Nykysin puhutaan paljon eritysiherkkyydestä, onko tullut vastaan?
Wikissä sanotaan:
Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. [1][2] Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat. Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä.
http://heliheiskanen.fi/kurssit-ja-ryhmat/herkkyytesi-voima/herkkyystesti-3/
Wikissä sanotaan:
Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. [1][2] Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat. Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä.
http://heliheiskanen.fi/kurssit-ja-ryhmat/herkkyytesi-voima/herkkyystesti-3/
Vastaukset 68
Vanhimmat
14 pistettä.
Kaitpa sitä sitten on erityisen herkkä.
Typerä mainostrolli.
Menisit telkkariin ennustajakanaville parantamaan ihmisiä minuuttimaksulla. Tollasta huuhaata ilmeisimmin monet käyttävät, koska sitä kannattaa tehdä. Valitettavaa ihmisten kannalta, mutta saahan siinä joku työtön elantoa, kun huijailee tavallaan laillisesti typeryksiä.
=DW=
Kelle nää puhut. Osuko johonki?
9 kyllä vastausta. Nuoren olin herkkä, en enää.
DW Tulen pahoinvoivaksi kun katson niitä ennustajaeukkoja.
Ovat oppineet puhumaan viivytellen että minuutteja kertyisi. Ihmisten hädällä ja yksinäisyydellä rahastusta.
Miks te meette niille ennustajakanaville jos tekee pahaa? Minä kai en tiennyt et siel sellasian onkaan.
En ole yksinäinen.
En teini.
Miksi siis olisin erityisen herkkäkään.
H.
Kiva että oivalsit aloituksen oikein.
Mielialaongelmaiset ovat erityisherkkiä.
Viimevuosina alettu puhua tuosta erityisherkkyydestä....Anja Snellmanin uusin kirja ....Antautuminen.. kertoo hänestä itsestään ja erityisherkkyydestä....en ole lukenut kirjaa.
Luovat henkilöt ovat herkempiä usein....ja heillä on rikas tunne elämä....
Itse ajattelin aamulla ....ompa ihmeellinen unimaailma minulla....sydän pompotellen herää aivan uskomattomista unista....
Olen erittäinkin erityisherkkä.
Olen herkkä ottamaan nokkkiini, tupakit, kahvinpurut, seksin, hernekeiton - ihan kaikesta. Erityisesti kaikkien muiden kuin omat avaukset tökkivät nokkaani.
Olenhan 60 palstalainen. Tosikko jo varhaisnuoruudesta.
Olen normaali ihminen,
en erityisherkkä,
kaikki tuntee löytyy persoonallisuudestani,
omaan terveen arvostelukyvyn,
siilä pääsee pitkälle,
Me luettiin kirjapiirissä tuo Elaine Aronin kirja. Tein testin silloin, 23 pinnaa 24:stä niin että naurakaa vain...
Vihdoinkin sitä löytää itsensä, mahtuu johonkin viitekehykseen...))
Testi on tietysti simppeli, epämääräinen, mutta kirjassa oli joitakin havaintoja, josta sai jopa ahaa-elämyksiä. Silti vouhkaaminen asian ympärillä ja sen kaupallistaminen riepoo minuakin. Että taas yksi sorrettujen ryhmä vaatimassa itselleen "oikeuksia", erityishuomiota.
Se minusta on kuitenkin selvää, erityisherkillä on poikkeava hermostollinen rakenne.
Ennen sanottiin, että heillä on "huonot hermot", nyt tuodaan esille positiivisia puolia,
joita tuossa aloituksessa olikin listattu.
Erityisherkillä on oma yhdistyskin. Tuttuni kuuluu siihen ja katsoo että siellä hän ei ole ulkopuolinen vaan "omiensa seurassa"...
Höpöhöpö.
Ei hermoissa ole vikaa.
Ellei ole hermovauriota niin kuinka hermoissa voisi olla vikaa..
Päässä se vika on.
