Enemmän ja enemmän ilmestyy dekkareita, joiden taso on huonompi kuin useimpien omakustanteiden. ne julkaisee kaupallinen kustantaja.
Pian ilmestymisen jälkeen tulevat blogiarvostelut. Niissä ylistetään näitä huonoja dekkareita huippukirjoiksi ja kirjoittaja muka on noussut kirrjallaan suomalaisten dekkaristien kärkikaartiin.
Olettekohuomanneet saman ilmiön?
Pian ilmestymisen jälkeen tulevat blogiarvostelut. Niissä ylistetään näitä huonoja dekkareita huippukirjoiksi ja kirjoittaja muka on noussut kirrjallaan suomalaisten dekkaristien kärkikaartiin.
Olettekohuomanneet saman ilmiön?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En, koska en lue blogiarvosteluja. Kenellä sellaiseen on aikaa? En myöskään ole lukenut elämäni aikana kovin montaa omakustannetta. Ne joihin olen tutustunut ovat vain vahvistaneet mielikuvaa niiden tasosta. Miksi joku haluaa julkaista omakustanteen (paitsi jonkun sukututkielman tai tieteellisen tekstin, jolla on rajallinen lukijakunta)?
Dekkari omakustanteena? Säälittävää puuhaa.
Dekkareissa kuten myös kaunokirjallisuudessa julkaistaan monen tasoista, kaikki eivät mielestäni ylittäisi julkaisukynnystä, jos itse saisin päättää.
On lukijan onni, että myös kiinnostavia dekkareita julkaistaan.
Kritiikkejä voi myös ostaa. Tosin sen ei välttämättä tarkoita niiden olevan epätasapuolisia tai "lahjottuja". Tässä hyvää keskustelua aiheesta http://markkuhuusko.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/178548-vievatko-kirjabloggaajat-toimittajilta-leivan
Mitä tulee dekkareiden ja muun kirjallisuuden tasoon. Epäilen, ettei keskustelun aloittaja ole lukenut vuosia kaikkea julkastua, joten vertailu saattaa olla ihan mutu-tuntumalla. Totta on, että dekkareita julkaistaan kirja-alan ahdingossa yhä enemmän, koska ne ovat olleet jo vuosia pinnalla. Tämä tietysti saattaa vaikuttaa laatuun.
Jotenkin tulee aloituksesta sellainen olo, että siinä tarkoitetaan jotain tiettä kirjaa tai kustantajaa. Onko kenties käynyt niin, ettei oma käsikirjoitus olekaan kelvannut?
Minäkään en yleensä lue kirjablogeja. Eräs keväällä ilmestynyt dekkari kuitenkin oli niin huono, että minua hävetti kirjoittajan puolesta. Googlasin ja löysin kirjasta monia ylistäviä blogiarvosteluja. Tuo maksaminen arvosteluista tietenkin selittää asian.
En mainitse kirjailijan nimeä koska oli esikoinen.
Oletko esim. arvioinut itse kirjaa? vaikka lukulamppuun tai muualle vastaavaan palveluun?
En ole. Lukulamppu taitaa tuottaa juuri näitä maksettuja arvosteluja. Meillä on keskustelupiiri jossa selvitimme tätä uutta kirjojen "markkinointia". Ensin julkaistaan täysin kustannustoimittamattomia kirjoja ja sitten niitä ylistetään maksetuissa kirjablogeissa. Mitä ideaa siinä on?
Lukulamppuun voi kuka tahansa kirjoittaa arvion. Se ilmestyy kirja oheen. Senkun vaan kirjoittaa.
Käsittääkseni Suomi lukee -sivustolle voi ostaa arvostelun. Ehkäpä sekoitat siihen.
Lukulampussa lukijan arvio tulee kirjan yhteyteen välilehdelle. Linkki malliksi https://www.lukulamppu.fi/product/dies-irae-vihan-paiva/
Aika vähän noita arvioita tosin on. Avasin kirjat -välilehden ja klikkailin järjestyksessä auki. Tämä oli eka jossa oli, varmaan yli 20 availin. Muissa arviosivu näkyy nollana.
Lukulampun takana taitaa olla Myllylahti.
" Ensin julkaistaan täysin kustannustoimittamattomia kirjoja ja sitten niitä ylistetään maksetuissa kirjablogeissa. Mitä ideaa siinä on?"
Tuohon kysymykseen etsin vastausta. Osaatko sinä vastata?
En, koska en tiedä julkaistaanko täysin kustannustoimittamattomia kirjoja, joita sitten kehutaan blogeissa vain rahaa vastaan. Noi maksulliset kirjablogit ovat tietysti vähän ongelmallisia, jos bloggaaja haukkuu kirjan, ostaako kustantaja enää arvoita. Toisaalta jonkinlainen ansaintalogiikka noilla bloggareillakin pitää vissiin olla. Toiminnan vaan pitäisi olla läpinäkyvää.
Taustalla tässä varmaan on sellainen ongelma, että lehdet ovat levikkien laskiessa vähentäneet kritiikkejä, tai samoja kritiikkejä julkaistaan/ samoista kirjoista kirjoitellaan kaikissa lehdissä. Yllättäen tietysti tiettyjen isojen kustantamojen kirjat saavat näkyvyyttä. Pienemmät kustantajat yrittävät herättää kiinnostusta sitten blogien kautta.
Tavallaan koko ala on vähän sairas. Kirjailija ei elä työllään, paitsi apurahojen turvin (totta tietysti on, että muutama tienaa reippaasti, mutta siihen vaikuttaa esim. näkyvyys kirjakaupoissa, mutta joulu-/isänpäivä-/synttäri- ja äitienpäivälahjoiksi ostetaan niitä kirjoja, joita on tyrkyllä kirjakaupassa lavakaupalla heti ensiks). Sitten kustantajat hakevat tuntemattomille kirjoilleen näkyvyyttä kuka mitenkin. Kirjailija, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, ei myy, eikä kustantamoilla ole muuta keinoa kuin ostaa niitä arviointeja.
Tuo on lukijoiden huijaamista. Ostetaan kehuvia arvosteluja ala-arvoisille kirjoille.