Annoin aikanaan lapsen ns avoimeen adoptioon.

Tapaile ensimmäistä lastasi aluksi ilman muuta perhettäsi ja jos ja kun välillenne kehittyy läheisempi suhde, puhutte uudestaan miehesi kanssa ja valmistaudute ottamaan hänet osaksi lähipiiriänne ja lapset pääsevät tapaamaan toisensa. Jos miehesi ei halua että tapaat omaa lastasi, eikä ajattele lapsien etua, pitää sinun miettiä onko lapset vai mies tärkeämpiä sinulle.
Myös nuorempi lapsesi tulee koko elämänsä ihmettelemään miksei hänelle kerrottu vanhemmasta sisaruksesta, koska tämä tulee varmasti viimeistään aikuisena hänelle selviämään. Minulla on useampi ystävä, jolle on paljastunut tällainen salattu sisarus ja on yli kolmikymppiset miehetkin itkeneet ja surreet miksei oltu kerrottu, eikä ole päässeet koskaan tapaamaan. Varsinkin jos uudessa perheessäsi on vain yksi lapsi, tämä varmasti on toisinaan toivonutkin sisarusta. Itse ainakin ainoana lapsena kadehdin usein kavereiden sisaruksia ja mieluiten olisin halunnut isoveljen. :)
Ensimmäisen lapsesi kannalta voit miettiä, miltä tuntuu, jos olet pienenä antanut hänet adoptioon, etkä nyt sitten hänen sitä varmaan vuosia odotettuaan, vieläkään haluaisi tavata ja tutustua, torjutuksi tuleminen aiheuttaa hänellekin varmasti monia murheita.
Onnea tutustumiseenne! Alku voi tuntua hankalalta, mutta keskity miettimään sitä mitä kaikkea hyvää ja ihanaa se tuo elämiinne nyt ja tulevina vuosina, pääset myöhemmin osaksi mahdollisten tulevien lastenlastesi elämääkin jne.
Ihanaa jatkoa perheellenne!