Höpöhöpö
Eikä ole päässäkään.
Vasta oli telkkarissa ohjelma noista erityisherkistä tai meistä, mites sen nyt ottaa :). Siinä yksi julkkis, yksi tavallinen perheenäiti ja psykologi keskustelivat juontajan kanssa aiheesta. Keksustelijat olivat kaikki erityisherkkiä ja kertoivat kokemuksistaan je elämästään erityisherkkänä. Mielenkiintoista.
Demeter, muistat varmaan, kun viime talvena keskusteltiin asiasta, kun tämä suomalainen oli siitä kirjan kirjoittanut, taitaa olla kotoisin Pirkkalasta , jos oikein muistan.
Kysymyshän on eri asiasta, kun tavallisesta herkkyydestä.
Siilimuori tuossa mainitsikin tuosta ohjelmasta, katselin sen itsekin. Siitä sai kyllä käsityksen mistä on kysymys.
Heli Heiskasesta taisi sulloin olla kyse, eppu2, Tämä Inhimillisessä tekijässä ollut oli minusta jotenkin vakuuttavampi - hänen ei ehkä tarvinnut "myydä" ideaa kun psykologilla riitti muitakin asiakkaita..))
Ymmärrän siilimuori niin, että jos on erityisherkkä, sitä ei voi olla vain joiltakin osin. Pakko hyväksyä koko paketti: suuri häiriintymisherkkyys, huono stressinsietokyky ja muitakin sellaisia ominaisuuksia, mitä ainakin työelämässä pidetään tärkeinä.
Aivan demeter. Niissäkin ominaisuuksissa taitaa ollavivahde-eroja joten em valitettavasti taida sitten päästä eritysihekiien yhdistykseen kailta piirteiltä osin :).
Mut muutoin kiinnostava aihe ja luen kyllä tuon kirjankin jahka ehdin.
Ole tyytyväinen, jos et "pääse" yhdistykseen, siilimuori. "Ahdistus yhdistää, mutta yhdistys ahdistaa..))
Jokaisella meistä on oma erityislaatunsa, eikä siitä juuri kannata tehdä numeroa, ainakaan täällä..))
Ei niin. Tääll voi vaan olla olevinaan :).
Se vaihtelee. Kaikenlaiseen tottuu ja herkkyyskynnys tulee välillä korkeammaksi.
Metelille ja tungokselle olen tullut uudestaan herkäksi, kun on tottunut tähän oman kotinsa ja kotikylänsä rauhaan ja hiljaisuuteen.
Nyt kun joutuu käväisemään kaupungilla, niin ihmettelee miten hermot kestivät sitä jumalatonta huutoa, meteliä, tungosta, hajua, tyrkkimistä... viisi päivää viikossa. Ei ne kyllä tainneet kehuttavasti kestääkään näin jälkeenpäin ajatellen.
Kyllä kai tuosta listasta jokainen tuntee jonkun kohdan omakseen. Nälkä varmaan ainakin vaikuttaa jokaiseen ihmiseen (ja eläimiinkin).
Vanhemmalle likalleni pitää olla aina jotain kiireesti suuhun työnnettävää, jos hänellä on vähänkin nälkä, muuten hän on kuin kirveen niellyt. Mieliala vaihtuu heti hyväksi, kun saa sen "fredsbevarande frallan".
Aivan. Päivät ovat erilaisia ja olosuhteet vaikuttavat paljon siihen, mitä sielu sietää, ent.siivojaparka.
Ja jokainen joutuu varmasti sietämään sellaista, mitä ei olisi syytä sietää. Ajattelen vaikka tuota urbaania elämää mitä kuvasit. Jostakin luin, että vaikka ihminen ei tiedostasi kärsivänsä esim. melusta, se kuluttaa häntä silti... Ei me olla kiveä ja harva meistä on rautaa..))
Joksus miettii sitä et miten saisi säilytettyä sen herkkyyden aistia asioita. Ettet vain pääsis siihen et mikään ei tunnu mitään ja kaikki one jo nähty ja koettu.
