seurustelu

Voi onnistua. Olen ihmisoikeusjärjestöissä vaikuttava henkilö.
Tunnen luluisia pariskuntia joista toinen osapuoli on vammainen.
Et saa mitään jollet uskalla vastapuolta lähestyä.
Ja eikun menoksi!

Eiköhän se ole korvienvälistä kiinni onnistuuko terveen ja vammaisen välinen suhde vai ei

no ei onnistunut ei tämän terveen miehen kanssa suhde.
Kävikin ilmi että tällä miehellä olikin vaimo ja kaksi lasta.
Paha puoli asiassa on vaan se että olen korviani myöten rakastunut tähän mieheen.
Ei kai mulla ole muita vaihtoehtoja kun unohtaa tämä mies kun vielä hänen vaimonsakin on siinä samassa työpaikassa.
Olisi ollut reilua että tämä mies olisi sanonu että hän ei voi alkaa suhteeseen minun kanssani koska hän on perheellinen mutta ei vaan hän antoi minun ymmärtää että siitä suhteesta voisi tulla jotakin.
Miehellä ei ole sormusta eikä mitään joka olisi paljastanut että hän on varattu.
Ei mitään merkkejä ollu ilmassa että hän olisi varattu hän vaan flirttaili mulle ja anto minun rakastua itseensä yhä syvemmin ja nyt minusta tuntuu että hän naraa salaa minulle voin tietysti kuvitella kaiken mutta hän on kertonut vaimolleenkin että olen ihastunut häneen.Nyt tuntuu tosi pahalta ja en tiedä mitä tekkisin.
En voi noin vain lakata tuntemasta mitään sitä miestä kohtaan.
Mutta ei kai mulla ole muuta vaihtoehtoa kun unohtaa se jos aion jaksaa tehdä työtäni ja samalla pysyä järjissäni...

Olen 39vuotias terve nainen. Minulla oli suhde kolme vuotta nuorempaan cp vammaiseen mieheen. Hänen vamma melko lievä. Auto on ja talo ja tekee töitä. Kävelee toki ns ontuen. Seksi sujui ihan hyvin. Mielialat hänellä vaihteli. Oli joskus yrittänyt itsemurhaa. Suhteemme loppui,kun muutin kauas työn takia. Keskustelimme usein syvällisiä. Kyllä voi onnistua vammaisen ja terveen suhde.

No eikä onnistu...
Mies vaan tahtoo petiin. Siinä kaikki.
Puhuu ummet ja lammet päästäkseen tosi toimiin. Nakkaa sut pihalle kun kyllästyy.
Ehkä tällä hetkellä vapaa tai varattu joka hyvin piiloteltu.
Kun ns. terve tyttö tulee vastaan joka täyttää vaatimukset siitä että "hän voisi olla lasteni äiti"... sinä lennät kaaressa pihalle.
Ja tämä on tosi.

Itse olen ollut yli 10-vuotta mieheni kanssa. Ei vammaisen ja vammattoman suhde ole sen erityisempi, kuin muidenkaan. Suhteen alussa sen näkee hyväksyykö/välittääkö pienistä heikkouksista. Suhteeseen saa vaikuttaa ainostaan suhteessa olevat, ei ulkopuoliset. Jääkööt sellaiset ihmiset, sitten ulkopuolelle, joita häiritsee.