Yksi kirjain voi muuttaa ajatuksen aivan eri suuntaan. Tuolla toisaalla on avaus ilman ännää, siihen minulla ei ole mitään sanomista. Sitä paitsi sen ketjun avaaja on ehdottomana kieltänyt minua hänen aloituksiinsa osallistumisen, noudatan sitä.
Niin elämän odotushuoneessa....ovatko jotkut ihmiset edelleen elämää odottamassa, heidän elämästään on puuttunut itse elämä. Onko se surullista vai antaako toivoa loppuelämälle, että jotain kuitenkin tapahtuisi. Niin, ei elämässä mitään suurta mullistavaa tarvitsekaan tapahtua kun on osannut elää. Rohkeutta, riskinottoa kenties...kukin luonteensa mukaan.
Tuossa aamusella kuuntelin tunnin ranskalaista chanson-musiikkia, myös Edith Piafin ´Jumalani, kuinka olen elänyt ´ ja mielisävellykseni hänen laulamanaan ´Je ne regrette rien´ ( En kadu mitään ). Mitä on elämä kunkin ihmisen mukaan, se on jokaisen oma asia. Mutta jos on tämän ikäisenä tyytyväinen menneeseenkin elämään, juuri vaikeudet ovat antaneet voimaa, ei kaipaa oikeastaan kummoisia. Rauhallista kotielämää, ei mitään saavutuksia enää. Elämän pituudella ei ole mitään merkitystä: Sillä on, miten on sen elänyt.
Tällainen pieni episodi vain.
Niin elämän odotushuoneessa....ovatko jotkut ihmiset edelleen elämää odottamassa, heidän elämästään on puuttunut itse elämä. Onko se surullista vai antaako toivoa loppuelämälle, että jotain kuitenkin tapahtuisi. Niin, ei elämässä mitään suurta mullistavaa tarvitsekaan tapahtua kun on osannut elää. Rohkeutta, riskinottoa kenties...kukin luonteensa mukaan.
Tuossa aamusella kuuntelin tunnin ranskalaista chanson-musiikkia, myös Edith Piafin ´Jumalani, kuinka olen elänyt ´ ja mielisävellykseni hänen laulamanaan ´Je ne regrette rien´ ( En kadu mitään ). Mitä on elämä kunkin ihmisen mukaan, se on jokaisen oma asia. Mutta jos on tämän ikäisenä tyytyväinen menneeseenkin elämään, juuri vaikeudet ovat antaneet voimaa, ei kaipaa oikeastaan kummoisia. Rauhallista kotielämää, ei mitään saavutuksia enää. Elämän pituudella ei ole mitään merkitystä: Sillä on, miten on sen elänyt.
Tällainen pieni episodi vain.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo aloituksesi otsikko tuo monenlaista mieleen. Syvällisempiä miettimättä tuli ihan ensiksi mieleen että elämässä on monia odotushuoneita.
Niin tietysti mitä tässä mitään odottelemaankaan, eletään vain elämäämme. Kun kerran elossa olemme niin silloin elämme, näin se on biologisestakin näkökulmasta katsoen.
Se onkin sitten toinen kysymys että miten elämme. Se on varma että toisen elämää emme elä, jokainen tiensä valitsee ja kohtalokin kuljettaa. Minusta ei ole ihan vedenpitävä tuo väite että 'jokainen on oman onnensa seppä'. Pahus kun itsestä johtumaton syy häiritsee omaa onnentunnetta silloin tällöin.
Tämän päivän elämää on kun työtön odottaa työtä ja parempaa tulevaisuutta odotushuoneessaan. Siinäkin olen sitä mieltä ettei kannata pelkästään odottaa, pitää toimia. "Rohkeutta riskinottoa...kukin luonteensa mukaan", kuten sanoit. Luonnettamme siis geenejämme emme ole voineet valita, joten näillä mennään.
Surullista on kun näkee jonkun ikäisensä majoittuneen elämänsä lopulla kuoleman odotushuoneeseen, sekin voi johtua luonteesta tai sitten olosuhteiden aiheuttamasta syvästä masennuksesta.
Odottaminenhan on usein hyvin myönteinen asia, jotain odottamisen arvoista on luvassa . Se on jopa synonyymi raskausajalle, on odotusasujakin ! Sanotaan, että odottavan aika on pitkä, mutta saavutetun arvo vain nousee, kun sitä on joutunut odottamaan. Odottaminen on myös valmistautumista tulevaan. Jakob palveli Labania seitsemän vuotta Rakelin tähden, mutta aika tuntui hänestä lyhyeltä. Meidän sukupolven nuoret odottivat useimmiten papin aamenta, ennen kuin mentiin yhteen asumaan. Sitten säästettiin ja odotettiin, että saatiin asuntolaina. Monia muitakin asioita on jouduttu odottamaan ja jonottamaan, nykyisin on enemmän "kaikki minulle heti" -meininki. Omat tarpeet ovat valitettavan usein nykyihmisillä etusijalla, jopa lasten tarpeiden edellä.
Kun elämä ruuhkavuosina kulki paljolti lasten ja ansiotyön ehdoilla ja monesta omasta mieliteosta ja omasta ajasta joutui tinkimään, täyttä elämää se kuitenkin oli, ei siinä katumista eikä jossittelua ole jälkeenpäin . Tietenkin vanhempien hyvinvointi heijastuu lapsissa, ei itseään pidä laiminlyödä eikä hylätä sentään. En odottanut lasten kotoa lähtöä, jos en pelännytkään, eläkkeelle koin pääseväni, en joutuvani. Omille harrastuksille on ollut aikaa, olen ollut terve, olen saanut monta lastenlasta. elämänkumppanikin vielä vierellä. En voi olettaa, että kaikki säilyy ennallaan, varmaankin on menetyksiä ja sairauksia odotettavissa. Ollaanko nyt kuolemaa odottamassa elämän ehtoolla, valmistautumassa siihen. Miksi sitä tarvitsisi odottaa, kuolema odottaa ihan varmasti meitä jokaista ihmistä.
Odottamattomia asioita tapahtuu, ne voivat olla iloisia tai surullisia yllätyksiä. Minusta on elämän merkki, että on aina jotain odotettavaa, vaikkapa mieluisan vieraan tai ensilumen tulo. Koskaan ei ole myöskään liian myöhäistä rakastua ja rakastaa.
Ihan tekee mieli kiittää monipuolisesta ja valoisista ajatuksistasi. Löysit monta onnellista odotushuonetta.
Ajattele, minä ujostelin kirjoittaa nuoruuteni suurta haavetta ja odotuksen tuskaa, kunnes sain omakseni hänet, ensirakkauteni.