Siis joksus tuntuu siltä et herkkyyden säilymistä pitää pitää yllä. Tarkooitan herkyyttä positiivisessa mielessä.
Ymmärrän mitä tarkoitat, tai ainakin luulen niin.
Tarkoitatko sitä ihmisen intuitioherkkyyttä.
Se on ainakin minulla estänyt kaksi kertaa hirvikolarin.
Sitäkin ja ylipäätään tuntea tunteiden laajaa kirjoa.
Tavallinen pälliäinen jolla on omat kiinnostukset joita voisi kuvata ehkä herkkyydeksi, intituution mukaan olen oman itseni paras asiantuntia, on vähän Havukka-ahon vikaa ajatukset pyörii väliin vimmatusti se on sen merkki kun aivoni ajattelevat muuallakin kuin mielialapalstalla.
Aivan. Mielipiddettä ei voi sanoa ennen kin perehtyy asiaan. Aina voi löytää jotain uutta ja kokea ahaa (tai hahaa) -elämyksiä :D.
Mistä sinä herkistyt ?
Esimerkiksi joulutunnrelmasta jos siihen sattuu pääsemään :).
Muistoista.......................
Muistot ne palaa aina juu niitä entisä joskus kaipailee, on monta asiaa herkkää iloista mut enimmäksee tasaista pötkyä ja se pötky nykyää ihka tyydyttävää mikä tässä ei oikestaa huolia.
Totta tuo pötky. Mut muistot lämmittää kun ne vaan muistais :).
Nyt on eritysherkkiyttä.
Snadi flunssa, nenästä tahtoo tulla räkää. Tossa sun laittamassa linkissä ei ollut mitään neuvoja flunssan hoitamiseen. Taidan tehdä sipulimaitoa, tosin senkään lääketieteellistä vaikutusta ei kai ole todistettu mitenkään.
=DW=
Laita valkosipulinkynnet sieraimiin ja villasukkiin.
Minä laitan suuhuni ja sieraimiini valkosuklaata. Sukkiin en ole sitä kokeillut.
Herkistyä voi ihminen monistakin asioista, vaan eri asia on olla erityisherkkä.
Tuosta flunssasta, niin venäläislääkäri suositteli Saksan liittokansleri Willy Brantdille, kun tämä vieraili Krimillä 1970.
2osaa lämmintä maitoa ja 1 osa mineraalivettä.
En tiedä käyttikö ja jos käytti, tehosiko.
Sulkaan pitää olla ruskeaa.
Ruskeaa sulkaa? Joksus?
Siis vastasi 22 totta ja 1 jokseenkin totta, kun en enää saa kahvista käsien tärinää ja hikoilua paitsi yli neljästä kupillisesta. Mutta olen tiennyt aina olevani erityisherkkä. Olen välillä pelottavan intuitiivinen kun vaistoan asioita, ja olen nähnyt joskus enneuniakin jotka ovat suoraan toteutuneet. Oikeaa lottoriviä en ole vielä nähnyt unessa, mutta toivottavaasti sekin yö vielä tulee:)
Sen takia varmaan tulee välillä ongelmiakin joidenkin ihmisten kanssa, kun vaistoan heidän negatiiviset ajatuksensa ja siksi välttelen heitä.
Niin, en näkisi, että olet erityisherkkä siinä mielessä mitä sillä nykyään tarkoitetaan, vaan olet intuitiivinen persoona. Tuo mitä kerroit saa minut ajattelemaan, että olet henkisesti korkealle kehittynyt persoona.
Ne ovat kaksi eri asiaa.
Henkisesti korkealle kehittyneet persoonat kohtaavat aina ongelmia, varsinkin jos he avaavat suunsa.
Minä olen hyvä vaistoamaan ilmapiiriä ja feikkiäkin.
En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan itsestään päinvastaista. Olet siis ihan normi.
