Vm. 1967 Toyota Corona pikkusen piristettynä ja minä ajamassa, niin jättäsin tämänpäivän pemaripellet mennen, tullen. Se on niin tasapainonen auto ajaa, että voi laskea täysiä kaikessa rauhassa ja sitten kun on vielä ohjauspyöräkin jota voi käyttää tarpeen vaatiessa. Tuli kokeiltua aikoinaan tonniviissatasten ja tuhatkaheksansatasten pemareitten kans. Eihän ne pysyny hiekkapätkällä peileissäkään. Jätkät liiraili ojanpohjia Pemareineen. Öjjypohja puhki ja millon mitäkin. Kyllä ne ihmetteli, että miten ei Bayeris, Motors, Wärkstadt vekotin pysy Tojon matkassa. Saahan sitä ihmetellä, aivan kaikessa rauhassa. Sitä on maailmassa ihmettä monta.
Jos saisin Coronan uutena.
Tojohos
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika peto olet ajamaan.
Ai, sinäkin muistat! Auto oli erinomainen.
Omistin samanlaisen vuosina 71-79 ja ei ole ikävä. Ostin 53 tkm ajettuna ja möin 200 tkm ajettuna. Talvella ei päässyt mihinkään. Liian etupainoinen rakenne. Ilmanpainettakin oli edessä enemmän kuin takana. (1.6ed. 1.5 takana) Sitten vielä ne lehtijouset takana. Ne ei vanhana jaksanut "tasapainottaa" pitoa. Jouduin nekin uusimaan kun lehtiä kului poikki.
Moottorissa oli kaksilapainen propeli joka ei jaksanut jäähdyttää helteillä. Seuraavassa vuosimallissa olikin jo 4-lapainen. Männänrengas katkesi autostani kuumenemisen takia.
Entäs se jakopää. Jotain fiiberiä ratas. Rallatti pahasti.
Helmat piti hitsata ja etulokasuojat uusia. Tojo ruostui jo silloinkin.
Korjattavaa kyllä riitti. Moottori kertaalleen, jouset, etulokasuojat, pyöränripustukset eteen, pakoputkia kahmalokaupalla, pienempää osaa jakuvasti.
Sellaisia ne oli kyllä muutkin autot silloin.
Akku oli erinomainen. Sellainen 38 amppeeritunin vihreä läpinäkyvä pieni akku. Kesti yli kymmenen vuotta päivittäistä ajoa ilman mitään moottorilämmittimiä. Vaihdoinkin sen turhaan kun lakkasi kesällä starttaamasta. Vika olikin akkukengässä.
Mutta ne muistot autosta ja nuoruudesta ovat ikuisia. Olin 18v kun auton sain. Oi niitä aikoja. Harmi ettei sitä voi elää uudelleen...vaikka remonttia välillä tehden...