Kaksikielisyys altistaa lapsia kielivaikeuksille!

Kaksikielisyys saattaa altistaa lapsia kielellisille erityisvaikeuksille, kertoo Hyksin laaja tutkimus!

Katri Kallionpää HS

Jos nelivuotias sanoo banaania haaniksi ja autoa aatoksi, hänellä saattaa olla jotakin, jota tutkijat kutsuvat kielelliseksi erityisvaikeudeksi.

Samasta ilmiöstä voi olla kyse, jos kolmi-nelivuotiaan puheesta on vaikea saada selvää tai sitä on vaikea ymmärtää. Samoin silloin, jos lapsen sanavarasto karttuu hitaasti tai hänen on vaikea löytää sanoja. Pahimmillaan lapsen on vaikea ymmärtää puhetta.

Lähempänä kouluikää kielellinen erityisvaikeus voi näyttäytyä siten, että lapsi tekee paljon kielioppivirheitä tai hänen kertomaansa on vaikea ymmärtää. Kouluiässä hänen saattaa olla vaikea lukea ja kirjoittaa.

”Kielellinen erityisvaikeus voi hankaloittaa huomattavasti lapsen kehitystä ja koulunkäyntiä. Sillä on myös psykososiaalisia haittavaikutuksia”, kertoo neuropsykologi Marja Laasonen Hyksin korva-, nenä- ja kurkkutautien Foniatrian yksiköstä.

Häiriötä on kuitenkin hänen mukaansa tutkittu varsin vähän.

Hyksissä onkin aloitettu laaja, 3–6-vuotiaiden lasten kielihäiriöitä koskeva tutkimus. Tutkimusryhmään kuuluvat Laasosen lisäksi foniatri Eva Arkkila ja johtava puheterapeutti Sini Smolander.

Aineiston keruu alkoi vuonna 2013. Kolmen vuoden aikana tutkimukseen on otettu mukaan 250 lasta, joilla epäillään kielellistä erityisvaikeutta. Lasten seuranta jatkuu vuoteen 2019.

Kiinnostavaa on Laasosen mukaan se, että yli kolmannes lapsista on monikielisiä.

”Periaatteessa kaksikielisyyden ei pitäisi altistaa lapsia kielihäiriöille. Kuitenkin tutkimuksessamme peräkkäisesti kaksikieliset lapset ovat yliedustettuja”, hän toteaa.

Tutkimukseen osallistuvat lapset tulevat maahanmuuttajaperheistä. Heidän kotikielensä on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, esimerkiksi venäjä, viro, kurdi arabia tai somalia. Lapset ovat oppineet ensin äidinkielensä ja sen jälkeen suomen tai ruotsin esimerkiksi päiväkodissa.

”Yleensä lapset, joiden kotikieli ei ole suomi tai ruotsi, oppivat suomen päiväkodissa kahdessa vuodessa niin hyvin, että he pystyvät kommunikoimaan arjessaan toimivasti. Viiden–seitsemän vuoden aikana heidän suomenkielen taitonsa on jo sillä tasolla, että sillä selviää yleensä kohtuudella koulussa”, Laasonen sanoo.

Tutkimuksessa seurataan muun muassa lasten aivojen sähköistä toimintaa. Myös lasten perimä on määrä selvittää geeninäytteiden avulla.

Tarkoituksena on myös perehtyä siihen, miten lapsen kielellistä kehitystä voidaan tukea vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksella.

Projektissa on myös määrä kehittää sanavarastoa laajentavia tietokonepelejä yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa.

LÄÄKETIEDE