa, hän oli menossa saarnaamaan.
Taksi kuski oli erittäin karskin näköinen tatuoitu hemmo, itseasiassa saarnamies hieman empi mutta hyppäsi kuitenkin kyytiin.
Osoitteen saatuaan kuski lähti kaahaamaan ja ajoi todella lujaa, niin lujaa että matka päätyi kuolettavaan kolariin.
Molemman kuolivat ja saapuivat yhtäaikaa taivaan portille missä Pyhä-Pietari odotteli.
Hän sanoi ensin taksikuskille hei tervetuloa, olemmekin odottaneet sinua.
Saarnamies oli innoissaan ja ajatteli "he säästävät paremman meistä viimeiseksi".
Sitten Pietari osoitti taksikuskille kartanon taivaallisine harpun soittajineen ja nektareineen ja muine herkkuineen, taksikuski otti hämmästyneenä avaimen kartanoonsa ja kiitti.
Saarnamies oli innoissaan,"jos tuo karski taksikuski saa tuollaisen lukaalin niin en osaa edes kuvitella mitä minä saan".
Pietari tervehti rutiininomaisesti saarnamiestä ja osoitti pientä majaa joka oli saarnamiehelle varattuna.
Saarnamies menetti malttinsa.
Minä olen saarnannut koko ikäni joka päivä ja saan tuollaisen pinen majan, ja tuollainen laitapuolen taksikuski saa upean kartanon ja kaiken mahdollisen, miksi oi Pietari.
Pietari vastasi:
Katsos, meillä on muutettu politiikkaa,ennen meidän politiikka perustui saarnaamisen määrään,nykyään meidän tuomitseminen on tulosperusteista.
Aina kun sinä saarnasit niin kaikki haukottelivat ja nukkuivat.
Mutta kun ihmiset olivat tuon kaahaavan taksikuskin kyydissä niin he rukoilivat jumalaa täydestä sydämestä. Loppu.
Kannattaa akk. miettiä sitä vaihtoehtoa että taivaassa tuomitseminen perustuu tuloksiin eikä saarnaamisen määrään.
Sillä tälläpalstalla aiheutat lähinnä inhoa kristinuskoa kohtaan tyrkyttämällä näkemystäsi, tuolla tyylillä yksikään ei käänny, toisinsanoen et tee töitä kenenkään hyväksi.
Jos taas hiljennyt ja rukoilet itseksesi ja saat itsestäsi rauhallisen ja suvaitsevan, niin se loistaa sisältäsi myös ulospäin ja ihmiset haluavat tulla puhumaan kanssasi.
Silloin vasta olet todella jumalan asialla ja ihmiset voivat saada sinulta jotakin.
Nyt vain pönkität omaa uskoasi saarnaamalla muille. Joka todistaa että sisimmässäsi et edes todella usko, tai ainakin sellaisen kuvan käyttäytymisestäsi saa.
Rauhaa elämääsi
Arvaatko,minkä kuvan sinä itsestäsi annoit?
Sinähän kosiskelet tietoisesti tai tietämättäsi raamatun kieltäjiä.
Minun raamatussa lukee aivan selvästi. Viekää tämä sanoma kujille ja aitovierille.
Pysäyttäkää ne, joita kuolemaan viedään.
Koska reagoit minun edelliseen kuvaukseen kaidan tien kulkemisen paremmuudesta,niinkuin teit,
taidat olla jollakin niistä leveistä,maailman valoja vilkuttavista baanoista.
Ja sitä paitsi,Taivaassa ei muuteta "politiikkaa"
Minä tiedän jo,miksi vaivauduit vastaamaan viestiini.
Mutta tiedätkö sinä?,että aina kun Jeesusta Kristusta julistetaan,henkimaailmassa vastustajat ovat välittömästi sammuttamassa,ettei vain uskon tulet syttyisi.
Tutkipa sinä sydämessäsi,mitä ongit sillä raamattua vääristelevällä "vitsilläsi" kun se oli muka pakko kertoa.
Heh heh,ketä luulet sokaisevasi?
... että olet buddhalaisella palstalla. Meidän maailmankuvamme ei nojaa raamattuun, ollenkaan.
Jep. Niin minäkin joskus kauan sitten ihan-totta-halusin uskoa, että Raamattu olisi ihan aikuisten oikeesti Jumalan sanaa ja jotenkin sovitettavissa luonnontieteiden ja arkeologian tutkimustuloksiin. Paskan marjat!
Minulla lamppu syttyi, kun oivalsin että YRITÄN USKOA, elikkä USKOTTELEN itselleni jotain mikä terveen järjen valossa ei ole uskottavaa. Jos sellaiseen asenteeseen takertuu, ei ole mitään toivoa saada selkoa mistään.
