BURN-OUT

Ite oon vasta 25 vee ja nyt jo näin itsessäni pieniä loppuunpalamisen oireita. Alotin IT-alalla heti lukion jälkeen. Nyt viimeiset 3 vuotta olen opiskellut tässä työn ohessa kaiken lisäksi vielä tradenomiksikin.

Varmaan on loppuunpalaminen nuoressa iässä yleisempää it-alalla kuin monelle muulla alalla. Nuorille teetetään pirusti hommia ja niistä ei aina viitsi/osaa kieltäytyä. Varsinkin koodaus ja mikrotuki yms. hommat helposti semmosia.

Onneks avovaimo valmistuu kohta ja menee töihin. Ajattelin jos sit pitäis puolen vuoden sapatin. Luen kirjoja ja ostan kotiin riippumaton.

Kyllä Suomessa pärjää kunhan toinen käy töissä. Autoakin voi silloin pitää.

Tietty loppuelämäksi ei saa lorvia, mutta ei itteensä työllä saa tappaaa. Mistään et ainakaan saa mitään kiitosta jos olet työlläsi itsesi vetänyt piippuun. Päinvastoin - yt-neuottelut ja potku persauksiin.

Noh, nyt olen onneks oppinu myös viime aikoina sanomaan EI jos ei kertakaikkiaan jaksa / halua. Oon tässä vuoden ajan myös vähän väliä vihjaillu pomolle, että lisää väkeä tarvitaan ja nyt vihdoin sitä palkataankin.

Eli ei tohon oikein muu auta kun jutella ja painostaa pomoa !

32vuotias vuoden ollut saikulla,entisiin töihin ei paluuta,burn-out uusii herkästi!

Koin burnoutin it-alan töissä alle 30-vuotiaana.

Toipuminen kesti noin vuoden ajan, syön vieläkin lääkkeitä.

Olen ollut yrityksessä jossa ei koskaan maksettu palkaa ja teetettiin yötäpäivää työtä jossa ei loppupeleissä ollut mitään järkeä ja työtekijöille auottiin päätä ja niitä uhkailtiin. Itse olin ainoa joka sai kehuja. Lähdin meneen koko paikasta ja menin kunnon paikkaan töihin ja perustin oman firman. Vääräjohtamis tapa vain saa ihimiset hekeutumaan muualle tai lähtemään työttömäksi. Väräjohtamistapa saa myös ihmiset tekemään tahalllaan työ päin persettä.

Osaisiko joku selvittää selkeästi minkälainen olotila on burn-out?

Juu, kokemusta on.

Ekat oireet burn outista muistan 25-vuotiaana kun duunilekuri kehotti löysäämään tahtia. En tietenkään kuunnellut moista, sillä koin työpanokseni yritykselle todella tärkeäksi.

Pari vuotta sinnittelin.

Tuli YT:t, toisetkin. Oiskohan ollut kolmannet vai neljännet kun osui kohdalle. Romahdin. Menetin elämäni, sillä olin elänyt vain työlle.

Nyt kolmikymppisenä olen vakavan depression takia eläkkeellä. Hoitoa ei saa, kun ei ole varaa yksityiseen joten tänne varmaan jään.

Olen tässä miettinyt, että onko tää burn outtia vai olenko vain laiska...

Työ ei kiinnosta sitten pätkääkään ja tuntuu, että sekin vähä mitä olen osannut katoo jonnekin. Enkä taho jaksaa opetella aina vaan uusia asioita. Nytkin odotan ensi viikolla olevia kahta lomapäivää kuin kuuta nousevaa. Vielä pitäs ketkutella tässä muutama päivä ja jotakin kirjata muka tehneeksikin. Olen IT-alalla ja firmaa on viime vuosien aikana myllerretty moneen kertaan ja taas on edessä jonkinsorttinen uudelleenorganisointi. Viimeksi kuluneen vuoden aikana en ole kovinkaan paljon saanut tehdä sitä perustyötäni minkä parhaiten hallitsen ja jota mieluiten tekisin. Tympii tehdä vaan jotain powerpoint -esityksiä, joita kukaan ei oikeesti tarvii tai lue kuiteskaan, tai sitten joutuu roikkumaan jossain sisäisessä projektissa, minkä tuotokset taitaa lähinnä mennä johonkin ö-mappiin.
Odotan että milloinkahan seuraavat yt-neuvottelut tulevat - onhan niitä viime vuosina muutamat jo koettu.
Huono omatuntokin vaivaa kun ei nää hommat mua jaksa innostaa...

Tällaisia tuntemuksia mulla. Mitä tää on?