Niivvai minä olen siinä erityisherkkä :DD
En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan itsestään päinvastaista.
Erityisherkkien kuoro täällä veisaa hoosiannaa halulla.
Entinen naapuri humaltuessaan herkistyi virren veisuuseen ja se oli vakio sen sai naapuritkin huomata Huttunen on otto päällä.
Hurskaus tuli mieleen pikku sievässä :).
Ei vielä ei vielä :)
15/24.
En ole koskaan pitänyt itseäni "erityisherkkänä" mutta paljon noita "totta" vastauksia tuli. Olen tullut siihen johtopäätökseen että olen herkkä ja ajattelen asioita joskus liikaakin, mutta en ole arka tai pelokas.
Kuulemma erityisherkkä voi olla joko sosiallinen tai erakko, Paloma.
Jos on sosiaalinen ei ole arka eikä pelokas, mutta voi silti kuormittua liiallisesta vaikutteiden tulvasta. Hänessä ei ole OFF-nappulaa vaan "kone" on auki kaiken aikaa..))
Tuo kyllä jotenkin kuulostaa aika oikeelta. Kuormitun helpolla, stressinsietoni on heikko. Koneperhana on aina "on". :)) Kävin jopa stressinkäsittelykurssin Danderydin sairaalassa sydärini jälkeen kuntoutuksena. Koin työni erittäin stressaavaksi; rakastin koulumiljöötä ja olla lasten kaa ja ohjata heitä opin tielle, mutta en voinut kestää sitä että nimeäni huusi samaan aikaan viisi lasta ja pari aikuista, samalla kun joku kiskoi röijystä fröken, fröken...ja puhelinta tyrkättiin käteen samaan aikaan ja konferenssihuoneessa odotteli ryhmä kolleegoja kokoulseen ja mun dokumentit ja muistiinpanot ja meilit oli ihan levällään....ja pissallekin olis pitänyt keritä....
Minulle kaksi mummoa huusi yhteen ääneen tarpeitaan. Koitin sanoa heille että sovitaanlo että yksi kerrallaan kun en yhtä-aikaa voi molempoia kuunella. Toinen sanoi et ehilee tulee turvallinen olo kun saa yhtä-aikaa sanoa :D. Tuollin minä koin tulvan :D.
Minusta noissa kysymyksissä oli aika paljon tulkinnanvaraa, siis molemmat vastaukset olisivat päteeneet, kyllä ja ei.
Kuulostaa painajaiselta Paloma, tuo koulukuvauksesi. Tuossa ohjelmassa, mihin viitattiin, erityisherkkä psykologi sanoi, että erityisherkän "vaatimukset" ympäristönsä suhteen ovat ihanteellisia kaikille muillekin. Siis sopiiko kenellekään hektinen, kokoaikaista valppautta vaativa, levoton ympäristö ? Ja ovatko ne "terveitä", jotka sopeutuvat, joiden pokka pitää ?
Eikä tuo siilimuorin kuvaama tilannekaan nyt ihan ihanteelliselta vaikuta...
No tuo esimerkkini oli lähinnä hupaisa mutta nykyisessä työelämässäni koen samaa mistä Paloma omassaan kuvaa. Liian moneen paikkaan joutuu itseään yhtä-aikaa hajottamaan. Joksus jopa tuntuu että vaaditaan mahdottomia. Mutta apua ei tule eikä olosuhteet muutu, päinvastoin. Pitää vaan itse muuttaa asennettaan tai lähteä pois, kenelle poislähteminen on realisitnen vaihtoehto.
Minulle kaikkein vaikeinta ja eniten stressaavaa oli juuri tuo kun piti jakaa huomiota salamannopeasti aivan liian moneen eri kohteeseen; jokaisen jtarve tuntui olevan niin akuutti etten voinut siirtää sitä myöhemmälle. Stressinhallintakurssilla saimme harjoitella prioriteeraamaan tehtäviä. Minä olen pikemminkin sellainen joka tekee mielellään yhtä asiaa kerrallaan, huolellisesti ja valmiiksi saakka, en hallitse oikein hyvin tilannetta jos on sata rautaa tulessa, en voi hyvin jos joudun hajoittamaan itseäni liikaa.
