Koska tämä helpottaa...? Olen yhden yksivuotiaan yh, lapsen isästä erosin n. 9kk sitten. Aluksi välit oli ihan ok, mutta nyt ei. Mä en ymmärrä, mistä kiikastaa. Olen yrittänyt olla tiukka, ystävällinen, välinpitämätön ja ihan kaikkea mutta ei.
Voiko tämä johtua exän uudesta naisesta? Vaatiiko se pienempiä elatusmaksuja ja sitä, että ex vihaisi mua? Mulle on periaatteessa ihan sama, mitä ex mua kohtaan tuntee, mutta ei ole kiva että lapsi kärsii.
Nyt jo lapsi joutuu matkustamaan pari tuntia mennessään isänsä luokse, joka muutti kauas asumaan. Eikä isä koskaan kerro mitään, miten lapsi on voinut siellä ollessaan. Viimeksi kotiin tullessaan lapsen peppu oli ihan punainen, paha vaippaihottuma. :(
Tulee tosi kamala olo, kun ei yhtään tiedä, mitä ne lapselle tekee. Exällä ei ole mitään alkoholiongelmaa tms, vaan muiden silmissä hän on kai "hyvä isä". Mitä mä voin tehdä, että tilanne muuttuis? Keskustelemaan ex ei suostu, sanoo vaan ettei hänellä ole mitään sanottavaa mulle... :(
Voiko tämä johtua exän uudesta naisesta? Vaatiiko se pienempiä elatusmaksuja ja sitä, että ex vihaisi mua? Mulle on periaatteessa ihan sama, mitä ex mua kohtaan tuntee, mutta ei ole kiva että lapsi kärsii.
Nyt jo lapsi joutuu matkustamaan pari tuntia mennessään isänsä luokse, joka muutti kauas asumaan. Eikä isä koskaan kerro mitään, miten lapsi on voinut siellä ollessaan. Viimeksi kotiin tullessaan lapsen peppu oli ihan punainen, paha vaippaihottuma. :(
Tulee tosi kamala olo, kun ei yhtään tiedä, mitä ne lapselle tekee. Exällä ei ole mitään alkoholiongelmaa tms, vaan muiden silmissä hän on kai "hyvä isä". Mitä mä voin tehdä, että tilanne muuttuis? Keskustelemaan ex ei suostu, sanoo vaan ettei hänellä ole mitään sanottavaa mulle... :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi sua. Olen tosi pahoillani puolestasi. Itselläni puolitoistavuotias lapsi ja rankkaahan tää on. Mutta ehkä näin ollen helpompaa kuitenkin loppujen lopuksi, ettei isä tunnustanut lastaan: en joudu laillasi suremaan ja miettimään sitä, miten lasta hoidetaan isällä ja tappelemaan joka asiasta.
Exäsi taitaa olla tunnevammainen kun ei ymmärrä sitä, että se minkä hän tekee sinulle, hän tekee myös lapselleen. Uudella naisella varmaan osaltaan sormensa pelissä.
Ehkä juuri oma tilanteesi helpottaa vasta sitten kun lapsesi osaa puhua. Koita kestää väkisin. Kun on vain pakko.
Mun mies lähti kävelemään kun meillä oli noin 1,5v lapsi ja odotin toista..en vielä tänä päivänä tiedä kunnon syytä eroomme, mies ei halua puhua asiasta,enkä halua enää edes tietää..Aluksi meidän eroon toki sekaantu koko suku, kaikilla oli varmasti tunteet pinnassa ja pelko lapsen menetyksestä iäksi..tapaamiset sovittiin sossussa ja mies piti niistä aluksi kiinni..haki lapsen aina kun piti ja palautti kellonlyömällä :) Mutta aluksi me ei vaan pystytty puhumaan paljonkaan mitään, ja mua vaivas toi sama asia tosi lujaa..kait sitä on eron sattuessa jotenkin niin lukossa ja tunteet sekasin ettei mukamas pysty paljoa toiselle puhumaan, sitä ei tajuta lapsen parasta sillon..ei muutakun "nätisti" alat kyselemään vaikka paäiväunien pituudesta ym..ja yrität saada isin heräämään että lapsi on edelleen yhteinen ja rakas molemmille! Kylläse siitä kun aikaa kuluu niin alkaa suttaantua omalla painollaan!
Voimia sulle ja kaikkea hyvää!! :)