Josain vaiheessa Siddhartha Gautamankin on täytynyt tajuta sama asia.
Ja mitä tulee karmaan ja re-inkarnaatioon, jos en ole aivan väärin ymmärtänyt, ne eivät ole mitään buddhalaisuuden opinkappaleita, vaan hindulaisesta maailmankuvasta periytyneitä näennäisiä itsestäänselvyyksiä, jotka Gautama Buddha hyvin hienovaraisesti asetti kyseenalaisiksi...
Tekstisi oli hyvä. Minä taas itse omasta puolestani kuljin luonnontieteiden ja nihilismin tien loppuun saakka ja sen tien päässä oli tyhjyys.
Koska kuitenkaan nihilismillä ei ollut minulle mitään tarjottavaa, aloin rakentamaan itselleni uutta elämän perustaa. Sellaista, mikä ei pohjaa nihilismille mutta mikä myöskään ei ole luonnontieteiden eikä arkeologian kanssa ristiriidassa.
Kävin sitten tiheän kamman kanssa läpi eri uskontoja ja mietin, mikä kaikille on yhteistä ja nuo kolme kysymystä:
1) mistä tässä kaikessa oikein on kyse?
2) minne olemme menossa
3) mikä on oikeaa ja väärää.
Kahdella ystävälläni on ollut kuolemanrajakokemus, ja aloin ottamaan myös selvää siitä, mistä siinä on kyse, ja onko kyse pelkistä halluista tai tilttaavista aivoista. Ei ollut! Päättelin siitä, että olin aika lailla oikeilla jäljillä, ja jatkoin etsimistä.
Nyt alkavat perusasiat olla jokseenkin hanskassa, mutta etsiminen jatkuu. Samalla minulle avautuivat myös eri pyhät kirjat ja se, mikä niissä on olennaista: se, mitä niiden kirjoittajilla oli mielessään koodatessaan tekstinsä sanoiksi.
Joku oli sitä mieltä,ettei totuutta pidä kertoa totuudesta haaveileville,että antaa heidän harrastaa haaveilua.
Tämä siksi,kun kaikki on luututtu pois.
Ja ihan taatusti selvisi se asia Sidharta gautamallekin jossain vaiheessa.
Kysymys kuuluukin. Että MIKÄ.
Ei ole tarvis uskoa karmaan ja jälleensyntymään, ei ylipäätään mihinkään. Buddhalaiset puhuvat pikemminkin luottamuksesta, sraddhasta, joka kasvaa harjoittamisen myötä. Voisit ajatella Buddhan polkua empiirisen tutkimisen tienä?
Buddhalaisuus on aikuisille tarkoitettu uskonto. Ns. lapsenuskoa ei tarvita. Mihinkään ei tarvitse uskoa. Usko ei ole buddhalaisuudessa oleellista.
Minä en usko, ja mielestäni buddhalaiset opetukset ovat tässä kohden hieman ristiriidassa itsensä kanssa. Buddhalaisuudessa kun ei toisaalta näytä olevan sijaa "itselle" tai "minälle", mistä muuten olen samaa mieltä, joten toisaalta on aika vaikea vastata kysymykseen: "Mikä se on joka uudestisyntyy?"
Ehkä uudestisyntyminen on totta siinä mielessä, että yhdestä asiasta seuraa toinen. Liekki tartuttaa toisen liekin, ja vanhempien elämää siirtyy lapsiin, mutta mihinkään yksilölliseen minään uudestisyntyvänä en usko.
Toisaalta on helppo ymmärtää niitä, jotka haluavat uskoa. Omasta minästä on vaikea päästää irti ja todeta, että tämän yksilön olemassaolo loppuu kuolemaan.
Sitten vielä yksi näkökulma: ehkä uudestisyntyminen tarkoittakin sitä, mikä tapahtuu joka hetki? Ehkä me kaikki ja koko maailmankaikkeus kuolee ja uudestisyntyy koko ajan. Ajan hetket on terävästi erotettu toisistaan. Niillä on yhteys, mutta ne ovat kuitenkin erillisiä. Voi olla epäoleellista puhua ihmisen (n. 70 v) elämästä, kuolemasta ja uudestisyntymästä.
Niin, jälleensyntymä on tavallaan suhteellista - samoin kuin koko tämä elämä, niin kuin Timanttisutrassa puhutaan "taikurin illuusiosta". Thich Nhat Hanh on kirjoittanut hyvin kuolemasta: lopulta me ymmärrämme, ettei mikään kuole, koska mikään ei koskaan ole elänytkään.