Monilla on varmaan tässä iässä.

Kyllä se niin vaan on, että toivon saa heittää mäkeen. Kaikki on nähty ja turvetta arkun pohjalle.

Turha köhistä, kun on paska housuissa.

Onkohan aloittaja niin nuori ettei vielä tiedä vai niin vanha ja raskautettu, että kauppaa omia ominaisuuksiaan muillekin? Nuoruus on sairaus josta parantuu pikku hiljaa ja jotkut vasta pääsevät kunnolla vauhtiin 50 kohdalla.

"Asiat mallillaan? Askel kankea, aistit sammuneet, taantumus päällä. Eli loppu edessä."

...naisilla haluttomuutta, kyljen kääntöä, miehen välttelyä, miehillä vähintään alkavia erektio-ongelmia, pahempaa puhumattomuutta, lääkärien välttelyä...

Kyllä. Elämä alkaa olla paketissa.

Terveisin Tosi viriili yli 60 ikäinen

Siis mitä ? Loppu on kaikilla edessä ! Meillä viiskymppisillä on vielä parhaassa tapauksessa kymmeniä vuosia ellei saman verran kun elettyjä vuosia, edessä nautittavana. Askel on varmasi vähän hidastunut ja on kivuliaskin tällä hetkellä - leikkausta odottelen. MUTTA sen jälkeen taas elämä maistuu, saa ulkoilla ja käveleskellä, tehdä työtä ja tavata ystäviä, laiskotella jos siltä tuntuu, tehdä hyvää ruokaa ja nauttia kodista jne. jne.

Monella mittarilla mitattuna, tuntuu, että elää elämänsä yhtä parhainta aikaa vaikkeivat aina asiat ihan mallillaan olekkaan mutta suhteellisuudentaju on muuttunut, tietää mikä on merkityksellistä ja mikä ei.

Viiskymppisellä elämä puolivälissä, se toinenpuoli on vaikeaa tuudittautuessa vanhana olemiseen ja kuolema mielessä
Tunnen monia yli 80 tietävät olevansa vanhoja viis välittävät siitä kun on tärkempää ajatusta mielessä, itsesääli on typeriä varten.

Taakse päin tarkastellen. Ikävälillä 50 - 60v lopettelin töissäkäymistä, loppupuolella harjoittelin alkoholismia, popsin reippaasti verenpaine- ja kolestrolilääkkeitä, tihrustelin sumenevaa maailmaa kaihisten silmien kautta ja onnuin eteenpäin leikatun polveni varassa.

60v eteen päin kaikki muuttui. Elämäntapa jonka seurauksena tuli lääkkeetön elämä.
Kaihit veks` ja samassa yhteydessä taitto -6:sta 0,0 / -0,5:een = silmälasiton elämä 52:n vuoden jälkeen.
Leikatun polven, ja muunkin ruhon kuntouttaminen ja kuntoilu.
63-vuotisena olin paljon terveempi ja parempikuntoinen kuin alle 6-kymppisenä.
50v ihminen ei ole menettänyt mitään muuta kuin elämän varrella esiintyneitä mahdollisuuksia, jos niitäkään (muistaa).
63-vuotisena alkoi fyysinen viivytystaistelu joka jatkuu edelleen.

Taitaa ketjun aloittajalla olla ruuvit päässä löystyneet, sen verran apaattista tekstiä.

Nuoruus on sairaus josta parantuu pikku hiljaa ja jotkut vasta pääsevät kunnolla vauhtiin 50 kohdalla.

Sanoo 109-vuotias.

Nythän se vasta elämä alkaa. Mukulat on maailmalla,asunto,oikeastaan kaksikin,maksettu kun eukon kanssa pantiin Hacmanit jakoon. Työssä vielä reilu vuosi ja 58v ja työeläkkeelle. Fyysinenkunto on pelkkää rautaa,hieman ehkä ruosteessa,mutta ei tässä iässä olympialaisiin tähdätäkkään.

Loppu on ollut edessä jo syntymässä saakka :/ Mutta kyllä mä vielä ajattelin hätistellä sitä vähän aikaa. Tarttisko koputtaa... Onko kellään puupäätä tarjota? :)

Jeah! Loppuun asti täysillä. Katotaan kumpi loppuu ensin tie vai vauhti

Ja HivonVetut, mulla ainakin täysin rautainen kunto ja terveys. Tässä meinata mihinkään lopetaa, moneen, moneen vuoteen.

Heiii!! Huumoria! Jokaisella on joskus päivä, joloin oikeasti helpottaa, kun voi veistellä eikä aina olla niin p.. tosikkomainen. Minua ainakin nauratti kaikki ne viestit, joissa oli hirtehistä huumoria loppujen ajoista. Se vasta tervettä onkin, että joskus voi sanoa muuta kuin jotain tosi positiivista, koska totuudessa on monta ja erilaista näkökulmaa. Olihan tuolla Flegu-nimimerkki, joka kertoi päivistä, jolloin ei suksi luistanut. haloo, huumorilla mennään, vaikka hautaan ollaankin menossa.

Hyvin menee uusi ammatti itsenäinen elämä. Olen tehnyt ikäni kevyttä ja työtä, lieneekö siitä syystä kroppa vielä hyvässä kunnossa. Olen kyllä tietoisesti elänyt terveellistä elämää, nyt on minun aikani omalle elämälle lapset on koulutettu ja asuvat omillaan. Nautin nyt elämästä harrastan ja matkustelen, sitä en tiedä kuinka kauna, sairauksia voi tulla mutta sitä en murehdi tänään.