Haluun kuolla. Oon halunnu sitä jo aika kaua aikaa. Ei tää oo normii nähä itteensä hyppäämäs sillalta vaikka istutki visusti omal sohvallas samaa aikaa. Oon sekava tiiän. Oon ruma, huomion huora, lutka, arvoton, viiltelijä ja silti minä. Saatana meinaan koko ajan hyppää partsilt alas. Anteeks ku tuhlaan vaa teijän aikaa. Ei ketää kumminka kiinnosta. Anteeks et oon viel tässä.
Se fiilis ku..
Anteeks-et-oon-minä
9285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei mitään hätää, ajattele positiivisisti asioista. Esim. olet terve, ei ole mitään vakavaa sairautta painamassa alaspäin.
masennus ei olekaan vakava sairaus, tuunko leikkaa kyrpäs irti!?!
Pyydän anteeksi tuon torven puolesta. Älä pyydä anteeksi olemassaolostasi. Ainakin minä tykkään että olet vielä siinä. Jokaisella on jokin syy elää. Haluatko kertoa miten jouduit tuohon tilaan? Kaverit? Voit kertoa, kyllä minä kuuntelen ja vastaan silloin kun voin.
Vitun huomiohuora, jos ite tiät ettei meitä kiinnosta vittuakaan sun ongelmat niin Miks valitat tänne...
Vittu turpakii mitä tuut vastailee jos häiritsee nii paljon eiks oo parempaa tekemistä??!!
Hei
Kyllä täällä on ihmisiä, jotka välittävät. Ja ihan varmasti lähipiirissäsi on heitä, joille olet tärkeä ja rakas. Nyt on vaan niin, että tarvitset pikaista apua. Yksin ei kukaan jaksa olla noin raskaitten ajatusten kanssa.
Menisitkö rohkeasti jo tänään hakemaan apua itsellesi? Koulupsykologi tai -terkkari voisi olla se askel. He ovat tottuneet kohtaamaan monenlaisia pulmia ja osaavat auttaa sinua eteenpäin.
Elämäsi ei tule olemaan aina näin raskasta. Tulee hyviä ja ihania aikoja, jolloin nautit jokaisesta uudesta päivästä. Usko siihen ja tee itsellesi hyvää. Olet ainutlaatuinen ja arvokas ihminen.
Voimahaleja!
Pappi Elisabet
Kuulostaa säälittävältä, ei kenenkään pitäis häpee olemassaoloaan. Sitäkö haluat olla?
yritän kannustaa et oisit oma ittes, tiedät että se on pelottavaa. mutta ei ihminen voi täysin eristäytyä kaikesta ja olla näkymätön loputtomasti.
Hei tiiän tunteen ja omakohtanen kokemus viimevuodesta olin ex kihlattuni kanssa kotona siemailtiin olutta kunnes jostain sain idean vetää koko rauhottava purkin nassuun meni tovi ennenku exä huomas ja soitti lanssin... voin sanoa et se tuottaa sun läheisille niin paljon pahaa ja tuskaa koko loppuelämäksi et oikeesti mee puhumaan jollekkin tuosta. Ei ole häpeä pyytää apua kun itse ei enää jaksa ite ootan nyt psyka aikaa et oikeesti pääsen puhumaa mitä mun pääs liikkuu toivon et siit ois jeesii. Tsemppii koita jaksaa kyllä kaikki viel muuttuu paremmaks :)