Viesti katosi, mutta laitetaan uusi, Paloma.
Minusta tuo on ihmiselle mahdoton tehtävä: jakaa huomiotaan moneen kohteeseen samanaikaisesti. Ei ainakaan tällä luonnolla, eikä tällä vaatimustasolla.
Joskus tulee miettineeksi tuliko meille korjaamattomia vaurioita siitä, että jouduimme koulussa "alistumaan" opettajan komentoon, istumaan hiljaa, keskittymään opetukseen, ottamaan toiset huomioon, odottamaan vuoroamme. Meistä saattoi tulla hiukan arkoja, hiukan estyneitä, mutta siinäpähän sitten riitti työmaata jatkossa.
Tänä päivänä jokaiselle on tarjolla ikioma oireyhtymä ja ammattiapua, ainakin teoriassa...Ja käsittääkseni erityislapsille opetetaan juuri noita asioita, mitkä me opimme vähän kovemmalla komennolla.
P.s. Yritin laittaa sulle postia, mutta arvaa onnistuu se digitaalisesti syrjäytyneeltä..)) Yrittelen vielä kunhan kerkeän...
Tuli perille, kiitos :)
Kun toiset touhuaa ihan konkreettisten ja käytännön asioiden parissa arjessa - toisten touhutessa abstraktien käsitteiden ja juttujen tiimoilla
- joista osa sanoo että niitä todellisuudessa ole olemassa kun ne ovat vain henkisyyttä, aivojen tuotteita, Sibeliuksenkin kerrotaan sanoneen oman aikansa muille säveltäjille ohjeeksi, että yhtään ylmääräistä nuottia älä viivastolle kirjoita tai piirrä, koska jokaikisen nuotin viivastolla joutuu itse elämään. Ylhäisestä alhaisimpaan.
Siitä ihmisten luomisvoimasta ihan joka asiassa - erilaisuudesta ja lahjakkuudesta sillä alueella. Kansallissäveltäjänä aikoinaan esm.
"fhimns"
Televisio-mainoksen inspiroima nuotituksen kuvaus olisi tehnyt
Sibeliuksellekin ihmeitä.
Ihmeissäsi sinäkin näytät tele-visiosi kanssa olevan.
Aina ei saa aakkostaan elämään.
H.
Niinpä
- kai kuulun niihin mummuihin, jotka naama mustana telkkarin takana toteaa, että toimii se sittenkin - mun remontista huolimatta tai sen vuoksi - vanhan mainoksen mukaan. Ilahtuneena - muusta viis.
Mitäs elämää aakkosissa?
Tuttavani vanhempi naisihminen kertoi olevansa yliherkkä ihan lääkärin lausuntona. Terve ja työssään käynyt ihminen,mutta sellainen ominaisyuus rasitteena.
Erityisherkkyys ei ole sinänsä sairaus, mutta voi se olla jonkin sairauden oire. Jos on erityisherkkyyden lisäksi ruumiillisia oireita, syynä voivat olla esim. kilpirauhasvaivat.
Sympatikotonia. Sympaattisen hermoston jatkuva 'hälytystila'.
Sellainen valitettavasti minun sisuksissa on. Tai päässä. Ei ole ihan herkkua.
Koko ruumis saattaa täristä, ja ahdistus on kamala. Valvomista, uni ei tule
tai katkeaa tunnin parin päästä, ja yöllä ahdistaa vielä enemmän.
Oireet monimuotoisia, yksilöllisiä. Jopa huippuurheilijoilla.
En ole hakenut lääkkeitä, koetan selvitä .
Enemmän olen tavannut erityisvaikeita.
Ei kai erityisherkkä ole erityisvaikean vastakohta?